Joel Kontinen
New Scientistin joulun kaksoisnumerossa Wesleyan Universityn uskontotieteen professori Mary-Jane Rubenstein vie lukijansa 2500 vuoden aikamatkalle, joka alkaa antiikin atomistien ja stoalaisten kiistalla kaikkeuden koostumuksesta.
Atomistit olivat ateisteja, ja stoalaiset panteisteja, jotka uskoivat pohjimmiltaan, että kaikki oleva on Jumalaa.
Professori Rubenstein sanoo, että hienosääntö on ilmeistä universumissa. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnittelu on ilmeistä – ellei rinnakkaisia maailmankaikkeuksia ole olemassa.
Multiversumiajattelu on varsin kiistanalainen näkemys, jolle ei ole mitään tieteellistä tukea, mutta monet pitävät siitä kiinni, koska he eivät halua hyväksyä ainoaa vaihtoehtoa eli kaiken Luojaa.
Rubenstein ohjaa lukijansa seuraavaksi Platonin, Aristoteleen, Augustinuksen, Nicolaus Cusanusin ja Giordano Brunon ajattelun kautta päätelmäänsä, joka näyttäisi olevan luomisen ja Jumalan voiman uudelleentulkinta.
Multiversumi voi hänen mukaansa olla osa tätä maailmankaikkeutta, ja Jumala voi olla jotain muuta kuin mitä Hän selvästi sanoo olevansa.
Näin päädymme jonkinlaiseen panteismiin, joka kuitenkin poikkeaa stoalaisten näkemyksestä.
Yhdessä asiassa Rubenstein on oikeassa – ihmiset todella sotivat Jumalaa vastaan. Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi Richard Dawkinsin tuotannosta.
He hyväksyvät järjenvastaisia näkemyksiä, koska se on ainoa keino yrittää paeta Jumalaa.
Pako ei silti onnistu.
Lähde:
Rubenstein, Mary-Jane. 2015. God vs the multiverse: The 2500-year war. New Scientist 3052 (15.12.).
Tekstit
