Jeesus tuskin tunnistaisi itseänsä Jonas Gardellin uutuuskirjasta. Christ Pantocrator - ikoni. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Jonas Gardellin hiljattain ilmestynyt kirja Jeesuksesta (Om Jesus) on ehtinyt herättää huomiota niin Ruotsissa kuin nyt myös Suomessa.
Vaikka Gardell ei olekaan opiskellut teologiaa, Lundin yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon - koska hän kirjoittaa niin paljon Jeesuksesta.
Mutta Gardellin Jeesus ei ole kristinuskon Kristus. Kirjailijana ja koomikkona tunnettu Gardell hahmottaa uutuuskirjassaan Jeesuksen, joka on heikkojen ystävä ja puolustaja. Tähän saakka hänen teesinsä kuulostaa aidolta ja oikealta.
Jeesus ilmoitti ohjelmanjulistuksessaan:
”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.” (Luuk. 4:18).
Gardell, joka tunnustaa avoimesti olevansa homoseksuaali, on kuitenkin ymmärtänyt Jeesuksen laupeudellisuuden täysin väärin. Kun Jeesus armahti aviorikoksesta syytetyn naisen, Hän sanoi: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” (Joh. 8:11). Tämä jae ja kertomus, johon se sisältyy, tosin puuttuvat joistain varhaisista Uuden testamentin käsikirjoituksista, mutta se ei tarkoita sitä, että ne eivät voisi olla aitoja. Jakson kuvaus vastaa täysin sitä, mitä evankeliumit kertovat Jeesuksesta.
Jonas Gardell tarjoaa uuden tulkinnan evankeliumista. Se ei kuitenkaan ole millään tavoin omaperäinen, koska jo ensimmäisellä vuosisadalla esimerkiksi gnostilaisten oli vaikea ymmärtää, miten Jeesuksella saattoi olla mitään tekemistä Vanhan testamentin Jumalan kanssa. Gardell uskoo, että vallanhaluinen ja patriarkaalinen kirkko vääristi käsityksemme Jeesuksesta.
Tällainen tulkinta ei perustu Uuden testamentin eksegeettiseen tutkimukseen vaan haluun korostaa Jeesuksen inhimillisiä ominaisuuksia Hänen jumaluutensa kustannuksella. Kristillinen kirkko on Paavalin ajoista lähtien opettanut, että Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Ajatus on ilmaistu selvästi niin Filippiläiskirjeessä (2:5-8) kuin myös Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa.
Jeesuksen olemuksesta kiisteltiin kuitenkin pitkään alkukirkossa. Vuonna 431 Efesoksen kirkolliskokous viimein vahvisti sen, mitä jo Paavali oli opettanut, että Kristus oli samalla sekä Jumala että ihminen.
Gardellin varsin panteistinen (”Jumala ja kaikkeus ovat yhtä”) tulkinta kristinuskon olemuksesta on yritys häivyttää Jeesuksen jumaluus, eikä se siis ole kristillinen vaan kuuluu harhaoppien kategoriaan.
Lähteet:
Salminen, Kari. 2010. Ei Kristukselle, kyllä Jeesukselle. Aamulehti 3.4., B28.
Wahlstedt, Pekka. 2010. Jumalan valtakunta on maan päällä. Helsingin Sanomat 2.4. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Jumalan+valtakunta+on+maan+p%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/HS20100402SI1KU028ld
Tekstit
