Joel Kontinen
Genesiksen aukkoteoria näyttää elävän sitkeästi Ristin Voiton lukijapalstalla. Se näki päivänvalon Englannissa 1800-luvulla, jolloin teologit etsivät vastausta uniformitaristisen geologian eli hitaiden prosessien tuomaan haasteeseen.
Uniformitaristien isähahmoihin lukeutuva lakimies Charles Lyell tunnusti kirjeessään haluavansa vapauttaa tieteen Mooseksesta, joten hänen näkemystään voi olla vaikea luonnehtia kovin objektiiviseksi.
Leo Loikkanen (RV 40) jatkoi samalla linjalla kuin edellisessä kannanotossaan ja väitti, että Raamattu vaikenee maapallon iästä. Edesmennyt Oxfordin yliopiston Raamatun heprean professori James Barr sen sijaan sanoi, että hän ei tunne ainuttakaan maailmanluokan yliopiston heprean professoria, joka ei uskoisi, että kun ”Genesiksen sukuluettelojen vuodet lasketaan yhteen, niistä koostuu yhtäjaksoinen kronologia maailman luomisesta Raamatun historian myöhempiin jaksoihin.”
Olisi hyvä, jos aukkoteorian kannattajat vertaisivat Genesiksen 1. luvun ja 13. luvun alkujakeita (eli jakeita 1–3). Niissä on alkukielessä täysin samanlainen kieliopillinen rakenne (aukoton jatkumo), joten jo tämä riittää kumoamaan myyttisen aukon.
Kannattaisi myös verrata Genesiksen alkujaetta (”Alussa Jumala loi taivaat ja maan”) 2. Moos. 20:11:een (”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on”). Raamatun hepreassa ei ole universumia tarkoittavaa sanaa, joten Pentateukin kirjoittaja käytti merismiä eli kaiken kattavaa ilmausta. Suomeksi sanottuna Jumala loi koko universumin alusta loppuun kuudessa päivässä, myös auringon, kuun ja tähdet, joita ei olisi tarvinnut luoda uudestaan, jos Lusiferin tulvassa tuhoutui vain muinainen maapallo.
Aukkoteorian kannattajilta menee valitettavan monesti tieteen faktat ja tieteen tulkinnat sekaisin, ja he erehtyvät pitämään naturalistisia /materialistisia tulkintoja faktoina.
Varhaista Lusiferin aiheuttamaa joukkotuhoa on mahdoton samastaa nykygeologian viiteen suureen joukkotuhoon. Jumala ei ole mitenkään voinut tuhota ”muinaista maailmaa” viisi eri kertaa maapallon oletetun esihistorian aikana. Aadamin synnin seuraukset (eli orjantappurat ja ohdakkeet) näkyvät sitä paitsi jo devonikaudella – ”400 miljoonaa vuotta” ennen syntiinlankeemusta.
Iänmääritysmenetelmät puoltavat pikemminkin Genesiksen perinteistä aikaskaalaa kuin vuosimiljoonia. Huomattavia määriä radiohiiltä eli hiili-14:ää on löydetty hiilestä, dinosaurusten luusta ja jopa timanteista. Tämän pitäisi olla täysin mahdotonta, koska hiili-14:n puoliintumisaika on 5 730 vuotta, eli jo 100 000 vuoden vanhassa näytteessä ei pitäisi olla lainkaan radiohiiltä.
Pehmeät kudokset tuottavat päänvaivaa niin aukkoteorian kuin teistisen evoluutionkin kannattajille. Kambrikauden (ja jopa ediacarakauden) eläinten solut eivät ole ehtineet kivettyä yli 500 miljoonassa vuodessa, vaikka tämän pitäisi olla tieteellisesti täysin mahdotonta.
Naturalistinen käsitys universumin iästä perustuu oletukseen, että aurinkokuntamme ei ole millään tavoin erityisasemassa (ns. kopernikaaninen periaate). Mutta Raamattu viittaa siihen, että maapallo on Jumalalle hyvin erikoinen paikka, jossa Hänen Poikansa syntyi ihmiseksi.
Luomiseen uskovat tähtitieteilijät ja fyysikot ovat kehittäneet Einsteinin suhteellisuusteoriaan perustuvia malleja, jotka selittävät, miten voimme nähdä kaukaisten tähtien valon suhteellisen nuoressa maassa. Tämän kumotakseen aukkoteorian kannattajien pitäisi osoittaa, että Einstein oli väärässä.
Alkuräjähdysteoriassa (big bang) on sitä paitsi suurempia ongelmia kuin nuoren maan teoriassa. Universumin lämpötila on varsin samansuuruinen kaikkialla. Tämän pitäisi olla täysin mahdotonta 13,8 miljardin vuoden ikäisessä maailmankaikkeudessa. Aikaa pitäisi olla kaksi kertaa enemmän, jotta lämpö olisi ehtinyt tasaantua. Bigbangiläiset joutuivat tämän vuoksi olettamaan, että koko universumi laajeni alkusekunteina valon nopeutta rivakammin.
Lähde:
Loikkanen, Leo. 2014. Maapallo on ikivanha. Ristin Voitto 40/2014, s. 9. (2.10.)
Tekstit
