Joel Kontinen
Verikuista on viime aikoina tullut niin trendikäs aihe blogosfäärissä ja YouTubissa, että sitä on ollut miltei mahdoton välttää. Villeimmissä spekulaatioissa kuunpimennykset ennakoivat seurakunnan ylöstempausta.
Kaikki alkoi vuonna 2008. Amerikkalainen pastori Mark Biltz päätteli NASA:n verkkosivujen perusteella, että neljä peräkkäistä kuunpimennystä liittyy oleellisesti Israelin kansan vaiheisiin.
Kuunpimennykset eivät sinänsä ole harvinaista, mutta hän päätteli, että jos puolentoista vuoden aikana niitä on neljä, ilmiöllä täytyy olla jokin suurempi merkitys.
Biltz innostui hypoteesista ja rupesi luennoimaan aiheesta. Kahden vuosituhannen aikana näitä tetradeja on ollut vain seitsemän kertaa ennen vuotta 2013. Ainakin jossain vaiheessa hän uskoi, että Jeesus saattaisi palata Öljymäelle aloittamaan messiaanisen ajan vuoden 2015 viimeisen kuunpimennyksen aikana – eli 28.9. Pre-trib perspektiivistä katsottuna tämä tarkoittaisi sitä, että seurakunnan tempaus oli vuoden 2008 syyskuussa.
Sid Roth mainosti Biltzin hypoteesia yliluonnollista -ohjelmassaan, ja World Net Daily kannusti tätä kirjoittamaan ilmiöstä kirjan Blood Moons: Decoding the Imminent Heavenly Signs.
John Hagee ehti ennen häntä. Hageen kirja Four Blood Moons: Something Is About to Change on pitkään keikkunut sekä Amazonin ettå New York Timesin bestseller-listalla. Hageen kirjoitti myös Y2K:n alla kirjan lopun ajoista.
Biltz ei ollut kovin huolellinen. Yleensä merkin pitäisi edeltää tapahtumaa, johon se viittaa, mutta Biltzille riitti, jos merkki seurasi tapahtumaa. Esimerkiksi vuosien 1493–1494 tedradin piti osua juutalaisten karkotukseen Espanjasta, mutta ensimmäinen täysikuu näkyi vasta kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun Ferdinand ja Isabella olivat häätäneet juutalaiset maasta. Vuoden 1949–1950 tedradi oli myös kuukausikaupalla myöhässä Israelin itsenäistymisestä (toukokuussa 1948).
Vuosien 2014–2015 tetradi on siinä mielessä ongelmallinen, että ainoastaan viimeinen kuunpimennys näkyy Israelissa (lehtimajajuhlan aikana 28.9.). Juutalaiset käyttivät kuukalenteria, joten kuunpimennyksen osuminen juhlaan ei sinänsä ole kummallista.
Biltzin opetukset sen sijaan ovat hämmentäviä. Hän yrittää saada kristityt noudattamaan juutalaisia tapoja ja esimerkiksi opettaa, että Paavali nuhteli galatalaisia, koska nämä olivat palanneet pakanuuteen.
Luther olisi hämmästynyt suuresti tällaisesta opetuksesta.
Raamatusta on vaikea saada tukea sille, että neljällä perättäisellä täysikuulla olisi jokin eskatologinen merkitys. Vanhan testamentin profeetat tuskin tarkoittivat luonnostaan toistuvia ilmiöitä, kun he ennustivat Herran päivää edeltävistä merkeistä.
Jeesus varoitti vääristä profeetoista, joista ei viime vuosina ole ollut puutetta. Monet heistä tunnetaan siitä, että he asettavat päivämääriä, vaikka Jeesus sanoi: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” (Matt. 24:36).
Kuu kertoo meille maapallon ainutlaatuisuudesta. Sen tarkoitus ei ole levittää hysteriaa.
Raamatussa on monia merkkejä, jotka edeltävät Jeesuksen paluuta. Mutta ei ole kovin perusteltua pitää neljää perättäistä kuunpimennystä tällaisina merkkeinä.
Lähteet:
Faulkner, Danny. 2015. The Questionable Teachings of Mark Biltz. Creation Today (14.5.).
Kovacs, Joe. 2008. Blood moon eclipses: 2nd Coming in 2015? World Net Daily (30.4.).
Tekstit
