Joel Kontinen
Kosmologian professori Kari Enqvist kiistää Jumalan olemassaolon eikä ymmärrä niitä, jotka eivät usko samalla tavoin kuin hän.
Tuoreessa kirjassaan Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY, 2012) Enqvist yrittää analysoida uskontoa ateistisesta perspektiivistä kasin.
Välillä Enqvistin logiikka ontuu pahasti. Hänen ateisminsa on kaikkea muuta kuin tieteellistä, koska jumalankieltäjän on uskottava ihmeisiin, mutta hänellä ei ole muuta ihmeiden tekijää kuin naturalistiset prosessit.
Tällaiset prosessit voivat parhaimmillaankin vain kuvailla, miten asiat ovat. Ne eivät voi synnyttää niitä. Tätä voisi verrata kirjan kirjoittamiseen: vaikka (painettuun) kirjaan tarvitaan painomustetta, kirja juoni ei synny musteesta vaan kirjoittajan immateriaalisesta panoksesta.
Mutta koska ateisti kiistää henkisen ulottuvuuden, hänen pitäisi selittää kirjan synty jollain muulla tavalla – ellei hän sitten lainaa aineksia muista maailmankatsomuksista, esimerkiksi kristinuskosta.
Aamulehdessä Enqvistin kirjaa arvioinut Teemu Järventie toteaa:
”Uskonnon vastustaminen epätieteellisesti tieteen nimissä vie tiedemieheltä kaiken uskottavuuden. Jos Kari Enqvist olisi uskontotieteilijä ja soveltaisi samoja metodeja, hänet naurettaisiin tiedeyhteisöstä pihalle.”
Enqvist on aiemmin luonnehtinut uskontoa stalinilaisittain viruksen aiheuttamaksi oireyhtymäksi. Tällaisessa maailmassa Isä Aurinkoisen roolia näyttelee vanha tuttumme Richard Dawkins, joka on takertunut 1970-luvun evoluutiobiologien näkemyksiin ihmisen perimästä eikä ole vielä ehtinyt tutustua uusimpiin tutkimuksiin.
Lähde:
Järventie, Teemu. 2012. On niin helppoa ilkkua muita. Aamulehti 4.9., B17.
Tekstit
