Asteroidi-isku aiheutti maailmanlaajuisen myrskyn, joka poltti dinosaurukset

 

Kuva: Roger Harris/Science Photo Library

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan Maan noin 66 miljoonaa vuotta sitten tuhonnut asteroidi loi maanlaajuisen räjähdyksen, joka tuotti lämpöä, joka on tarpeeksi voimakas grillaamaan elämää maalla.

Tuho ei kuitenkaan alkanut niin myöhään, se tapahtui jo Nooan ajan vedenpaisumuksessa. Evolutionisteilla on vain vuosiluvut väärin.

Näin evoluutionistit kertovat iskusta: Niin kutsuttu Chicxulub-asteroidi, joka oli 10-15 kilometriä leveä, putosi nykyiselle Meksikonlahdelle liitukauden lopussa.

Brandon Johnson Purduen yliopistosta Indianassa ja hänen kollegansa analysoivat laboratoriossa geologisia havaintoja ja törmäyssimulaatioita, jotka osoittivat, että isku höyrysti noin viisi kertaa enemmän materiaalia kuin aiemmin uskottiin.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että törmäyksen jälkimainingeissa kiviaineksen höyrypilvi sinkoutui kymmenien tuhansien kilometrien päähän avaruuteen ja levisi korkealle koko planeetan yläpuolelle.

Vain sekunteja myöhemmin höyrypilvi laajeni käsittämään suuren osan Maan ilmakehästä avaruuteen asti, tuottaen sekä pölyä että lasimaisia metallihelmiä, joita kutsutaan sferuleiksi, jotka tiivistyivät höyrystä.

Tutkimuksen mukaan tämä valtava höyrypilvi muuttui lopulta 1,6 biljoonaksi tonniksi pölyä, joka peitti planeetan ja lukitsi lämmön sisäänsä. Samaan aikaan raskaammat sferulit paiskautuivat takaisin ilmakehään.

"Kun tämä materiaali palaa ilmakehään tulevina tunteina, kitka hidastuu ja lämmittää sferuleja, mikä luo noin tunnin mittaisen lämpösäteilypulssin", Johnson sanoo.

"Liitukauden elämään kohdistui vuoden lämpösäteily 17-kertaisena, joka on ihmisille 100-prosenttisesti tappava", sanoo Johnson. "Se kykenee tappamaan jopa paksunahkaiset dinosaurukset."

Lähde:

James Woodford 2026 Asteroid strike caused global firestorm that incinerated the dinosaurs | New Scientist 28.7.

Miljoonia fossiilisten valaanluiden jäänteitä löytyi syvänmeren "nekropolista"

 

Kuva: Global TREnD, IDSSE.

Joel Kontinen

Maailman syvin tunnettu valaiden hautausmaa on löydetty eteläisestä Intian valtamerestä 7 kilometrin syvyydestä. Sieltä löydettyjen jäänteiden joukossa on uusi sukupuuttoon kuollut nokkavalaslaji ja muita yli 5 miljoonaa vuotta vanhoja fossiileja, kuten evolutionistit sanovat.

Vuoden 2023 alussa Peng Zhou Kiinan tiedeakatemiasta ja hänen kollegansa tekivät 32 sukellusta miehitetyllä sukellusveneellä 1200 kilometrin syvyydessä merenpohjassa.

Retkikunta oli osa Global Hadal Exploration -ohjelmaa, kiinalaisten tiedemiesten johtamaa pyrkimystä tutkia kaikkia planeetan valtamerien syvimpiä osia, jotka ulottuvat 6000–11 000 metrin syvyyteen pinnan alapuolella. Näissä syvyyksissä ei ole valoa, ja elämän on selviydyttävä pinnalta putoavalla vedellä tai tuotettava oma energiansa kemikaaleista – tämä tunnetaan kemosynteesinä.

”Se tuntui syvästi erityiseltä”, Zhou sanoo. ”Katsoimme miljoonien valaiden – joista osa oli yli 5 miljoonaa vuotta vanhoja – viimeistä leposijaa – syvää aika-arkistoa evoluutiosta ja syvänmeren elämästä. Se oli nöyrryttävää ja kunnioitusta herättävää, ja kohtelimme paikkaa sen ansaitsemalla kunnioituksella.”

Ryhmä löysi yhteensä 485 aktiivista valaiden putoamis- ja fossiililöytöpaikkaa. Sukellusaluksen robottikäsivarsien avulla he keräsivät 43 fossiilinäytettä, joiden ikä oli 120 000–5,26 miljoonaa vuotta.

Nuorempien fossiilien joukossa useimmat olivat nokkavalaita, jotka kuuluivat kahteen elävään lajiin: Andrewsin nokkavalaaseen (Mesoplodon bowdoini) ja hammasvalaaseen (Mesoplodon layardii).

Tähän mennessä tiimi on virallisesti kuvannut yhden uuden lajin, nimeltään Pterocetus diamantinae. He ovat kuitenkin keränneet myös useita fragmentteja, jotka saattavat sisältää muita tieteelle tuntemattomia lajeja, kertoo tiimin jäsen Giovanni Bianucci Pisan yliopistosta Italiasta. " Yhdistelmä luutiheyttä, hidasta hautautumista ja mineraalipäällysteitä on estänyt näiden luiden häviämisen yli 5 miljoonan vuoden ajan", sanoo Xiaotong Peng Kiinan tiedeakatemiasta.

Löytö vaikuttaa siltä, että Nooan ajan vedenpaisumus olisi tappanut näitä eliöt. Mutta se ei ollut hidas kuolema, vaan valaat kuolivat hetkessä.

Lähde: 

James Woodford 2026 Millions of fossil whale bones found in deep-ocean ‘necropolis’ | New Scientist 10.6.

Kuinka huolissasi sinun pitäisi olla asteroidin törmäyksestä Maahan?

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen 

Dinosaurukset pyyhkäistiin pois asteroidin seurauksena, mutta tarkoittaako se, että meitä uhkaa sama kohtalo – ja pitäisikö sinun olla huolissasi tästä mahdollisuudesta? Voisiko tämä dramaattinen asia koskaan tapahtua oikeasti?

Jossain, avaruuden kylmissä syvyyksissä, on avaruuskivi, joka voisi tuhota suuren planeetan, kärsiä saman kohtalon kuin dinosaurukset? Ja pitäisikö tämän eksistentiaalisen uhan pitää sinut hereillä öisin? Tässä on mitä tiedämme.

Asteroidi, joka tappoi dinosaurukset 66 miljoonaa vuotta sitten, oli halkaisijaltaan vähintään 10 kilometriä, riittävän suuri aiheuttamaan megatsunameja, sytyttämään valtavia metsäpaloja ja pimentämään taivaan kaikkialla maailmassa. Tämän kokoisten asteroidien arvioidaan osuvan Maahan noin 60 miljoonan vuoden välein planeetan kraatteritilastojen perusteella. Seuraavan kokoluokan asteroidien, noin kilometrin halkaisijan omaavien, arvioiden mukaan ne osuvat Maahan noin miljoonan vuoden välein, ja viimeisin osuma oli noin 900 000 vuotta sitten. Nämä luvut riittävät hermostuttamaan.

Tässä on aikamäärät menneet ristiin, ainoa kohta, ensimmäinen avaruuskivi iskeytyi maahain, oli Nooan ajan vedenpaisumus noin 4 500 vuotta sitten, ja seuraava Genesiksessä kerrottu Sodoman ja Gomorran tuho, ja seuraava on ilmestyskirjassa ennustettu Koiruoho.

Lähde:

Leah Crane 2026 How worried should you be about an asteroid smashing into Earth? | New Scientist 27.2. 

Helposti verotettavat viljat olivat ratkaisevan tärkeitä ensimmäisten valtioiden syntymiselle

 

Kuva: Luis Montanya/Marta Montanya/Science Photo Library

Joel Kontinen

Evoluutioon uskovat tutkijat olettavat, että säilyvien jyvien varastointi aiheutti ensimmäisten asuinsijojen ja kaupunkien syntyyn.

Viljojen viljely johti todennäköisesti ensimmäisten valtioiden – jotka hoitivat mafian kaltaisia ​​suojeluskampanjoita – syntymiseen ja kirjoituksen käyttöönottoon verojen kirjaamista varten.

On laajaa keskustelua siitä, miten ensimmäiset suuret ihmisyhteiskunnat syntyivät. Jotkut tutkijat pitävät maataloutta sivilisaation juurena, kun taas toiset näkevät sen välttämättömyyden synnyttämänä keksintönä, kun perinteinen metsästäjä-keräilijäelämä muuttui kestämättömäksi. Monet kuitenkin ehdottavat, että maatalouden tehostuminen tarjosi ylijäämää, jota voitiin varastoida ja verottaa, ja että tämä mahdollisti valtioiden muodostumisen.

Mutta vasta syntiinlankeemus ja globaalinen tulva Nooan aikana saivat aikaan sen, että ihmiset alkoivat metsästää ja käyttää ruuakseen eläimiä.

Lähde:

Chris Simms 2025 Easily taxed grains were crucial to the birth of the first states | New Scientist 25.11. 

Arabia on ollut vihreää pitkiä aikoja viimeisen "8 miljoonan" vuoden aikana

 

Kuva: Michael Runkel / Robert Harding / Alamy

Joel Kontinen

 Muinaiset kivet paljastavat, että Arabian menneisyydessä oli useita kosteita jaksoja, jotka evoluution mukaan saattoivat antaa varhaisille homineille reitin pois Afrikasta kauan ennen sukumme muuttoa. Al-Ahsa-keidas on nykyään harvinainen vihreä paikka Saudi-Arabiassa. Nykyään Arabia on polttava aavikko, mutta se on ollut vihreä ja rehevä useita kertoja viimeisen 8 miljoonan vuoden aikana. Tämä tarkoittaa, että Afrikasta peräisin olevat eläimet ovat saattaneet vaeltaa alueelle – mahdollisesti sinne vaelsi myös varhaisia ​​ihmissukulaisia, joiden elintilan uskottiin rajoittuneen Afrikkaan. "Aavikot syttyvät ja sammuvat ajan myötä", sanoo Michael Petraglia Griffithin yliopistosta Brisbanessa, Australiassa. "Meillä on virtahepoja tulossa Afrikasta. Miksei hominineja?"

Arabian kosteus ei johdu vuosimiljoonista vaan Nooan ajan vedenpaisumuksesta. eikä sillä ollut tekemistä ihmisten muuton kanssa.  

Lähde:

 Michael Marshall 2025 Arabia has been green for long spells in the past 8 million years | New Scientist 9.4.

Philip Bell kertoo vedenpaisumuksesta

 

Joel Kontinen

Philip Bell, joka on Englanin ja Euroopan Creation Ministryn johtaja, kertoo evoluutiosta ja luomisesta Turussa ja Helsingissä. Tilaisuudet pidetään Jumala Puhuu -seurakunnissa 20. - 22.11.2024.

Keskiviikkona hän piti yleiskatsaukset evoluution vastustamisesta, elävistä fossiileista, eläinperheistä ja luomisen erikoisuuksista ja torstaina hän piti luennon vedenpaisumuksesta.

Miksi meidän pitää uskoa vedenpaisumukseen? Bell sanoo, että vedenpaisumukseen liittyy todennäköisesti vulkaanisia tapahtumia.

Hän kertoi fossiilista, joka oli valaiden sukulainen, nimeltään Pakicetus, mutta kun lisää fossiileja löydettiin, se osoittautui maaeläimeksi.

Mutta miksi fossiileja on vuorten huipuilla? Hän sanoo, että evolutionistien mukaan miljoonien vuosien kuluessa eläimet ovat kuolleet ja muodostaneet fossiileja. Monet  niistä ovat kuitenkin kokeneet joukkokuoleman. Hän sanoo, että esimerkiksi ”190 miljoonan vuoden” ikäinen sammakko on heti tunnustettavissa.

Jotkut tiedemiehet uskovat, että Marsissa on ollut vedenpaisumus, mutta he eivät usko, että sellainen olisi tapahtunut maassa.

Hän myös sanoi, että vesikokein tehdyt tutkimukset osoittavat, että Nooan arkki on erittäin merikelpoinen.  Evoluution mukaan muinaiset ihmiset eivät olisi pystyneet tekemään arkkia,  mutta jopa muinaiset roomalaiset kykenivät valmistamaan yhtä pitkiä laivoja.

Miten dinosaurukset sopivat arkkiin? Vaikka aikuiset dinosaurukset ovat isoja, niiden poikaset ovat pieniä ja vasta aikuisena ne saavuttivat lopullisen kokonsa.

Lähde:

Turun Raamattu Puhuu seurakunnan suorat lähetykset

Muinaisen DNA:n paljastus Australian dingoista

 

Joel Kontinen

Dingot, Australian kotoperäiset villikoirat, saapuivat mantereelle yli 3000 vuotta sitten, ja niiden geenipoolista on ollut vain vähän peräisin kotikoirilta. Dingoja tavataan suurimmassa osassa Australian mantereella.

Dingojen muinaisen DNA:n analyysi viittaa siihen, että Australian kotoperäiset villikoirat saapuivat kahtena muuttoaaltona 3000–8000 vuotta sitten, eikä niissä ole juurikaan todisteita risteytymisestä kotikoirien kanssa. Sally Wasef Queenslandin teknillisestä yliopistosta Australiasta ja hänen kollegansa tutkivat 42 muinaista dingo-näytettä. Lopulta he saivat yhdeksän täyttä genomia, mukaan lukien vanhin australialainen genomi, joka on koskaan sekvensoitu millekään lajille, sekä mitokondrio-DNA 16 eläimestä. Haetun DNA:n ikä vaihteli 400–2700 vuoden välillä ja se oli kotoisin mantereelta. Tutkijat vertasivat näitä muinaisia ​​tietoja 11 nykyaikaisen dingon, kuuden uuden-guinealaisen laulukoiran ja 372 kotikoiran, suden ja muun koiran DNA:han, jotka oli saatu aikaisemmissa tutkimuksissa.

Analyysi vahvistaa, että Australian kaksi pääasiallista dingopopulaatiota – toinen itärannikolla ja toinen lännessä – olivat eronneet toisistaan ​​jo ainakin 3000 vuotta sitten. Itärannikon dingot ovat läheisempi sukua Uuden-Guinean laulaville koirille kuin läntisille dingoille, mikä mahdollisesti viittaa kahteen erilliseen dingojen muuttoon Australiaan. Muinaisen Uuden-Guinean laulavan koiran DNA:n puuttuessa tutkijat eivät voineet sulkea pois sitä, että laulavat koirat ovat peräisin Australiasta Uuteen-Guineaan muuttaneista dingoista.

Dingot ovat koiria, niin kuin kissaeläimet kissoja.  Ne ovat peräisin yhdestä koirasta, joka on lähtöisin Nooan arkista.

Lähde:

James Woodford 2024 Evolutionary story of Australia's dingoes revealed by ancient DNA | New Scientist 8.7.

Tutkijat löysivät "280 miljoonaa vuotta" vanhan salamanterin

 

Gaiasia jennyaen rekonstruktio Kuva: Gabriel Lio

Joel Kontinen

Jättisalamanterin kaltainen petoeläin vaelsi Namibiassa 280 miljoonaa vuotta sitten. Namibin autiomaasta löydettyä fossiilia on kuvattu 2,5 metriä pitkäksi saalistajaksi, joka muistutti jättimäistä salamanteria.  

Jättiläiskokoinen, salamanterin kaltainen saalistaja, joka imi saaliinsa suuhunsa ja piti sen sitten paikallaan valtavilla hampailla, vaelsi kylmissä soissa 280 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Namibin autiomaassa. Fossiilinen olento löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 2015 Namibiasta. Kaikkiaan tutkijat ovat löytäneet neljä epätäydellistä näytettä ja arvioivat, että eläin oli 2,5 metriä pitkä ja sen kallo oli 60 senttimetriä, mikä tekee siitä lajissaan suurimman koskaan löydetyn. Claudia Marsicano Argentiinan Buenos Airesin yliopistosta ja hänen kollegansa ovat nyt kuvailleet näitä fossiileja yksityiskohtaisesti ja antaneet lajille nimen Gaiasia jennyae Namibian Gai-As-muodostelman ja paleontologi Jennifer Clackin mukaan. Vaikka G. jennyae saattoi muistuttaa vaarallista, voimakkaasti kasvanutta salamanteria, kuten valtavaa aksolotlia, se ei ollut todellinen sammakkoeläin. Sen sijaan eläin kuuluu arkaaiseen nelijalkaisten selkärankaisten eli tetrapodien lahkoon. Marsicano sanoo, että se olisi todennäköisesti metsästänyt kuin krokotiili odottaen lähistöllä kulkevaa saalista.

"Gaiasia oli vesieläin, jolla oli hyvin pitkänomainen runko ja se luultavasti ui ankeriaan tavoin. Sen rajat olivat hyvin pienet, mikä vaikeutti sen liikkumista kuivalla maalla", hän sanoo.

Taas tutkimus, jossa vuosimiljoonat ja evoluutio näyttelevät osia, mutta suurin osa fossiloituneista eläimistä7 kuoli vedenpaisumuksessa noin 4500 vuota sitten.

Lähde:

James Woodford 2024. Giant salamander-like predator roamed Namibia 280 million years ago (msn.com) 3.7.

 

Milloin luusta tulee fossiili?

 

Homo naledi -lapsen kallon rekonstruktio Brett Eloffin valokuvaus/Wits University

Joel Kontinen

Kun luussa oleva orgaaninen materiaali korvautuu ajan myötä mineraaleilla, siitä tulee fossiili. Mutta se voi tapahtua eri tahdilla jopa saman fossiilin sisällä.

Sana "fossiili" on sana, jonka tiedemiehet kirjoittavat melko usein. Evolutionistit kirjoittavat usein tarinoita uusista hominiinijäännöksistä, joissa niitä kuvataan fossiileina. Fossiilien muodostuminen kestää kuitenkin kauan, joten kuinka vanha ihmisen luun tai hampaan tulee olla, ennen kuin se lasketaan fossiiliksi?

Mutta ainoastaan vesi, joka esimerkiksi vedenpaisumuksessa hautasi alleen elävät olennot, voi tehdä luista fossiilin. 

Lähde:

Michael Marshall 2024. When does a bone become a fossil? | New Scientist 15.2.

Neandertalinihmisen aivot

 

Kuva:  Neandertalitytön rekonstruktio. Kuva: Christopher P.E. Zollikofer. Anthropological Institute, University of Zurich, Wikipedia.

Joel Kontinen

 Neandertalin ihmisen aivot olivat kooltaan samanlaiset kuin nykyihmisen, mutta muodoltaan ne erosivat. Fossiilien perusteella ei voi kertoa, kuinka Neandertalilaisten aivot ovat saattaneet poiketa toiminnaltaan tai aivokerrosten, kuten neokorteksin, organisaatiolta. Pinson kollegoineen on analysoinut yhden aminohapon muutoksen vaikutusta transketolaasin kaltaisessa 1 (TKTL1) -proteiinissa basaalisen säteittäisen glian, jotka tuottavat suuren osan neokorteksista, tuotantoon. Nykyihminen eroaa apinoista ja Neandertalilaisista tällä ainoalla aminohappomuutoksella. Kun TKTL1:n ihmisen variantti sijoitettiin organoideihin tai yli-ilmennettiin ei-ihmisaivoissa, TKTL1:n ihmisen variantti synnytti enemmän neuroprogenitoreja kuin arkaainen variantti. Kirjoittajat ehdottavat, että nykyihmisellä on enemmän neokorteksia työstettävänä kuin Neandertalilaisilla. 

Evolutionistit uskovat, että olemme kehittyneet Neandertalilaistaja että oli vain hyppäys apinoista ihmisiksi. Me taas uskomme, että ne olivat Nooanajan vedenpaisumuksen ja sitä seuranneen jääkauden ihmisten luurankoja.

Lähde:

Hines, Pamela J. Neanderthal brain development Science 9.9. 

Valaita Saharassa

 

Joel Kontinen

Valaita ei pitänyt näkyä Saharassa, mutta kun Creation lehti teki tutkimusretken Egyptiin, he kohtasivat  aavikon, joka oli täynnä marihirviöiden fossiileja.

 Näyttä siltä, että Nooan ajan vedenpaisumus vaikutti niin Saharassa kuin muuallakin.

Lähde: 

Bates, Gary,.  2022.  The Valley of The Wales, Creation 3, 12-15, 

Iso kalalisko löytyi Ison- Britannian sisämaasta

 

Kuva: Matthew Power Photography, 

Joel Kontinen

Joe Davis, joka työskentelee Rutland Water Nature Reserve -alueella, oli huomannut luonnonsuojelualueen altaalla maisemointityössä helmikuussa 2021 jotain outoa tunkeutumassa mudasta.

 Se ei ollut dinosaurus. Mutta se oli 10 metriä pitkän meripetoeläimen kivettyneet jäännökset, nimeltään kalalisko eli ichthyosaurus. Ja se oli lajissaan suurin Iso-Britanniasta koskaan löydetty. "Katsoin alas kiviä tai harjuja mudassa ja sanoin, että tämä näyttää hieman orgaaniselta, hieman erilaiselta", Davis kertoi BBC Newsille.

 "Sitten näimme jotain, joka näytti melkein leukaluulta." Piirikunnan valtuusto sanoi Davisille: "Meillä ei ole dinosaurusosastoa Rutlandin piirikunnassa, joten meidän on saatava joku soittamaan sinulle takaisin." Ryhmä paleontologeja suoritti lähimmän tarkasteluun.

 He päättelivät, että se oli kalalisko - lämminverinen, ilmaa hengittävä meripetoeläin, joka muistuttaa delfiiniä. Ne saattoivat kasvaa jopa 25 metriä pitkiksi ja elivät 250–90 miljoonaa vuotta sitten. Tohtori Dean Lomax, paleontologi Manchesterin yliopistosta, tuotiin johtamaan kaivauksia. Hän kutsui löytöä "todella ennennäkemättömäksi" ja - sen koon ja täydellisyyden vuoksi - "yhdeksi Britannian paleontologisen historian suurimmista löydöistä".

"Yleensä ajattelemme ja muita merimatelijoita, jotka löydetään Jurassin rannikolta Dorsetista tai Yorkshiren rannikolta, missä monet niistä kärsivät kallioiden eroosion vuoksi. Täällä sisämaassa tämä on hyvin epätavallista."

Rutland on yli 48 kilometrin päässä rannikosta, mutta 200 miljoonaa vuotta sitten korkeampi merenpinta tarkoitti sitä, että sitä peitti matala valtameri. Kun Rutlandin tekojärven vedenkorkeus laskettiin jälleen loppukesällä 2021, paleontologien ryhmä saapui kaivamaan jäänteitä. Erityistä huomiota kiinnitettiin valtavan kallon kaivamiseen.

 Vaikka ajoitus on pielissä, tämä puhuu Nooan ajan vedenpaisumuksesta. 

Suuri savipala, joka sisälsi kalaliskon pään, kaivettiin huolellisesti ulos ennen kuin se peitettiin kipsillä ja asetettiin puulastuille. Lähes tonnin painoinen lohko nostettiin mudasta ja sitä tutkitaan nyt lisää.

 "Ei usein joudu vastuuseen erittäin tärkeän mutta erittäin hauraan fossiilin turvallisesta nostamisesta, joka painaa niin paljon", sanoi Nigel Larkin, paleontologinen konservaattori ja vieraileva tutkija Readingin yliopistosta. "Se on vastuu, mutta rakastan haastetta." Rutlandin tekojärveä hoitava Anglian Water etsii nyt rahoitusta, jotta kalaliskot voisivat pysyä alueella ja nauttia suuren yleisön ulottuvilta.

 "Monet ihmiset luulivat, että huiputimme heitä, kun kerroin heille löytäneeni suuren merimatelijan", Davis sanoi.

 Lähde: 

Fisher, Jonah. 2022. Ichthyosaur: Huge fossilised ‘sea dragon’ found in Rutland reservoir. BBC News 10.1. 

Mammuttihautausmaa löydetty Englannissa

 

Kuva: Matt Howry, CC BY 2.0- 

Joel Kontinen

Tutkijat ovat löytäneet mammuttien hautausmaan, jossa on viiden yksilön - lapsen, kahden nuoren ja kahden aikuisen - luiset jäännökset, jotka kuolivat evoluutionistien mukaan viimeisen jääkauden aikana nykyisessä louhoksessa Swindonissa, Lounais-Englannissa.

Mammutin jäänteiden rinnalta tutkijat löysivät neandertalilaisten valmistamia kivityökaluja, kuten käsikirveen ja pieniä piikivityökaluja, jotka tunnetaan nimellä kaavin, joita käytettiin tuoreiden eläinten vuotien puhdistamiseen, kertoo kaivauksia johtanut Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleva arkeologinen joukko DigVentures.

Ryhmä ei kuitenkaan ole vielä analysoinut mammutin luita selvittääkseen, onko niissä neandertalin työkalujälkiä. "Mammutin luiden löytäminen on aina poikkeuksellista, mutta niin vanhojen ja hyvin säilyneiden ja niin läheltä neandertalilaisten kivityökalujen löytäminen on poikkeuksellista", DigVenturesin perustaja Lisa Westcott Wilkins sanoi.

Kaksi amatöörifossiilimetsästäjää, Sally ja Neville Hollingworth, löysivät hautausmaan ja neandertalin työkalut. Pian tämän jälkeen DigVentures järjesti kaksi kenttäkautta vuosina 2019 ja 2020 kaivaakseen paikkaa. Arkeologin johtama työ paljasti lisää jääkauden jäänteitä, mukaan lukien herkät kovakuoriaisen siivet, hauraita makeanveden etanankuoria ja mammutin jäänteitä, kuten hampaat, jalkojen luita, kylkiluita ja nikamia, jotka kuuluvat steppimammuttilajiin. Vaikka varhaiset steppimammutit olivat säkäkorkeudeltaan jopa 4 metriä, hautausmaalla olevat viisi mammuttiyksilöä olivat pieniä, mikä osoittaa, että laji on DigVenturesin mukaan saattanut kutistua erityisen kylmänä ajanjaksona jääkauden aikana.

Tutkijat ajoittivat alueen 220 000–210 000 vuotta sitten, jäätiköiden välisen eli lämpimän ajanjakson loppupuolelle, jolloin neandertalilaiset asuivat vielä Britanniassa. Mutta kun lämpötila laski, neandertalilaiset siirtyivät kauemmas etelään. Paikalta löytyi neandertalilainen käsikirves.

Jatkossa tiimi aikoo selvittää, miksi niin monet mammutit kuolivat yhdestä paikasta ja metsästivätkö neandertalilaiset petoja vai käyttivät hyväkseen niiden jäänteitä. Jotkin aiemmin löydetyt esihistorialliset todisteet viittaavat siihen, että neandertalilaiset vainosivat mammutteja ja muita suuria norsun kaltaisia petoja. Esimerkiksi neandertalin jalanjälkiä löydettiin Etelä-Espanjassa 100 000 vuotta vanhasta suorahampaisten norsujen (Palaeoloxodon antiquus) lastentarhasta.

Tutkimuksen ajanmääritys on virheellinen, jääkausi sattui Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen noin 4 500 vuotta sitten, ja neandertalilaiset olivat Nooan kauden jälkeen eläneitä ihmisiä.

Lähde:

Geggel, Laura. 2021. 200,000-year-old ‘mammoth graveyard' found in UK. Live Science 19 12.

Onko Nooan arkki löytynyt?

 Joel Kontinen

Israelilaiset nettisivustot julistavat, että Nooan arkki on löytynyt. Sitä ei löydetty Araratista, vaan läheiseltä vuorelta.

Sekä turkkilaiset että amerikkalaiset tutkijat ovat kutsuneet ensimmäisiä skannauksia lupaaviksi ja ehdottavat, että ihmisen tekemä esine on kallioperän alla - ja he ovat optimistisia, että se voi olla Nooan arkki. Jotkut raamatuntutkijat ovat jo kauan uskoneet, että Nooan arkki on haudattu Durupınar -vuoren alle Itä -Turkkiin.

Vuonna 1959 turkkilaisen armeijan kapteeni Ilhan Durupinar löysi alun perin paikan, jossa raamatuntutkijoiden mukaan arkki lepää. Geologit kuitenkin väittävät, että puoli vuosisataa sitten löydetty vuoristoinen kuoppa on vain ainutlaatuinen kalliomuodostuma.

Nyt jotkut tutkijat ovat päätelleet, että se on Nooan arkin paikka. Vuonna 2016 kiinalaiset ja turkkilaiset kertoivat, että he löysivät arkin Araratilta.

He eivät löytäneet sitä.  Mutta Raamattu kertoo, että arkki oli olemassa.

Lähde:

 Sidman David. 2021.  New Technology Discovers What Appears To Be Noah’s Ark, Where Bible Says It Docked Israel 365 News 30.9.

Lentävän lohikäärmeen fossiili löydettiin Chilessä

 

Kuva: Tim Evanson, CC BY-SA 2.0.

Joel Kontinen

 Rhamphorhynchoidit olivat pieniä pterosauruksia, joilla oli pitkät hännät ja täyshampaiset nokat. Tutkijat ovat tunnistaneet Chilen Atacaman autiomaasta löydetyn siivekkään sisiliskon kivettyneet jäänteet "lentäväksi lohikäärmeeksi". Se on ensimmäinen laatuaan, joka on löydetty eteläisellä pallonpuoliskolla. 

Lentoliskon eli Pterosauruksen, joka nousi taivaalle 160 miljoonaa vuotta sitten, siipien kärkiväli oli 2 metriä pitkä, sillä oli terävä häntä ja ulkonevat hampaat-ominaisuudet, jotka antavat jurakauden aikaiselle olennolle sen pelottavan "lohikäärmeen" lempinimen. Vaikka siivekkään liskon tarkkaa sukua ja lajia ei tunneta, tutkijat ajattelevat, että se on Rhamphorhynchinaen jäsen, rhamphorhynchoids -alaperhe, joka oli yksi kahdesta päätyypistä pterosauruksia (pterodaktoidien rinnalla).

Verrattuna pterodactyloideihin, kuten pteranodonien sukuun, johon kuului lajeja, joiden siipien kärkiväli oli yli 7 metriä, Rhamphorhynchinaet olivat keskimäärin pienempiä, pidemmät hännät ja nokan sijasta  niillä oli täysin hammastetut leuat, joita ne todennäköisesti käyttivät kalojen ja pienten merinisäkkäiden sieppaamiseen merestä.

Jhonatan Alarcónin analyysi paljasti, että muinaiset jäänteet kuuluivat tuntemattomaan lajiin Rhamphorhynchinae -alaperheessä. Kuinka matelijan jäänteet päätyivät niin pitkälle etelään, Pohjois -Chilessä ja lepäävät maapallon kuivimman paikan hiekan päällä, voidaan spekuloida. Toistaiseksi Alarcón sanoi: "Emme voi sanoa, että tämä pterosaurus on vaeltava laji", mutta löytö viittaa siihen, että ainakin yksi Rhamphorhynchinaen jäsen oli ajautunut pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle pallonpuoliskolle. Kun muinainen siivekäs lisko oli elossa, suurin osa eteläisen pallonpuoliskon maa -alueista oli osa Gondwana -nimistä supermannerta, joka evolutionistien mielestä muodostui sen jälkeen, kun suurempi Pangea halkesi kahtia. Alarcón arveli, että Chilen lentävä lohikäärme olisi voinut ajautua etelään Laurasian pohjoiselta mantereelta Gondwanalle. 

Koska joitain Rhamphorhynchinaen jäseniä on löydetty myös nykyisen Kuuban rannikolta, Chilen lohikäärme olisi voinut seurata rannikkoa etelään. Se "seurasi luultavasti rannikkoa niin, ettei se joutunut liian kauas ravinnostaan", hän sanoi. Tutkijoiden seuraava askel on poimia huolellisesti fossiilin viimeiset osat. Sitten he aikovat tehdä lisävertailuja pterosauruksensa ja muiden saman alaperheen lajien välillä. He toivovat, että näin he voivat selvittää, onko pterosaurus täysin uusi laji.

Tulokset julkaistiin 6. syyskuuta Acta Palaeontologica Polonica -lehdessä.

Tässä tutkimuksessa evoluutio ja vuosimiljoonat ovat väärää tietoa. Se ei ota huomioon Nooan ajan vedenpaisumusta. Evolutionistien mukaan lentoliskot ovat liian vaikea pala evoluutiolle.

Lähde:

Turner, Ben. 2021. Flying dragon' fossil found preserved inside a rock in the Chilean desert Live Science 18.9.

Merilehmiä Eqyptin aavikkoalueelta

Kuva: Shutterstock.

Joel Kontinen 

Uuden tutkimuksen mukaan evolutionistien mielestä noin 40 miljoonaa vuotta sitten lempeä merijätti liukui veden läpi nykyisessä luunkuivassa autiomaassa Egyptissä.

Mutta  Raamattu sanoo, että koko maailma oli veden vallassa 4500 vuotta sitten Nooan ajan vedenpaisumuksessa. Egypti ei voinut jäädä siitä osattomaksi. Tutkimuksen ajanmääritykset ovat pielessä.

Tutkimus viittaa siihen, että myöhäisen eoseenin (geologinen ajanjakso) aikana, noin 40-35 miljoonaa vuotta sitten, Egyptin itäisessä autiomaassa asui manaattien (joita kutsutaan myös miellyttävästi merilehmiksi) ja dugongien muinaiset sukulaiset.

Tämä ei ole muinaisen Sirenian ensimmäinen fossiili - haara, joka sisältää manaatteja, dugongeja ja niiden sukupuuttoon kuolleita sukulaisia, kuten Stellerinmerilehmä -, mutta se on ainoa tiedossa oleva fossiilinen Sirenia näissä tietyissä kallioyksiköissä eoseenina, joka tunnetaan nimellä Beni Suef Formation.

Tutkimus, jota ei ole vielä julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä, esiteltiin verkossa äskettäin eli 13. lokakuuta Selkärankaisten Paleontologian seuran vuotuisessa konferenssissa, joka on tänä vuonna virtuaalinen COVID-19-pandemian vuoksi.

Tutkijat löysivät Sirenia-fossiilit, mukaan lukien osat olennon nikamasta, kylkiluista ja raajojen luista, vuonna 2019. "Se on melkein aikuinen yksilö", kertoi selkärankaisten paleontologian lehtori ja selkärankaisten paleontologian laboratorion valvoja Mohamed Korany Ismail Abdel-Gawad Kairon yliopistosta.

Kuten valaiden kohdalla, Sirenia-järjestyksen nisäkäsesivanhemmat asuivat maalla ennen kuin ne muuttivat mereen. Aikaisin tunnettu Sirenia, laji, joka tunnetaan nimellä Pezosiren portelli, on peräisin Jamaikan keskimmäisestä eoseenista, noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Tämä eläin oli puoliakvaattinen, ja sillä oli edelleen etu- ja takaraajat, kuten maaolennoilla, Michiganin yliopiston vuonna 2012 julkaiseman Sirenia-julkaisun mukaan, jossa esitetään yksityiskohtaisesti Egyptin läntisestä aavikosta löydetty muinainen Sirenia.

Vuoden 2012 julkaisun mukaan ajan myötä tämä kasvissyöjien merinisäkkäiden järjestys muuttui vedessä täysin. Myöhään eoseeniin mennessä, jolloin tämä uusi löydetty Sirenia eli, kaikilla tunnetuilla Sirenia-lajeilla oli räpylät eturaajoissa ja ne olivat menettäneet takaraajansa.

Nykypäivän merilehmät syövät meriruohoja, jotka kasvavat suhteellisen kirkkaissa, matalissa vesissä, joissa kasvit voivat kerätä ruokaa valolta fotosynteesin avulla. "Tämä oli näennäisesti totta useimmille sireeneille koko evoluutiohistoriansa ajan, ja sireeniläiset ovat siis tärkeitä paleoympäristön indikaattoreita", vuoden 2012 julkaisun mukaan.

Uudet Sirenia-fossiilit tukevat muita todisteita siitä, että itäinen aavikko oli tuolloin matala meriympäristö. "Koska ne ovat kasvissyöjä-nisäkkäitä, ne asuttavat rannikon merivesiä ja kosteikkoja", Abdel-Gawad kertoi.

Sirenia-fossiilit, jotka ovat peräisin eoseeni- (56-34 miljoonaa vuotta sitten) ja oligoseenikauden (34-23 miljoonaa vuotta sitten) aikakausilta, tunnetaan hyvin Egyptissä, erityisesti Fayumin alueella, Länsi-autiomaassa Kairosta lounaaseen, hän lisäsi. Itse asiassa uusi löydetty näyte on samalta ajalta, kuin Fayumista löydetyt Dugongidae-perheen yksilöt, Abdel-Gawad sanoi.

Äskettäin löydetty Sirenia on myös Dugongidae-suvusta (johon kuuluu dugongeja, mutta ei manaatteja), hän sanoi.

Eoseenia peräisin olevia sirenia-fossiileja löytyy myös muilta Afrikan alueilta, jotka ovat nyt kuivaa maata, mukaan lukien Libya, Somalia, Togo ja Madagaskar, Abdel-Gawad ja hänen kollegansa kirjoittivat. Sireniaa on nykyään Egyptissä pieni Punaisenmeren populaatio.

Lähde:

Geggel Laura. 2020.Adorable ancient sea cows once swam through now-bone dry Egyptian desert.  Live Science 14.10.

Meksikossa ei ollut kuin yksi jääkausi

Kuva:CINDAQ.ORG, fair use doctrine.




Joel Kontinen


Live Science uskoo, että oli useita . Nyt,tiedemiehet ovat löytäneet kaivokset, joka on Jukatanin niemimaalla Meksikossa.

Muinaiset meksikolaiset eivät etsineet sieltä kultaa tai hopeaa vaan okraa, josta tulee punainen väri, se on ”arvokas värikynämäinen pigmentti, jota esihistorialliset ihmiset käyttivät sekä rituaalisiin että päivittäisiin toimintoihin, mukaan lukien kalliomaalauksia, hautaamisia ja mahdollisesti jopa hyönteismyrkyksi.”

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka Jukatanin niemimaan alkuperäiskansat käyttivät okraa. Kun louhittiin luolia noin 12 000–10 000 vuotta sitten, luolat tulvivat jääkauden päättyessä ja merenpinnan noustessa. Mutta luolien vesi säilytti kaivostyöntekijöiden leirit - jopa puupalojen hiiltyneet jäännökset -, minkä ansiosta arkeologit pystyivät näkemään, kuinka mineraali louhittiin.

Viimeisen jääkauden lopulla alkuperäiskansojen kaivostyöläiset nykyisessä Yucatanin niemimaalla Meksikossa, olivat hengenvaarassa ja ottivat loukkaantumisen riskin mennessään pimeisiin luoliin, joita valaisi vain tulisoihdut - saadakseen arvokkaan mineraalin, toteaa uusi tutkimus.

Luolat ovat nyt vedenalaisia, mutta noin 21 500 - noin 13 000 - 8 000 vuotta sitten Camilo Mina-, Monkey Dust- ja Sagitario -luolajärjestelmät olivat kuivia ja kävelykelpoisia. Silti niihin pääsy on ollut vaarallista.

Tutkimus julkaistiin Science Advances. lehdessä 3. heinäkuuta.

Lähde:

Geggel, Laura. 2020. Ice age mining camp found 'frozen in time' in underwater Mexican cave Live Science (12 July).

Evolutionistin tunnustus: Tulva tuhosi maailman vanhimmat kasvit

Kuva: Shutterstock. Kuva ei ole muinaisesta löydöstä, vaan siitä paljon nuoremmasta eliöstä.



Joel Kontinen

Kaikki, mitä on jäljellä 386 miljoonan vuoden vanhasta metsästä, on kivettyneitä juuriverkkoja. Ne on löydetty Kairosta, N.Y., kalkkikivilouhoksesta. Muinaisen metsän jättiläispuut peittivät todennäköisesti kauan sitten Pennsylvanian ja sen ulkopuolelle ulottuvan alueen, tutkijat kirjoittivat. Ja nämä fossiilit ovat noin 2 - 3 miljoonaa vuotta vanhempia, kuin vanhin tähän mennessä löydetty fossiili, joka löydettiin 40 kilometriä länteen Gilboasta, New Yorkista.

"On yllättävää nähdä sellaisten kasvien kasvavan yhdessä, joiden aiemmin arveltiin viihtyneen toisensa poissulkevissa elinympäristöissä", kertoi Chris Berry, Walesin Cardiffin yliopiston tutkija ja 19. joulukuuta julkaistun muinaista metsää koskevan tutkimuksen kirjoittaja.

Kun metsän kasvaessa tämä Hudsonin laakson osa oli joen suisto, minkä vuoksi samasta louhoksesta löytyi kalafossiileja.

Mikään vanhojen metsien puista ei lisääntynyt monisoluisten siementen avulla, tutkijat kirjoittivat. Sen sijaan ne tuottivat jälkeläisiä yksisoluisten itiöiden avulla. Muinaisessa metsässä oli kolmentyyppisiä puita: kladoksylopsidit, jotka olivat kuin alkeellisia saniaisia ilman tasaisia vihreitä lehtiä (niitä kasvoi myös Gilboan alueella); Archaeopteris, joka muistutti tietyiltä osin nykyaikaisia havupuita, mutta jolla oli litteät, vihreät lehdet; ja yksi fossiili kolmannesta, tuntemattomasta puutyypistä.

Tutkijoiden löytämä metsä paljastaa tärkeän virstanpylvään Maan ilmastohistoriassa. Kun kasvit kehittivät paksut, pitkäikäiset, hiilirikkaat puiset juuret, ne veivät hiilidioksidia ilmakehästä muuttaen perusteellisesti planeetan ilman globaalia koostumusta.

Kasveista itsestään tuli merkittäviä hiilinieluja.

Viimeisin oletus tässä Live Sciencen jutussa viittaa sen todennäköiseen lähteeseen:

”Lopulta tämä metsä pyyhkiytyi pois. Todennäköisesti tulva tuhosi sen, tutkijat olettivat.”


Lähde:

Letzter, Rafi. 2020. The World's Oldest 'Fossil Forest' Was Just Discovered in New York State Live Science (2.1.).

Eero Junkkalan mielestä kirkko on aikaansa edellä

Litteän maan kaareva kansi on skeptikkojen ikioma myytti. C. Flammarion (1888), Kuva: Hugo Heikenwaelder, Public Domain.



Joel Kontinen

Eero Junkkaala kuvailee tieteellisessä kirjassaan, että maailma uskoi maapallon olevan pannukakku vielä niinä aikoina, kun Kolumbus lähti Espanjasta matkalle, joka johti Amerikkaan.

Tällaisiin virheisiin törmää Junkkaalan tekstissä ja vieläkin pahempiin, esimerkiksi siihen, että vedenpaisumus ei jättänyt mitään merkkejä olemassaolostaan, vaikka joukkohaudoissa sekä vesi- että maaelimet ovat rinnakkain.

Nyt Junkkaala esittää, että kirkko voi aivan hyvin hyväksyä evoluution todisteet, koska tiede korjaa tuloksensa. Tätä taas ei ole tapahtunut Junkkaalan kirjoissa, jotka perustuvat teistisen evoluution vääriin
kannaottoihin.

Lähde:

Eero Junkkaala: Kirkko aikaansa edellä. kirkko-aikaansa-edellä Seurakuntalainen (28.10.).

Käärme. jolla on jalat – kuin Genesiksessä

Kuva: Raúl Orencio Gómez, fair use doctrine.





Joel Kontinen


Tiedemiehet ovat löytäneet käärmeen, joka kulkee jaloilla, niin kuin Genesis 3 meille kertoo. Nyt tiedemiehet ovat löytäneet yksilön, joka on myös kävellyt jaloilla.

Käärmeen nimi on Najash rionegrina. Nimi on muodostettu Raamatussa käytetystä heprean kielisestä käärmettä tarkoittavasta sanasta Nahash ja Argentiinan Río Negro-provinssista, josta fossiilit löydettiin.

Najashin fossiilit ovat noin 95 miljoonaa vanhoja, ja ne kuvailtiin Naturessä luonnossa fragmentoidusta kallo- ja osittaisesta kehon luustosta, joka säilytti tukevat takaraajat.

Evoluutio ei ottanut muuta kuin käärmeen nimen. Darwinistien mukaan käärmeet kehittyivät sokeasta maan alla elävästä liskosta. Nyt he pitävät tätä käärmettä komodonvaraanin kaltaisena otuksena.

Kreationistien mukaan Genesiksen eli 1. Mooseksen päivistä meidän aikaamme on liikaa vuosia. Välillä oli Nooan ajan vedenpaisumus, joka tuhosi melkein kaiken elämän.

Lähde:


Caldwell, Michael ja Alessandro Palci. Beautifully Preserved Skull of 'Biblical Snake' with Hind Legs Discovered. Live Science (23. 11.).