Joel Kontinen
Evoluution maailmankuva on täynnä ylittämättömiä esteitä. Esimerkiksi elämän syntyyn ei ole keksitty ainuttakaan varteenotettavaa selitystä.
Proteiinien aminohapot ovat kaikki vasenkätisiä, kun taas DNA:n ja RNA:n sokerit ovat oikeakätisiä. Luonnossa syntyy vain raseemisia seoksia eli rasemaatteja, joista ei voi rakentaa elämän palikoita.
Louis Pasteur, joka uskoi Raamattuun, selvitti ensimmäisenä rasemaatin ominaisuuksia. Hän myös osoitti kokeellisesti, että elämä ei voi syntyä elottomasta.
Ja mahdottoman alun jälkeen ongelmat eivät häivy taivaan tuuliin – tai edes meren syvyyksiin.
Mutta aina välillä joku keksii jonkin potentiaalisen ratkaisun, joka enemmin tai myöhemmin taas hylätään, kun huomataan, että se ei toimi.
Nature julkaisi keskiviikkona tutkimuksen, jonka pääosaa esittää Lokiarchaeota-niminen yksisoluinen meren pohjassa viihtyvä organismi.
Populaarimedia on jo ehtinyt leimata sen puuttuvaksi renkaaksi. Villeimmissä spekulaatioissa se on kadonnut serkkumme, joka ei ollut yhtä fiksu kuin meidän esi-isämme ja jäi siksi miljardeiksi vuosiksi meren syvyyksiin.
Lokiarchaeota ei ole eukaryootti eli aitotumallinen olio, mutta tutkijat uskovat näkevänsä siinä eukaryoottille ominaisia piirteitä.
Mutta jälleen kerran naturalistiset /materiaaliset tulkinnat synnyttävät villejä spekulaatioita. Monilta unohtuu, että ’olisi voinut kehittyä’ ei ole sama kuin ’kehittyi’.
Tiede osoittaa vakuuttavasti, että elämä ei synny eikä kehity sattumalta. Ehkä tutkijoiden pitäisi lakata levittämästä villejä spekulaatioita ja tutkia, mikä tieteellisesti on edes teoriassa mahdollista.
Tämä voi edellyttää paluuta Genesiksen maailmankuvaan – ja arvomaailmaan.
Lähde:
Feltman, Rachel. 2015. Newly discovered ‘missing link’ shows how humans could evolve from single-celled organisms. The Washington Post. (6.5).
Tekstit
