Ja niin me apinat nauroimme. Uusi apinatutkimus yrittää nähdä ihmismäistä naurua apinoissa.
Joel Kontinen
Charles Darwinin päivistä lähtien evolutionistit ovat pyrkineet näkemään inhimillisiä piirteitä eläimissä ja eläimellisiä piirteitä ihmisissä. Tuore Current Biology –lehdessä julkaistu tutkimus noudattaa uskollisesti samaa darvinistista tarinaperinnettä.
Portsmouthin yliopiston tutkijapsykologi Marina Davila Ross kollegoineen kutitteli kahtakymmentäyhtä nuorta orankia, gorillaa, simpanssia ja bonoboa, yhtä gibbonia ja kolmea ihmisvauvaa. Tutkijat pisteyttivät syntyneen naurun 11 akustisen muuttujan avulla.
Davila Ross ja kollegat totesivat, että gorillan ja bonobon nauru muistuttaa eniten ihmisvauvojen ääntämystä. Lajien eroja on kuitenkin varsin vaikea kuroa naurulla umpeen. Apinat kävelevät neljällä jalalla, ja niiden hengitys on yhteydessä niiden kävelyyn. Ihmiset taas pystyvät hengittämään riippumatta siitä, miten he liikkuvat.
Apinoiden ja ihmisten naurun erot saattavat edelleenkin jäädä kutkuttavaksi ongelmaksi, varsinkin kun nauru ei ole lajien ainoa ero.
Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.
Ihmisen ja apinan erot tuskin siis tasoittuvat edes nauramalla.
Naurukokeisiinkin kannattaa valita vain pieniä apinoita. Hieman isompi korsto saattaisi erehtyä puraisemaan tutkijaa pikkusormeen, vaikka Darwinin juhlavuotta nyt vietämmekin.
Lähteet:
Burgess, Stuart. 2006. The Design Argument. Luento Creation Without Compromise -konferenssissa Swanwickissa Englannissa 22.4. 2006.
Laursen, Lucas. 2009. Human-ape links heard in laughter. Nature news 4.6.
http://www.nature.com/news/2009/090604/full/news.2009.541.html
Tekstit
