Ei näy jäätä. Evoluutiomallin mukaan Maan olisi pitänyt alkuaikoina olla äärimmäisen kylmä ja elinkelvoton planeetta. Kuva: NASA.
Joel Kontinen
Usko vuosimiljardeihin tuo mukanaan ongelmia, joihin ei näytä löytyvän vastauksia. Äskettäin Minik T. Rosing kollegoineen yritti ratkaista himmeän nuoren auringon paradoksin Naturessä.
Vuonna 1972 Carl Sagan ja George Mullen ehdottivat Sciencessä, että nuoren Auringon kirkkaus oli vain 70 prosenttia nykyisestä. Maapallon keskilämpötilan olisi pitänyt pysyä nollan alapuolella. Vedet olisivat olleet jäässä, ja elämä ei olisi kyennyt kehittymään.
Sagan ja Mullen spekuloivat, että maapallon ilmakehässä oli täytynyt olla enemmän kasvihuonekaasuja, etenkin metaania ja ammoniakkia, kuin nykyisin, jotta vedet eivät olisi jäätyneet.
Rosing ja kollegat osoittavat, että arkeeisen kauden sedimentit eivät tue sitä, että ilmakehässä olisi tuolloin ollut huomattavasti enemmän kasvihuonekaasuja kuin nyt. He ehdottavat ratkaisuksi maapallon pienempää albedoa eli heijastuskykyä.
Pennsylvanian valtionyliopiston professori James Kasting toteaa Naturessä, että uusinkaan malli ei ratkaise jäätymisongelmaa.
Ongelma olisi helposti ratkaistavissa luopumalla uskosta vuosimiljooniin.
Lähteet:
Kasting, James F. 2010. Faint young Sun redux. Nature 464 (7289), 687-689.
Rosing, Minik T. & al. 2010. No climate paradox under the faint early Sun. Nature 464 (7289), 744-747.
Sagan, Carl ja George Mullen. 1972. Earth and Mars: Evolution of Atmospheres and Surface Temperatures. Science 177 (4043), 52-56.
Tekstit
