Joel Kontinen
Vielä jokin aika sitten banaanikärpänen oli evolutionistien suosikkieläin, koska he kuvittelivat sen paljastavan heille elämän kehityksen salaisuuksia. (Olen käsitellyt sitä etenkin kirjassani Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja).
Banaanikärpäset eivät kuitenkaan ratkaisseet geneettisen informaation ongelmaa, joten evolutionistien on täytynyt käydä hiukan isompien eläinten kimppuun.
Koska moni evolutionisti uskoo, että linnut kehittyivät dinosauruksista, he haluaisivat tietää, miten tämä tapahtui.
Äskettäin joukko biologeja yritti selvittää, miten dinosauruksen kuono on voinut kehittyä linnun nokaksi. Bhart-Anjan Bhullar ja Arhat Abzhanov kollegoineen vertailivat kanojen ja emujen nokan sikiövaiheen kehitystä alligaattoreiden, sisiliskojen ja merikilpikonnien kuonon kehitykseen.
He auttoivat evoluutiota lisäämällä biokemikaaleja kanansikiöihin estääkseen naaman kehitystä säätelevien proteiinien FGF ja Wnt vaikutuksen. Tuloksena oli sikiöitä, jotka näyttivät – kanoilta.
Yllätys?
Eläinten tiedetään lisääntyvän Genesiksestä tutun lajiensa mukaan -periaatteen mukaisesti, mutta evolutionistit yrittävät uskotella, että tämä biologian laki ei toimi. Jos muu ei auta, niin he estävät proteiinien toiminnan.
Heidän kannaltaan on valitettavaa, että elämän alkuhämärissä ei ollut biokemistejä tekemässä kokeitaan.
Lähde:
Callaway, Ewen. 2015. 'Dino-chickens' reveal how the beak was born. Nature news (12.5.).
Tekstit
