Astronautti Alan Bean kerää näytteitä kuusta vuonna 1969. Kuva: NASA.
Joel Kontinen
NASA:n Apollo-ohjelman astronautit toivat koko joukon kuukiviä Maahan vuosina 1969–1972.
Physical Review Letters julkaisi äskettäin fyysikko Gunther Korschinekin ja kollegojen tutkimuksen kuukivien koostumuksesta.
Kivissä on ällistyttävän paljon radioaktiivista rauta-60:ntä. Tämä hämmästyttää tutkijoita, koska raudan tämän isotoopin puoliintumisaika on 2,6 miljoonaa vuotta eli siinä ajassa puolet rauta-60:stä muuttuu toisiksi aineiksi.
Aurinkokunnan uskotaan olevan 4,6 miljardin vuoden ikäinen, joten vuosimiljardeihin vannovilla on pienoinen pulma ratkaistavanaan.
Kuukivien pitäisi toisin sanoen olla moninkertaisesti vanhempia kuin mitä ne näyttävät olevan.
Säilyttääkseen uskonsa vuosimiljardeihin tutkijat joutuvat vetoamaan supernovaräjähdykseen, joka oletettavasti voi myös tuottaa rauta-60:ntä.
Kuut ovat muutenkin kiusallisia taivaankappaleita naturalisteille:
Kuu kertoo meille luomisesta. Yksikään sekulaarinen teoria ei pysty selittämään sen syntyä.
Isojen kaasuplaneettojen kuissa on monia piirteitä, jotka osoittavat, että naturalistisen maailmankuvan vuosimiljardit ovat harhakuvitelmia.
Europalla on vesisuihkuja, Iolla tulivuoria, Titanilla toliinia ja Enceladusilla jäävesisuihkuja.
Lähde:
Choi, Charles Q. 2016. Moon Rocks' Radioactive Iron Suggests Supernova Blasted Earth. Space.com (20.4.).