Ihmiset eivät voi auttaa solua kasvamaan

Kuva: Nikolya188811, CC BY-SA 4.0.



Joel Kontinen

James Tour on synteettinen orgaaninen kemisti, joka ei paljon evoluution puutu, mutta nyt hän selosti, mitenkä alkusolun summa ja sen oletuksen eivät ole kohdallaan.

Solu on tehdas, joka tuottaa 100 000 nanomoottoria - ja todella nopeasti.

Hän mainitsee myös minimaalisen solun, jonka Graig Venter tutkimusryhmineen julkaisi netissä vuonna 2016 ja sanoo, että elämä syntyy solussa.

Mikään ei ole muuttunut 66 vuodessa, sen jälkeen kun ensimmäinen elämän synnyn koe tehtiin.

Häneltä on myös vastaus abiogenesiksen eli naturalistisen eliönsynnyn kemiaan. Sitä ei ole, hän sanoo.

Lähde:

Klinghoffer. David. 2019. Chemist James Tour Is Scathing, Hilarious: “Show Me the Chemistry” of Abiogenesis. “It’s Not There.” Evolution News org (22.4).

Erikoistuvat ribosomit: solumme ovat ihmeellisempiä kuin mitä edes uskalsimme kuvitella

Ribosomi on proteiinitehdas, mutta se osaa tehdä myös muuta. Kuva: Boumphreyfr, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Meidän jokaisessa solussamme voi olla 10 miljoonaa ribosomia, joita esimerkiksi tuore Science luonnehtii proteiinitehtaiksi.

Solu käyttää jopa 60 prosenttia energiastaan ribosomien rakentamiseen RNA:sta ja 80 eri proteiinista.

Solumme valmistaa niitä 100 000 kappaletta tunnissa.

Solumme ovat kuin pienoiskaupunkeja, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Ribosomit muuntavat lähetti-RNA:n välittämän geneettisen koodin proteiineiksi, joita solu tarvitsee.

Äskettäin Molecular Cell- lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa massaspektrometria käyttämällä kävi ilmi, että ribosomit erikoistuvat ja valmistavat vain tietynlaista tuotetta.

Toisin kuin ennen otaksuttiin, ne eivät kaikki siis ole samanlaisia.

Näemme monimuotoisuutta jopa solujemme nanotasolla. Tämä, jos mikä, puhuu selkeää kieltä luomisesta.

Lähde:

Leslie, Mitch. 2017.There are millions of protein factories in every cell. Surprise, they’re not all the same. Science (21.6.).

Täydellinen voimansiirto: Solun pikkuruinen nanokone siirtää energiaa ilman hukkaa

ATP-syntaasi. Tässä ei hukata energiaa. Kuva: Alex. X, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Yksikään ihmisen suunnittelema laite ei siirrä energiaa sataprosenttisesti, siis ilman minkäänlaista hävikkiä.

Mutta meidän joka solussamme on pikkuruisia nanokoneita, jotka muuntavat protoneja tuottamaan ATP-tä (adenosiinidifosfaattia).

Ne ovat ällistyttävän tehokkaita koneita, jotka saanevat insinöörit näyttämään vihreiltä kateudesta.

Solut käyttävät ATP:tä polttoaineena.

Joukko japanilaisia tutkijoita julkaisi hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä tutkimuksen tämän entsyymin energiansiirrosta.

He käyttivät artikkelissaan sanaa täydellinen (perfect) 13 kertaa, mikä kertonee jotain tästä pikkuruisesta mutta silti hämmästyttävän nerokkaasta laitteesta.

Soluissamme on myös muita nanokoneita, esimerkiksi spliseosomi ja solun kiskoilla kävelevät postimiehet kinesin ja dynein.

Lisäksi solumme tuottavat 100 000 uutta nanokonetta tunnissa.

Solujamme on kuvattu pienoiskaupungeiksi, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Tämä jos mikä kertoo meille ällistyttävän nerokkaasta suunnittelusta.

Täydellinen energiansiirto. Kuva: Asw-hamburg~commonswiki, CC BY-SA 2.5.


Lähde:

Soga, Noaki et al. 2017. Perfect chemomechanical coupling of FoF1-ATP synthase. Proceedings of the National Academy of Sciences.(9.5.).

“Minimaalinen solu” tuhoaa evoluution, biofysiikan tohtori Cornelius Hunter sanoo

Nobelisti Ada Yonath: Ribosomin rakenne on suunniteltu nerokkaasti

Ribosomi. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Ribosomi on vain 20 nanometrin (nanometri on metrin miljardisosa) kokoinen, mutta ilman sitä meillä ei olisi proteiinisynteesiä eikä siten myöskään elämää.

Vuonna 2009 kemian Nobelin palkinto meni kolmelle ribosomitutkijalle. Hiljattain heistä yksi eli Ada Yonath toisti sen, minkä hän oli todennut Nobel-luennossaan:

”Ribosomin arkkitehtuuri on suunniteltu nerokkaasti.”

Yonath on evolutionisti, mutta älykästä suunnittelua hän ei pysty kiistämään.


Lähde:

Yonath, Ada. 2009. Hibernating bears, antibiotics and the evolving ribosome.

Matka soluun

Joel Kontinen

Proteiinisynteesi ei ole sattuman tulos vaan DNA:han koodattu digitaalinen informaatio ohjaa sitä. Tämä lyhyt Discovery Instituten video osoittaa, että solu on suunniteltu toimimaan älykkäästi.




Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä (1:20), että Jumalan näkymättömät ominaisuudet, ”hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat … nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”

Pikkuruinen nanomoottori ei väsy koskaan

Joel Kontinen

Soluissamme käy kaiken aikaa melkoinen kuhina. Physorg.com kertoi äskettäin uudesta löydöstä, jonka tähtenä loistaa pikkuruinen nanomoottori. Se tuottaa ATP:tä eli adenosiinitrifosfaattia.

ATP:llä on elintärkeä tehtävä solun energiantuotannossa. Siinä missä auto tarvitsee bensiiniä, siinä solu tarvitsee adenosiinitrifosfaattia.

Ihminen tarvitsee osapuilleen painonsa verran ATP:tä vuorokaudessa.

ATP:n synteesissä tarvittava moottori on niin pieni, että millimetrin alueelle niitä mahtuu 100 000 kappaletta. Niitä ei juurikaan voi syyttää laiskottelusta: ne pyörivät 7000 kierrosta minuutissa – yötä päivää.

Thomas Meier Max-Planck instituutista ja kollegat saivat hiljattain selville, että solut käyttävät nanoroottoreiden vettä muuntaessaan energiaa käyttökelpoisempaan muotoon.

ATP puhuu selvää kieltä luomisesta. Jo ensimmäinen solu tarvitsi sitä. Se ei ole mitenkään voinut kehittyä sattumalta.




Lähde:

Cells use water in nano-rotors to power energy conversion. Physorg. com 3.8. 2010. http://www.physorg.com/news200047448.html

Superälykkäitä molekyylejä vai ikivanhoja spekulaatioita elämän synnystä?

Michelangelo: Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta. Darvinistisissa spekulaatioissa ei Luojaa tarvita, koska huippuälykkäät molekyylit luovat elämän itse.



Joel Kontinen

”Neljä miljardia vuotta sitten joukko molekyylejä organisoi itsensä vedessä, elämän todellisessa kehdossa. Täällä ne muodostivat kemikaaliryhmiä, jotka kykenivät tuottamaan kopioita itsestään … Pienehköjen kokoonpanovirheiden seurauksena syntyi tehokkaampia ryhmiä, ja niistä tuli vallitseva laji (evoluutio).”

Näin biofyysikko Andre Brack hahmottelee elämän syntyä Unescon tiedejulkaisussa A World of Science. Skenaario ei tosin ole uskottava eikä edes mahdollinen, mutta se on joka tapauksessa tyypillinen esimerkki darvinistisesta satuilusta . Charles Darwin arveli elämän syntyneen lämpimässä lammikossa, joten Brack toistelee vanhaa (epäonnistuneeksi havaittua) traditiota.

”Lisää vain vettä –strategialla voidaan toki valmistaa parsakeittoa, jos muut ainekset ovat pussin pohjalla, mutta elävä solu on jo jokseenkin mutkikkaampi saavutus. Brackin huippuälykkäät molekyylit pääsisivät muitta mutkitta Mensan kunniajäseniksi, niin eteviä ne ovat.

Lehighin yliopiston biokemian professori Michael Behellä on huomattavasti realistisempi käsitys solusta kuin Brackilla: Solu on täynnä molekyylikoneita, eikä se ole voinut syntyä darvinististen prosessien avulla.




Lähde:

Brack, Andre. 2009. Are we alone? A World of Science 7 (1), 4.

Darwinin juhlavuonna huomattavin evoluutiokirja osoittaa, ettei darvinismi toimi

Joel Kontinen

The Times Literary Supplement on valinnut Stephen C. Meyerin kirjan Signature in the Cell: DNA and the Evidence for Intelligent Design (HarperCollins) yhdeksi tämän vuoden huomattavimmista kirjauutuuksista.

Valinnan teki New Yorkin yliopiston filosofi Thomas Nagel, joka itse sanoo olevansa ateisti. Meyerin kirja osoittaa, että solu on niin älykkäästi suunniteltu, ettei evoluutio voi edes teoriassa päästä käyntiin naturalistisilla eli darvinistisilla menetelmillä.

Darvinismi ei pysty selittämään geneettisen informaation alkuperää.

The Times Literary Supplement (TLS) on ehkä Euroopan arvostetuin kirjallisuuslehti, joka vuosittain valitsee kymmenen huomattavinta kirjaa. Alun perin The Times –lehden liitteenä ilmestynyt TLS on vuodesta 1914 ollut itsenäinen viikkolehti.

Vaikka olemme viettäneet Darwinin juhlavuotta, niin evoluutiota puoltavat kirjat jätettiin tänä vuonna tylysti palkitsematta.

Myös nettikauppa Amazon on nostanut tohtori Meyerin teoksen yhdeksi vuoden tärkeimmistä kirjoista.

Lähde:

Books of the Year 2009. Timesonline (25.11.)
http://entertainment.timesonline.co.uk/tol/arts_and_entertainment/the_tls/article6931364.ece

Ribosomin rakenne ja apinatarinat

Aamulehden tiedetoimittaja näkee evoluutiota ribosomien rakenteessa. Pikkuruisia ribosomeja tarvitaan proteiinisynteesissä. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Tämän vuoden kemian Nobelin palkinto meni kolmelle ribosomitutkijalle. Venkatraman Ramakrishnan, Thomas A. Steitz and Ada E. Yonath tutkivat tämän noin 20 nanometrin (nanometri on metrin miljardisosa) kokoisen soluelimen rakennetta. Ilman ribosomeja meillä ei olisi proteiinisynteesiä eikä siten myöskään elämää.

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka näkee solussa todisteita darvinistisesta evoluutiosta:

”Ribosomien rakenne auttaa myös ymmärtämään evoluutiota ja sitä ylläpitävän luonnonvalinnan mekanismia.

Nyt päästään paremmin käsiksi myös niihin toimintoihin, joiden myötä lajit kehittyvät ja nähdään, miten parhaat ominaisuudet siirtyvät uusille sukupolville.”

Arvostettu kemisti Philip Skell kritikoi tällaista darvinistista tarinointia varsin ankarasti The Scientist –lehdessä:

”Luonnonvalinta tekee ihmisistä itsekeskeisiä ja aggressiivisiä – paitsi kun se tekee heistä altruistisia ja rauhantahtoisia. Tai luonnonvalinta tuottaa viriilejä miehiä, jotka levittävät siementään innokkaasti – paitsi kun se suosii miehiä, jotka ovat uskollisia suojelijoita ja elättäjiä. Kun selitys on niin joustava, että se selittää minkä tahansa käyttäytymisen, sitä on vaikea testata kokeellisesti.”

Vesa Vanhalakka soveltaa nyt tällaista käyttäytymisteoreettista mallia solun toimintaan. Tulos on lähes yhtä koominen.

Yritys ei niinkään kerro innovatiivisuudesta vaan darvinistien perinteisestä tavasta suosia apinatarinoita. Vuodenvaihteessa Scientific American selitti esimerkiksi kalan hintaa evoluutiolla.

Mistä ribosomin rakenne sitten kertoo? Solu eri osineen on osoitus erittäin taitavasta nanoteknologiasta, jollaiseen ihminen ei pysty. Se kertoo hämmästyttävän älykkäästä suunnittelusta.

Vain sokea usko materialististen prosessien kaikkivoipaisuuteen voi saada ketään uskomaan, että ribosomi olisi kehittynyt täysin sattumalta yksin luonnonprosessien avulla.

Lähteet:


Skell, Philip S. 2005. Why do we invoke Darwin? Evolutionary theory contributes little to experimental biology. The Scientist 19(16):10 (29.8.). http://www.discovery.org/a/2816

Vanhalakka, Vesa. 2009. Hyökkäykseen bakteereja vastaan. Aamulehti 8.10., A13.