Joel Kontinen
Professori Yuval Noah Harari on tottunut keikuttelemaan veneitä. Kirjassaan Sapiens: Ihmisen lyhyt historia hän sanoo, että ihminen saavutti asemansa kuvittelemalla asioita, joita ei oikeasti ole olemassa.
Hararin mukaan uskonnot, lait ja ideologiat tekivät ihmisestä maapallon valtiaan.
Uudessa kirjassaan Homo Deus: A Brief History of Tomorrow Harari astuu jokusen askeleen eteenpäin valitsemallaan reitillä, jossa hän näkee ihmisen vain yhtenä lajina muiden joukossa.
Sekoittamalla buddhalaisuutta ja tieteisuskoa hän ei ehkä johda meitä aivan nirvanaan vaan aluksi jonkinlaiseen utopiaan, jossa ihmisestä on tullut luoja.
Myös moni muu sekularisti haluaisi tehdä meistä jumalia.
Mutta ihmisen kehittämät algoritmit alkavat hyvin pian uhata hänen asemaansa, ja ennen pitkää käärme luikertelee tieteisuskon paratiisiin.
Ihminen on syrjäyttänyt Jumalan ja täyttänyt tyhjiön omalla tahdollaan. Hän on luonut teknologiaa, joka algoritmeillään mittaa kaikkea, mitä teemme.
Luonnonvalinnan ohjaamassa teknisessä kehityksessä yksilöllisyys kuolee ja sen tilalle tulee uskonto, jota voitaneen kutsua dataismiksi.
Darvinistisesta luonnon palvonnasta ei ole kovin suuri harppaus tieteisuskoon.
Algoritmit oli tarkoitettu rengeiksi, mutta niistä onkin tullut isäntiä, jotka tietävät meistä enemmän kuin me itse, ja näin utopia on vaihtunut dystopiaksi.
Hararin skenaario jää toivottomaksi, koska se perustuu myyttiin ja koska tieteisusko ei pysty pelastamaan meitä itseltämme.
Toisin kuin moni toivoisi, teknologia ei kykene tekemään tyhjiksi synnin seurauksia.
Monien muiden Darwinin inspiroimien tulevaisuuden näkymien tavoin myös Hararin versio on synkkä. Hänen maailmastaan puuttuu aito toivo, jonka vain kristinusko voi antaa.
Lähde:
Kane, Pat. 2016. We are gods of the future – but what will we do? New Scientist (24.8.).
Tekstit
