Joel Kontinen
Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) laskee, kuinka monta kertaa potentiaalinen ateria koskettaa sitä. Se sulkeutuu vasta, kun kosketuksia on vähintään kaksi.
Tämä ei kuulosta darwinismilta vaan pikemminkin älykkäältä suunnittelulta. Näyttää siltä, että tämä on joidenkin kasvien selviytymisstrategia syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa, jossa taistelut ovat usein normi.
Äskettäin The American Naturalist kaivoi esiin kärpäsloukkujen taidot. Ensin hieman teoriaa; ”Kasvitieteellinen lihansyöjä on ruokintastrategia, joka on syntynyt ainakin yhdeksän eri kertaa kasvien evoluutiohistoriassa. Ansat, joissa hyönteinen putoaa ansaan, kehittyivät itsenäisesti vähintään kuusi kertaa ja tarttuvat ansat viisi. Kärpäsloukun tapaiset napsahtavat ansat ovat kuitenkin todennäköisesti kehittyneet vain kerran esi-isäntäryhmässä. Charles Darwin oli ensimmäinen, joka dokumentoi todisteita Kärpäsloukun pyydystämistavasta, ja huomasi, että häkin kaltainen rakenne parantaa saalistamisen onnistumista."
Freiburgin yliopisto on myös kertonut, miten veden alla viihtyvä Aldrovanda vesiculosa tappaa pieneläimet. Evolutionistit olettavat, että tämä strategia kehittyi vain kerran kasveissa, joten heidän on oletettava, että yksi strategia kehittyi toisesta. Fossiilit eivät kuitenkaan tue heidän näkemystään.
Myös muitakin hienoja kasveja on löytynyt.
Lähde:
A Varied Menu; Freiburg biologists have analyzed in detail for the first time which animals are captured by the carnivorous waterwheel plant. Freiburgin yliopisto (25.3. 2019).
Venus Flytrap "Teeth" Form A 'Horrid Prison' For Medium-Sized Prey. The American Naturalist.
Tekstit
