Joel Kontinen
Evoluution sokea kelloseppä (eli luonnonvalinta) ei pysty ennakoimaan tulevaisuutta. Darvinismi ei siten kykene selittämään joidenkin eläinten kehitystä. Miten esimerkiksi käpytikka on oletettujen vuosimiljoonien saatossa saanut iskunvaimentimen, jota ilman se ei voisi nakutella puista pikkuötököitä?
Ehkä vielä pahempi painajainen on pommikiitäjäinen (Brachinus crepitans), josta Science julkaisi äskettäin tutkimuksen. Tutkijat läpivalaisivat tämän vajaan kymmenen millimetrin pituisen kovakuoriaisen voidakseen selvittää, miten se käy ahdistajiensa kimppuun.
Pommikiitäjäinen suuntaa tulikuumaa (100°C) hydrokinonin ja vetyperoksidin sekoitusta saalistajaa kohti, joka yleensä katsoo parhaaksi perääntyä. Kiitäjäinen ei itse kärsi tästä lainkaan.
Evolutionistit ovat yrittäneet pähkäillä, miten tällainen mekanismi olisi voinut syntyä asteittain, mutta he eivät ole keksineet yhtään uskottavaa ratkaisua. Saalistajat olisivat ”vuosimiljoonien” kuluessa ehtineet popsia nämä pikkuötökät sukupuuttoon, ja muutama kokeilunhaluinen pommikiitäjäinen olisi hyvinkin voinut taistelun tuoksinassa käräyttää takamuksensa (ne ampuvat saalistajiaan peräpäästään).
Pieni kovakuoriainen osaa sekoittaa eri kammioissa olevia kemikaaleja ja muodostaa niistä räjähtävän seoksen, joka pitää muurahaiset, hämähäkit ja sammakot loitolla. Tutkijat toivovat voivansa hyödyntää tällaista mekanismia lisätäkseen polttomoottorin polttoainesuuttimen tehoa.
Hainevien, kissan viiksien, luuston voitelujärjestelmän ja gekkon jalan tavoin myös pommikiitäjäisen salainen ase on tehokkaampi kuin insinöörien tuote.
Genesiksessä kuvailtu luominen on näiden nerokkaiden ratkaisujen paras ja loogisin selitys.
Lähde:
DeMarco, Emily. 2015. Uncovering the secrets of a beetle’s explosive, chemical spray. Science (30.4.).
Tekstit
