Outo väite: ”Alkuperäisasukkaat ovat eläviä fossiileja”

Apinatarinat viihtyvät kaunokirjallisuudessa. Kuvassa vihermarakatin lähisukulainen Chlorocebus pygerythrus. Kenialaisesta taulusta otettu valokuva.



Joel Kontinen

Darvinistinen evoluutio on saanut kiinnostavia sovelluksia kaunokirjallisuudessa. Teoksesaan Siru linnunrataa (Spillran av ett moln, 1966) ruotsalainen kirjailija Rolf Edberg (1912–1997) kuvailee vaellustaan tuntureilla ja pohtii samalla ihmiskunnan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta niin kuin hän ne käsitti:

”Kun Australian, Tulimaan ja Amazonin deltan alkuasukkaat löydettiin, he elivät miltei täsmälleen paviaanien sosiaalisten ryhmien kokoisina heimoina. Heitä onkin tietyssä mielessä oikeutetusti nimitetty ’eläviksi fossiileiksi’,” hän kirjoitti.

Edberg noudatti vanhaa darvinistista strategiaa: hän teki ihmisistä mahdollisimman apinamaisia ja apinoista mahdollisimman ihmismäisiä.

Hän jopa väitti, että paviaaniryhmällä ”on todennäköisesti vanhinten neuvosto.”

Darvinistinen tarinointi on monesti löytänyt vastaanottavaisen maaperän fiktiossa.


Lähde:


Edberg, Rolf. 1966. Siru linnunranta. Suom. Katri Ingman-Palola. Porvoo: WSOY.