Kuva: Beth Zaiken
Joel Kontinen
Eristetyltä arktiselta saarelta löydettyjen villamammuttien geneettinen tutkimus osoittaa, että ne saavuttivat vakaan populaation, joka kesti vuosituhansia, joten todennäköisesti satunnainen tapahtuma eikä sukusiitos pyyhkäisi ne pois.
Noin 10 000
vuotta sitten kourallinen villamammutteja joutui jumiin saarelle Venäjän
arktisella alueella Siperian rannikon edustalla. Seuraavien vuosituhansien
aikana tämä pieni lauma, ehkä vain kahdeksan yksilöä, kasvoi vakaaksi 200-300
mammutin populaatioksi ennen kuin se kuoli sukupuuttoon noin 4000 vuotta sitten.
Ne olivat viimeinen tunnettu villanisäkäspopulaatio
maan päällä – ja jos se ei olisi ollut huonoa onnea, on mahdollista, että ne
olisivat selviytyneet nykyaikaan asti. Tunnemme näiden mammuttien tarinan
geenitutkimuksen ansiosta, jonka Love Dalén kollegansa tekivät Tukholman
yliopistossa. Tiimi tutki 14 Wrangel-saaren mammutin DNA:ta sekä seitsemän
mantereesta peräisin olevan mammutin DNA:ta, ennen kuin pieni ryhmä joutui eristyksiin,
kun merenpinta nousi sulavien jäätiköiden vuoksi – yhteensä 50 000 vuoden
geneettinen historia. Tutkijoiden analyysi osoittaa, että pienestä
yksilömäärästä huolimatta sisäsiitos ei ollut syy mammuttien kuolemaan. Dalén
sanoo, että populaatio puhdisti onnistuneesti suuria haitallisia geneettisiä
mutaatioita, vaikka pieniä kertyikin. "Voimme osoittaa, että suurella
todennäköisyydellä sukusiitos ja geneettiset sairaudet eivät aiheuttaneet
populaation asteittaista vähenemistä sukupuuttoon", hän sanoo. "Populaatiolla
meni hyvin sukusiitoksesta huolimatta."
Villimammutit ovat osoitus Nooan ajanvedenpaisumuksesta, joka sai osan elefanteista sopeutumaan jääkauden kylmään
ilmaan. Tutkimuksen tiedot tuhansista vuosista on virheellinen.
Lähde:
James Woodford 2024 The last woolly mammoths on Earth died from bad luck, not inbreeding | New Scientist 27.6.