Joel Kontinen
Menneisyyden ennustaminen saattaa olla jopa vaikeampaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Monet kuitenkin yrittävät.
Keuruun paikallislehti uutisoi jälleen kerran alueelle luultavasti tipahtaneesta asteroidista:
”Asiantuntijoiden mukaan pirstekartioiden synnystä on kulunut aikaa 1 000–1 880 miljoonaa vuotta. Silloin avaruudesta syöksynyt 1,5 kilometrin mittainen asteroidi tuhosi tieltään kaiken ja upposi viiden kilometrin syvyyteen maahan.”
Kerron kirjassani Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja, mitä tällaisissa mittauksissa on vikana:
”Monet uskovat, että radiometriset iänmääritysmenetelmät mittaavat aikaa, mutta ne pystyvät mittaamaan ainoastaan atomien määrää tietyssä aineessa, esimerkiksi fossiilissa tai kalliossa. Ne ovat luotettavia vain, jos seuraavat olettamukset pitävät paikkansa:
1. Emäisotooppien (alkuperäisten radioaktiivisten aineiden) ja tytärisotooppien (hajoamistuotteiden) määrään ei ole vaikuttanut mikään muu kuin radioaktiivinen hajoaminen.
2. Kun kallio muodostui, siinä oli tietty määrä tytärisotooppia, yleensä ei lainkaan.
3. Hajoamisnopeus on aina ollut vakio.
Geologit eivät pysty tarkistamaan, pitävätkö nämä olettamukset paikkansa. Institute for Creation Researchin RATE (Radioisotopes and the Age of The Earth) -tutkimushanke toi päivänvaloon todisteita, jotka osoittavat, että radioaktiivisten aineiden hajoamisnopeus ei aina ole ollut vakio.”
Voit tilata kirjan täältä.
Lähde:
Piilemä, Markku. 2015. Lajissaan Suomen suurin? Suur-Keuruu 19.10., 3.
Tekstit
