Kaksi erikoista uutta jäämuotoa on löydetty

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI

Joel Kontinen

Uranuksesta on löydetty kahdenlaista uutta jäätä; tämä on uusi havainto, joka voi viitata siihen, että tällaista jäätä on runsaasti sekä Uranuksessa että Neptunuksessa.

Kaksi uutta jäätyyppiä voi auttaa meitä ymmärtämään, mitä Neptunuksen ja Uranuksen sisällä tapahtuu. Näillä jääjättiläisplaneetoilla on poikkeukselliset magneettikentät, mikä saattaa selittyä niiden pinnan alla syvällä olevilla erikoisilla jäämuodoilla.

Arjesta tuttu vesijää on vain yksi yli kahdestakymmenestä eri olomuodosta; kullakin niistä on molekyylien osalta erilainen kiderakenne. Lämpötilan ja paineen noustessa veden muodostavat vety ja happi järjestyvät uudelleen, mikä antaa kullekin olomuodolle ainutlaatuiset sähköiset ja mekaaniset ominaisuudet.

Jää voi olla erilaista Uranuksessa ja Neptunuksessa, mutta Jumala loi sen sellaiseksi.

Lähde:

Leah Crane, 2026 Two bizarre new forms of ice discovered that could exist deep inside planets | New Scientist14.9.

 

Uranuksen renkaat ovat vielä oudompia kuin on luultu

 

Näkymä Uranuksesta Hubble-avaruusteleskoopista Kuva: NASA ja Erich Karkoschka, Arizonan yliopisto.

Joel Kontinen

Uranusta ympäröivät renkaat saattavat näyttää kuvissa samankaltaisilta, mutta niiden koostumukset ovat yllättävän erilaisia.

Renkaiden ymmärtäminen voisi auttaa meitä selvittämään tämän oudon, dynaamisen järjestelmän monia mysteerejä. Uranuksen ulkorenkaat – mu- ja nu-renkaat – ovat niin himmeitä ja koko järjestelmä niin kaukana, että niitä on vaikea havaita yksityiskohtaisesti. Kalifornian yliopiston Berkeleyn Imke de Pater ja hänen kollegansa yhdistivät lähes kahden vuosikymmenen dataa Keck-teleskoopista Havaijilla, Hubble-avaruusteleskoopista ja James Webb -avaruusteleskoopista saadakseen paremman kuvan.

Uranukset renkaat ovat omituisia. Ne eivät ole esimerkiksi Saturnuksen renkaiden kaltaisia, vaan todella pieniä, mutta Luoja on tehnyt niitä sellaisia.

Lähde:

Leah Crane 2026 The rings of Uranus are even stranger than we thought | New Scientist 1.5.

Kuusi planeettaa taivaalla harvinaisessa linjassa

 

Kuva: NASA

Joel Kontinen

28.2. melkein kaikki planeetat - Merkuriuksesta Neptunukseen saakka - ovat näkyvillä samana aikana, Ne näkyvät kaikkialla maailmassa. Mars, joka on toisella puolella aurinkoa, ei näy.

Tällaisia ​​linjauksia tapahtuu vain muutaman vuoden välein, kun kaikkien planeettojen kiertoradat sattuvat kuljettamaan ne samalle puolelle aurinkoa samaan aikaan. Kaikkien niiden kiertoratojen pituus on erilainen – Merkuriuksella kestää 88 Maan päivää kiertää aurinko, kun taas Neptunuksella kestää noin 165 Maan vuotta – joten planeettojen linjaukset ovat geometrian ja kiertoratadynamiikan onnekas yhteensattuma.

Joskus ne tapahtuvat suhteellisen lähellä toisiaan – helmikuussa 2025 nähtiin niin sanottu "suuri linjaus", jossa kaikki seitsemän planeettaa olivat näkyvissä kerralla – ja joskus vuosia kuluu ilman yhtäkään. Planeettojen linjauksessa planeetat piirtävät taivaalla linjan ekliptikaa pitkin. Tämä on sama linja, jota aurinko seuraa taivaalla päivän aikana, vaikka planeettojen kiertoratojen kallistuskulmat estävätkin ne olemasta täysin linjassa. Aurinkokunnan ulkopuolelta planeetat eivät näyttäisi olevan linjassa – se on optinen harha, koska kaikki planeetat kiertävät samassa tasossa.

Paras aika nähdä planeettojen paraati 28. helmikuuta on alle tunti auringonlaskun jälkeen: Merkuriuksen kiertorata lähellä aurinkoa tarkoittaa, että se vajoaa horisontin alapuolelle pian auringon jälkeen. Heti auringonlaskun jälkeen sekä Merkurius että Venus näkyvät matalalla läntisessä horisontissa. Saturnus ja Neptunus ovat juuri niiden yläpuolella, sitten Uranus ja lopuksi Jupiter suhteellisen lähellä lähes täysikuuta.

Lähde:

Leah Crane 2025 How to see six planets in the sky at once in rare celestial alignment | New Scientist 26.2.

Yli 100 kuuta löydettiin omasta aurinkokunnastamme vuonna 2025

 

Uranuksen uusikuu, S/2025 U1, havaittiin James Webb -avaruusteleskoopilla. Kuva: NASA/ESA/CSA/STScI/M. El Moutamid (SwRI)/M. Hedman (Idahon yliopisto)

Joel Kontinen

Tiedemiehet ovat havainneet monta kuuta omassa aurinkokunnassamme, niin on ollut enemmän Uranuksessa ja Saturnuksessa.

Tänä vuonna tähtitieteilijät löysivät yli 100 aiemmin tuntematonta kuuta omasta aurinkokunnastamme. Niitä saattaa olla vielä paljon löydettävissä, ja niiden luettelointi voisi auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten planeetat muodostuvat.

Maaliskuussa Edward Ashton taiwanilaisessa Academia Sinicassa ja hänen kollegansa löysivät Saturnuksen ympäriltä 128 kuuta, jolloin planeetan kuumääräksi tuli 274. Tutkimusryhmä keräsi tuntikausien edestä kuvia Havaijilla sijaitsevasta Kanada-Ranska-Havaiji-teleskoopista ja pinosi ne päällekkäin havaitakseen kohteita, jotka muuten olisivat liian himmeitä nähdäkseen.

Lähde:

Matthew Sparkes 2025 More than 100 moons were discovered in our own solar system in 2025 | New Scientist 24.12.

Uranuksen kiertoradalla löydetty uusi kuu on sen pienin

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI, M. El Mou

Joel Kontinen

Meidän aurinkokuntamme on saanut yhden kuun lisää.

James Webb -avaruusteleskooppi on löytänyt pienen ja himmeän uuden kuun Uranuksen kiertoradalla. Löydön myötä planeetan kuumäärä on nyt 29, ja tiedemiehet sanovat, että lisääkin todennäköisesti löydetään.

Uuden kuun löysi Maryame El Moutamidin johtama tutkimusryhmä Southwest Research Institutessa Coloradossa käyttämällä kymmentä pitkän valotusajan infrapunakuvaa, jotka NASAn James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) otti 2. helmikuuta tänä vuonna.

Vasta löydetyn kuun nimi tarvitsee Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin (IAU) hyväksynnän. IAU on johtava viranomainen tähtitieteellisten kohteiden virallisten nimien ja nimitysten antamisessa. SETI-instituutin Mark Showalter, joka oli osa tutkimusryhmää ja on itse tunnustautunut teatterifani, sanoo, että keskusteluja on käyty, mutta loppukiriä ei ole vielä tehty.

Showalterin mukaan niin pienen ja himmeän kuun havaitseminen oli vaikea tehtävä. "Se on pieni kohde aivan hyvin, hyvin kirkkaan kohteen vieressä. Se on kuin tuijottaisi auton ajovaloja ja yrittäisi katsoa kärpästä", hän sanoo.

Lähde: 

Matthew Sparkes 2025 New moon discovered orbiting Uranus is its smallest one | New Scientist 19.8.

Pieniä uusia kuita on havaittu kiertämässä Neptunusta ja Uranusta

 

 Kuva:  NASA, ESA, Mark Showalter (SETI Institute), Amy Simon (NASA-GSFC), Andrew I. Hsu, Michael H. Wong (UC Berkeley) 

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat havainneet uusia pikkukuita Uranuksen ja Neptunuksen ympärillä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Nämä ovat heikoimpia koskaan mitä tahansa planeettaa kiertävän kuuta, ja ne osoittavat todeksi pitkäaikaisen käsityksen ulomman aurinkokunnan satelliiteista.

Scott Sheppard Washington DC:n Carnegien tiedeinstituutista ja hänen kollegansa löysivät nämä kuut käyttämällä Magellan-teleskooppia Chilessä ja vahvistivat ne useilla muilla suurilla kaukoputkilla ympäri maailmaa.

"Katsoimme noin neljä kertaa syvemmälle kuin kukaan aiemmin", Sheppard sanoo. "Nämä kuut ovat kykyjemme reunalla - ne ovat vain heikkoja, himmeitä valopisteitä" ennen kuin kuva ylivalottuu ja kuiden liike tekee siitä hyödyttömän. Sheppard ja hänen tiiminsä selvisivät tästä ottamalla monet näistä 5 minuutin pituisista kuvista peräkkäin, tarkkailemalla tuntikausia ja yhdistämällä sitten kuvien hämäriä osia. Tämän ansiosta he pystyivät havaitsemaan himmeimpien koskaan löydettyjen kuiden valon hämärät pisteet – ja pienimmät tähän mennessä löydetyt kuut omien planeettojensa ympäriltä.

Miten nämä kuut ovat tulleet näiden planeettojen ympärille? Ovatko ne syntyneet maailman perustamisen yhteydessä? Mikään eiviittaa siihen, että ne olisivat miljoonia vuosia vanhoja niin kuin evolutionistit uskovat aurinkokunnan olevan.

Lähde:

Leah Crane, 2924, Tiny new moons have been spotted orbiting Neptune and Uranus | New Scientist 23. 2.  

 

 

 

Neptunus ei ole niin sininen kuin sen luultiin olevan

 

Kuva: Patrick Irwin

 Joel Kontinen

 Voyager 2:lla 1980-luvulla otettujen valokuvien analyysi osoittaa, että Neptunuksella ja Uranuksella on samanlainen vaaleansininen sävy kuin ihmissilmä havaitsee.

Neptunuksen todellinen väri on vaalean vihertävänsininen, joka muistuttaa Uranuksen väriä, toisin kuin suosituissa kuvissa, jotka osoittavat sen olevan paljon syvempää sinisen sävyä.

NASAn Voyager 2 -avaruusalus lensi ulkoplaneettojen ohi 1980-luvulla ja lähetti takaisin valokuvia, jotka osoittivat, että Uranus ja Neptunus olivat selvästi erivärisiä. Tämä on hämmentävää, kun otetaan huomioon niiden samanlainen koko, massa ja kemiallinen koostumus. Planeettojen ilmakehän mallit voivat selittää osan vaihtelusta - kuten "sumukerros", joka on paksumpi Uranuksella ja heijastaa enemmän valkoista valoa, mikä saa planeetan näyttämään vaaleammalta - mutta ne eivät täysin selitä, miksi planeetoilla näyttäisi olevan eri sävyjä.

Jos tähtitieteilijät eivät tiedä, minkä värinen Neptunus on, mitä se kertoo heidän tutkimustensa tasosta?

Patrick Irwin Oxfordin yliopistosta ja hänen kollegansa ovat käsitelleet Voyager 2 -kuvia näyttääkseen, kuinka ihmissilmä voi nähdä planeetat. Voyager 2:n ottamissa alkuperäiskuvissa Neptunuksesta oli parannettu kontrastisuhde, joka korostaa vaikeasti havaittavia ilmakehän piirteitä. Sen lisäksi, että värit tasapainotettiin lopullisen yhdistelmäkuvan luomiseksi, tämä sai planeetan näyttämään sinisemmältä.

Lähde: 

Alex Wilkins 2024. Neptune isn't as blue as we thought it was | New Scientist 5. 1.

Uranuksesta uusi kuva

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI/J. DePasquale (STScI).

Joel Kontinen

James Webbin avaruusteleskooppi (JWST) on kuvannut Uranuksen. Kuvat näyttävät Uranuksen ja sen pölyiset renkaat upeilla yksityiskohdilla.

Uranuksen ympärillä olevia renkaita on vaikea nähdä useimmilla kaukoputkilla. Kivistä ja pölystä muodostuvat renkaat ovat niin tummia, että ne heijastavat vähän auringon valoa – vain kaksi kaukoputkea on kuvannut ne suoraan, yksi Voyager 2 -avaruusaluksella ohilennolla vuonna 1986 ja maan päällä Havaijissa sijaitsevassa Keckin observatoriossa vuonna 1986.

Mutta JWST:n infrapuna-anturit, jotka vangisivat Uranuksen kahdella eri aallonpituudella, ovat tarpeeksi herkkiä poimimaan ne. Tässä kuvassa näkyy vain 11 rengasta, vaikka kaksi muuta tunnettua rengasta kauempana olivat liian himmeitä näkyäkseen.

JWST tekee parhaillaan tarkempia seurantatoimia, joissa tähtitieteilijät toivovat näkevänsä entistä enemmän Uranuksen ilmakehän piirteitä ja sen kaksi viimeistä rengasta.

 Uranuksen kuvantaminen infrapunasäteilyssä näyttää myös osia sen pinnasta ja myrskyisästä ilmakehästä, joita ei aiemmin voitu nähdä, kuten kirkkaan täplän Uranuksen pohjoisnapakannen keskellä, joka muodostuu, kun se osoittaa aurinkoa kohti Uranuksen kesällä ja on oikealla keskellä tässä kuvassa, samoin kuin pilvi korkin reunaa kohti ja toinen planeetan vasemmalla puolella, joka liittyy sen ilmakehän rajuihin myrskyihin.

 Nämä myrskyt ja napakorkki johtuvat siitä, että Uranus pyörii kyljellään, suorassa kulmassa kiertorataan nähden auringon ympäri, mikä asettaa sen pitkäaikaiseen auringonvaloon ja pimeyteen. Koska se on niin kaukana auringosta, sen kiertäminen kestää 84 vuotta, mikä tarkoittaa, että tämän kuvan kirkkaan valkoinen pohjoisnapa oli pimeässä, kun Voyager 2 vieraili sillä 1980-luvulla.

"Kuinka hämmästyttävää on nähdä Uranus sellaisina yksityiskohdin, mikä on ollut mahdollista vain Voyager 2:n vieraillessa siinä", sanoo Michael Merrifield Nottinghamin yliopistosta. "Toisin kuin Voyagerin ohilento, voimme seurata sen ulkonäköä ajan mittaan nähdäksemme, mikä vaikutus sen oudolla kaatuneella pyörimisellä voi olla sen sääolosuhteisiin."

Vaikka Uranus on niin erilainen kuin Maa, sillä on kuitenkin kuita, jotka kiertävät sitä samaan tapaan kuin Kuu kiertää Maata. Jumalan luomistyö osoittautuu sitä monimutkaisemmaksi, mitä enemmän sitä tutkitaan. 

 Lähde: 

Wilkins Alex, 2023, Breathtaking JWST image of Uranus shows rings, clouds and a polar cap. New Scientist 6.4.

 

Uranus kiehtoo outoudellaan

 

Kuva: NASA. 

Joel Kontinen

 

Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa kuvanneet koko Uranuksen maapallon valonspektrin infrapunaosassa toivoen voivansa valaista planeetan salaperäiset aurorat ja oudon magneettikentän. Britannian johtama tiimi teki sitä kolmen päivän aikana, joka toistettiin julkisesti viime viikolla koko maailman nähtäväksi.

Leicesterin yliopiston tiedemiehet käyttivät NASAn Havaijin infrapunateleskooppilaitosta (IRTF) kuvatessaan outoa jääjättilästä, joka kiertää aurinkoa 19 kertaa kauempana kuin maapallo.

Aivan kuten maan päällä, Uranuksellakin revontulia laukaisee aurinkotuuli, auringosta lähtevien varautuneiden hiukkasten virta planeetan magneettikentän kanssa. Mutta koska Uranus on niin erilainen kuin planeettamme, nämä aurorat käyttäytyvät hyvin eri tavalla kuin maan kuuluisat pohjoiset ja eteläiset polaarivalot.

Esimerkiksi Uranuksen pyörivä akseli on lähes kohtisuorassa aurinkoon nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että planeetta pyörii pohjimmiltaan auringon ympäri kyljellään lähes koko neljänneksen planeetan pitkästä vuodesta, joka kestää 84 maavuotta. Lisäksi Uranuksen magneettiset navat eivät ole linjassa sen maantieteellisten napojen kanssa, kuten maan päällä, Jupiterissa tai Saturnuksessa, vaan ne ovat 60 asteen kulmassa. Tämän seurauksena Uranuksen aurorat eivät sytytä taivasta planeetan maantieteellisten napojen yläpuolelle, vaan hyvin outoihin paikkoihin.

 "Pohjoinen aurora ulottuu pohjoiselta pallonpuoliskolta päiväntasaajaa kohti ja jopa yltää sen ohi eteläiselle pallonpuoliskolle", Leicesterin yliopiston tohtoriopiskelija Emma Thomas, joka johti havaintoja, kertoi Space.comille. "Jos haluat kartoittaa revontulia, et voi katsoa vain planeetan huippua, vaan katsoa sen koko pintaa."

Uranuksen koko pinnan kuvaamiseksi tutkijat jakoivat havaintonsa kolmeen kahdeksan tunnin ikkunaan kolmen päivän aikana. Heidän piti ajoittaa jokainen havaintoikkuna vastaamaan Uranuksen 17 tunnin kiertoaikaa. Kun tiedot on yhdistetty, tuloksena on yksityiskohtaisin kartta etäisen planeetan pinnasta spektrin infrapuna -osassa. "Haluamme ymmärtää, missä Uranuksella on kirkkaita osia", Thomas sanoi. "Uranukseen kohdistuu auringonvaloa. Kaikki, mikä on tämän tason yläpuolella, johtuu joko sisäisistä lämpöprosesseista tai aurorasta. Mittaamalla Uranuksen yläpuolella olevien hiukkasten tiheyden pystymme erittelemään nämä. "

Aiemmin Uranuksen pinta on kuvattu vain spektrin ultraviolettiosassa. NASAn Voyager 2 kääntyi hetkeksi planeetan ohi vuonna 1986 ja otti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan lähikuvan oudon planeetan pinnasta ja ympäristöstä. Vuonna 2011 Hubble -avaruusteleskooppi havaitsi ensimmäistä kertaa Uranuksen pinnan yläpuolella kimaltelevia revontulia, jotka peittivät Maata suuremman alueen. Mutta tutkijat tietävät edelleen hyvin vähän näistä ja niiden takana olevista voimista, Thomas sanoi. "Emme vieläkään täysin ymmärrä Uranuksen magnetosfääriä ja sen vuorovaikutusta aurinkotuulen kanssa", Thomas sanoi. Magnetosfääri on alue planeetan ympärillä, jota hallitsee sen magneettikenttä. "Kartoittamalla aurorat voimme saada paremman käsityksen aurinkotuulen vuorovaikutuksesta magnetosfäärin kanssa, ja siitä voimme saada paremman käsityksen siitä, miten magneettiset linjat ovat suunnattuja."

Tutkijat tietävät, että Uranuksen magneettikenttä käyttäytyy melko oudolla tavalla, ja magneettilinjat katkaisevat yhteyden ja muodostavat yhteyden uudelleen yhdessä päivässä vuoden 2017 tutkimuksen mukaan.

 Sen ymmärtäminen, kuinka nämä aurorat vaihtelevat yhden päivän sisällä, voisi antaa uusia näkemyksiä mekanismeista, jotka ohjaavat tätä epäsäännöllistä magneettikenttää, Thomas sanoi. Aurorat eivät kuitenkaan vaihtele vain kellonajan, vaan myös vuodenajan mukaan, riippuen siitä, kumpi puoli planeettaa on auringon valaisemana ja kumpi puoli pimeydessä. Mutta koska Uranuksella kuluu 84 maavuotta ennen kuin se kiertää auringon ympäri, tutkijat rakentavat vain hyvin hitaasti ymmärrystään näistä kausivaihteluista.

"Tällä hetkellä meillä on vain noin kauden arvoisia tietoja Uranuksesta", Thomas sanoi. "Kaikki, mitä voimme kerätä nyt ja seuraavien 20 ja 40 vuoden aikana, on todella tärkeää sen  ymmärtämiseksi, miten planeetan aurorat toimivat.

Vaikka Uranus on niin erilainen kuin Maa, sillä on kuitenkin kuita, jotka kiertävät sitä samaan tapaan kuin Kuu kiertää Maata. Jumalan luomistyö osoittautuu sitä monimutkaisemmaksi, mitä enemmän sitä tutkitaan.

Lähde:

Pultarova, Tereza. 2021, Scientists create most detailed map of Uranus' mysterious auroras Live Science 21.10.