Viime vuonna julkaistussa kirjassa tohtori Jonathan Wells kuvaili roska-DNA:ta myytiksi. Tuoreet tutkimukset osoittavat hänen olleen oikeassa.
Joel Kontinen
Evolutionistit menettivät kuluneella viikolla yhden parhaimmista argumenteistaan.
Darvinistisen näkemyksen mukaan perimässämme pitäisi olla runsaasti jälkiä eläimellisestä menneisyydestämme, tarpeettomaksi käynyttä roinaa. Vuonna 1972 geneetikko Susumu Ohno väitti: "Ainakin 90 [prosenttia] genomimme DNA:sta on 'roskaa' tai erilaista 'roinaa'."
Monet kiihkeät darvinistit, esimerkiksi Richard Dawkins ja Larry Moran, ovat innokkaasti puolustaneet roska-DNA hypoteesia.
Useat viime aikojen tutkimukset ovat haastaneet roinahypoteesin. (Lue lisää tästä, tästä ja tästä.)
Tällä viikolla Nature, Science ja muutamat muut tunnetut tiedelehdet julkaisivat 30 tutkimusta ENCODE (Encyclopedia of DNA Elements) -projektin tuloksista. Tutkijat saivat selville, että genomistamme 80 prosentilla on jokin biokemiallinen funktio. Monet jo aavistelevat, että myös lopuilla 20 prosentilla on funktio, jota emme vielä tiedä.
Sciencen toimittaja Elizabeth Pennisi toteaa, että tutkimukset merkitsevät kuolinkellojen kuminaa roska-DNA:lle.
Roska-DNA on osoittautunut darvinistiseksi myytiksi, joka perustuu tietämättömyyteen.
Luomisperspektiivistä katsottuna perimässä ei pitäisi ensinkään olla roskaa. Alun nerokas suunnittelu on yhä nähtävissä, vaikka syntiinlankeemuksen seuraukset (esimerkiksi perinnölliset taudit) voivatkin näkyä meissä.
Lähteet:
Geddes, Linda. 2012. The ever deepening mystery of the human genome. New Scientist 2881: 40-43.
Pennisi, Elizabeth. 2012. ENCODE Project Writes Eulogy for Junk DNA. Science 337 (6099): 1159-1161.
Tekstit
