Maailmassa on paljon itkun aihetta. Syntiinlankeemus suosi orjantappuroita ja ohdakkeita.
Joel Kontinen
Nettituttavani Paholaisen asianajaja eli Juha Leinivaara oli taas vaihteeksi käynyt kurkistamassa tätä blogia. Hän on aiemminkin poikennut tällä tutustumassa näkemykseeni esimerkiksi Stephen Jay Gouldista , dinosaurusten joukkohaudoista , Eoconfuciusornis zhengistä ja eksoplaneetoista. Näyttää yhä siltä, ettei hän pitänyt kaikesta, mitä näki.
Nyt tuotin hänelle pettymyksen kirjoittamalla apinoiden naurusta, koska en nähnyt siinä merkkejä evoluutiosta. Tämä lienee odotettavaa, koska ateistiksi tunnustautuvan Leinivaaran mukaan ”yhteinen polveutuminen on luonnontieteellinen fakta”. Hänen mukaansa apinoiden naurun pitäisi ehdottomasti tukea evoluutiota.
Mutta apinat ovat toisinaan itsepäisiä.
Leinivaara eroaa edukseen niistä kristinuskon vastustajista, jotka piilottelevat blogosfäärissä alati vaihtuvien nimimerkkien takana. Hän on myös jossain määrin perehtynyt evoluution vastustajien ajatteluun. Mutta vaikka Michael Behe hyväksyisikin yhteisen polveutumisen, se ei vielä tarkoita sitä, että Jonathan Sarfati tai Matti Leisola tekisivät samoin. Tai että siitä olisi tullut fakta muiden kuin darvinistista satuilua harrastavien veljeskunnassa.
Leinivaaran naurukirjoitus myös osoittaa, että mitä pidempi aika on kulunut siitä, kun on viimeksi istunut koulun penkillä, sitä enemmän armas äidinkielemme rappeutuu. Toisin kuin evolutionistit uskovat, kieli puhuu rappeutumisteorian puolesta.
Tarkoitan ala käsittelemään ja ala kommentoimaan – tapaisia ilmauksia, joita Paholaisen asianajaja suosii. Minä mieluummin alan käsitellä ja alan kommentoida. Ja toivoisin myös, että kun minua kommentoidaan, niin pilkut pysyisivät niillä paikoilla, joilla suuresti arvostamani äidinkielen opettajat toivovat niiden pysyvän.
Jos pilkkusäännöt ovat päässeet unohtumaan, kannattaa iltalukemiseksi valita Kielikello, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisu. Vuoden lehdet saa kätevästi 38 eurolla. Kesäkuun numero tuli postissa juuri sopivasti juhannukseksi. Pääkirjoituksessa Sari Maamies pohtii Suomen kielen rappiota.
Leinivaara kaipasi tietoja siitä, mitä naurututkimus merkitsee evoluution kannalta. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen blogi, jonka tarkoitus on vahvistaa uskoa darvinistiseen evoluutioon. Vaikka usko evoluution kaikkivoipaisuuteen eläisikin vielä vahvasti Paholaisen asianajaja –blogissa, se on jo kuollut ja kuopattu Bwana Joessa.
Apinan nauru myös kirvoitti erään nimettömäksi jääneen lukijan sanomaan: ”Ei pysty itkemättä lukemaan tuota [eli siis tätä] blogia.”
Tämän blogin lukeminen on täysin vapaaehtoista, joten jos se tuottaa kyyneleitä, muutaman jutun voi jättää väliin.
Syntiinlankeemuksen seurauksista kärsivässä maailmassa on toki paljon itkun aiheita. Niihin voi perehtyä esimerkiksi tässä , tässä ja tässä. Ja samalla kun vatvomme maailman pahuutta, voisimme käydä lisäämässä nimemme vetoomukseen, jossa vaaditaan syyttömästi vangittua kiinalaista kristittyä asianajajaa vapaaksi.
Toisaalta, jos Bwana Joen lukeminen aiheuttaa liikaa kognitiivista dissonanssia, siitä voi parantua hylkäämällä ateistisen maailmanselitysmallin ja ateistiset ennakkonäkemykset, jolloin todellisuuden näkee aivan uusin silmin.
Tekstit
