Merkurius on saattanut kerätä kaiken vetensä yhdessä päivässä

 

Kuva: NASAn tieteellinen visualisointistudio

Joel Kontinen

Vaikka Merkurius on lähimpänä aurinkoa oleva planeetta, sen navoilla on paksuja jääkerrostumia, ja nyt tiedemiehet saattavat ymmärtää tapahtumia, jotka muodostivat ne vain yhden Merkuriuksen päivän aikana.

Evoluution mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten Merkuriuksen pinta koki yhtäkkiä dramaattisen muutoksen. Ennen sitä sen pinta oli suhteellisen kuiva ja jäätön – ei yllättävää, sillä päivälämpötilat voivat nousta siellä jopa 430 °C:een, mutta yhden Merkuriuksen päivän aikana kaikki muuttui.

Merkuriuksen navoilla on kraattereita, joiden pohjat eivät koskaan näe auringonvaloa, ja niitä kutsutaan pysyvästi varjoalueiksi. NASAn Messenger-luotaimen ansiosta, joka kiersi Merkuriusta vuosina 2011–2015, tiedetään, että näissä kraattereissa on useita metrejä syviä jääkerrostumia. Mutta se, miten jää sinne päätyi, on hämmentävää.

Merkurius sai vetensä yhtenä päivänä, kun Jumala loi sen. Siihen ei kulunut tuhansia vuosia vaan se tapahtui hetkessä.

Lähde: 

Leah Crane 2026 Mercury may have gained all of its unexpected water in a single day | New Scientist 22.5.

Miksi Marsin veden puute on mysteeri?

 

Taiteilijan näkemys Marsista miljoonia vuosia sitten, kun sen pinnalla oli enemmän vettä. Kuva: ESO/M. Kornmesser/N. Risinger.

Joel Kontinen

Marsin pinnalla olleen ja sieltä kadonneen veden laskelmat ovat paljastaneet ristiriidan, joka osoittaa, kuinka vähän ymmärretään punaisen planeetan hydrologista historiaa.

Oliko Mars veden vallassa satoja miljoonia vuosia sitten? Tähän evoluutiota kannattavat tieteilijät uskovat mutta oliko Mars jo tuolloin olemassa?

Planeetantutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Marsin pinnalla oli ennen nestemäistä vettä ja sillä oli vesipitoinen ilmakehä, joka oli aivan erilainen kuin Marsin nykyinen kuiva tila. Mutta kaikkien Marsin pinnan vesilähteiden ja kaikkien sen katoamistapojen laskelmat ovat paljastaneet suuren ristiriidan – ei yksinkertaisesti ole tietoa, minne kaikki tuo vesi meni. Ajanjakso, jolloin Marsissa uskotaan olleen nestemäistä vettä, noin 4,5–3,7 miljardia vuotta sitten, tunnetaan Nooan ajanjaksona. Parhaiden arvioiden perusteella pintavettä olisi pitänyt olla tarpeeksi Nooan jakson lopussa peittämään koko planeetan valtamerenä, jonka syvyys on 150–250 metriä.

Ainakin tieteilijät uskovat, että Marsissa oli Nooan ajan tapainen ajankohta, vaikka se oli evolutionistien mukaan miljoonia vuosi ennen Nooan aikaa ja väärällä planeetalla.

Lähde:

Leah Crane 2026 Why the lack of water on Mars is so mysterious | New Scientist 30.3.

Radiosignaalien etsinnässä ei löydy viitteitä sivilisaatiosta K2-18b:llä

 

Kuva eksoplaneetasta K2-18b. NASA

Joel Kontinen

Planeetta K2-18b, joka herätti viime vuonna kiivasta spekulaatiota ilmeisten elämän merkkien vuoksi, ei osoita merkkejä kehittyneestä sivilisaatiosta sen jälkeen, kun siltä on etsitty kattavasti radiosignaaleja.

Vuonna 2025 Nikku Madhusudhan Cambridgen yliopistosta ja hänen kollegansa väittivät sensaatiomaisesti, että K2-18b, näennäisesti vesimaailma 124 valovuoden päässä, osoitti ilmakehässään viitteitä dimetyylisulfidimolekyylistä (DMS). Merkittäviä määriä tätä molekyyliä Maassa tuottaa vain elämä, joten Madhusudhan ja hänen tiiminsä väittivät, että signaalit viittaavat siihen, että saatamme nähdä elämän merkkejä myös K2-18b:ltä. 

Eksoplaneetta K2-18b on veden täyttämä planeetta, jolla pitäisi olla elämää. Radiosignaalit, jotka lähtevät sieltä, osoittavat kuitenkin, että siellä ei ole elämää.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 Search for radio signals finds no hint of alien civilisation on K2-18b | New Scientist 20.2.

Marsilla oli aikoinaan valtava, Jäämeren kokoinen meri

 

Kuva: NASA/USGS

Joel Kontinen

Evolutionistit väittävät, että Mars oli veden peitossa monta vuosimiljoonaa sitten, vaikka vain Maassa on valtamerta. Vuosimiljoonat ovat evolutionistien keksintö.

Marsin geologiset piirteet viittaavat siihen, että planeetalla oli aikoinaan jokia ja leveitä rannikoita valtavan valtameren ympärillä. Löytö tarjoaa tähän mennessä suorimman todisteen punaisen planeetan aiemmista sinisistä näkymistä.

"Nestemäisen veden läsnäolo [Marsissa] on laaja aihe, joka sisältää sateet, joet, järvet sekä eookaanit", sanoo Ezat Heydari, geokemisti Jacksonin osavaltionyliopistosta Mississippissä, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. "Mielestäni tämä artikkeli käsittelee tärkeintä: valtamerta."

Tutkimusryhmä, johon kuuluivat planeettageologi Ignatius Indi ja geotieteilijä Fritz Schlunegger, molemmat Bernin yliopistosta Sveitsistä, teki löydön analysoimalla Marsia kiertoradalla olevien eri luotainten, kuten NASAn Mars Reconnaissancen sekä Euroopan avaruusjärjestön Mars Expressin ja ExoMars Trace Gas Orbiterin keräämää dataa. ExoMars-alus on varustettu erikoiskameralla, Bernese Marsilla, joka voi ottaa korkean resoluution värikuvia. Se oli keskeisessä asemassa uudessa työssä.

Lähde:

Taylor Mitchell Brown 2026 Mars once had a vast sea the size of the Arctic Ocean | New Scientist 20.1.

Asteroidi Ryugun läpi virtasi aikoinaan nestemäistä vettä

 

Kuva: JAXA Haabusa 2

Joel Kontinen

Onko asteroidi Ryugulla enää vettä? Evolutionistit ovat sitä mieltä, että sillä oli runsaasti vettä muinaisuudessa.

Nyt asteroidilla ei ole kovinkaan paljon vettä. Tiedemiesten mukaan se on aurinkokunnan varhaisin asteroidi. Se valmistui noin 4,6 biljoonaa vuotta sitten.

Darvinistit ihmetelivät, mistä maan vesi on lähtöisin. Heidän mukaansa asteroidit toivat sen tänne,

Genesiksen mukaan Jumala loi taivaan ja maan niin että maassa oli vettä.

Lähde:

James Woodford 2025 Asteroid Ryugu once had liquid water flowing through it | New Scientist 10.9.

 

Supermaapallot, joilla näyttää olevan valtameriä, voivat itse asiassa olla magman peitossa

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, Joseph Olmsted (STScI)

Joel Kontinen

Eräs kaukainen planeetta, jonka pinnalla on pitkään ajateltu olevan vesivaltameriä, saattaa olla liian kuuma nestemäiselle vedelle, joten magmameret saattavat olla todennäköisempiä.  

Eksoplaneetta, jonka uskotaan pystyvän ylläpitämään elämää, voi itse asiassa olla kuuman magman peitossa. Näiden niin kutsuttujen hycean-eksoplaneettojen kemialliset ominaisuudet – joiden uskottiin aiemmin olevan nestemäisiä valtameriä – voivat sen sijaan viitata magmameriin. Oliver Shorttle Cambridgen yliopistosta ja hänen kollegansa tulivat tähän johtopäätökseen käyttämällä James Webbin avaruusteleskoopin (JWST) havaintoja eksoplaneetta K2-18b:stä. Tämä maailma on arkkityypillisesti hycean - nimi, joka on annettu planeetoille, joiden ilmakehä on vetypitoinen nestemäisen valtameren yläpuolella. Nämä planeetat ovat yleensä myös Maan ja Neptunuksen koon välillä, ja niiden ilmakehässä on kemiaa, joka viittaa nestemäisen veden olemassaoloon pinnalla, mikä tekee niistä ensisijaisia kohteita maan ulkopuolisen elämän metsästämisessä.

Viimeaikaiset mallit K2-18b:n ilmastosta osoittavat kuitenkin, että se voi olla aiemmin luultua kuumempi ja kylmempi niin, että valtameret olisivat kiehuneet pois kauan sitten. "Maa liikkuu jalkojemme alla, teoreettisesta näkökulmasta tämän planeetan olosuhteisiin", Shorttle sanoo. Tutkijat tutkivat, kuinka se vaikuttaisi planeetan ilmakehän kemiaan, jos nämä valtameret olisivat valmistettu magmasta vedestä, mikä olisi sopusoinnussa kuumempien ennustettujen lämpötilojen kanssa. He havaitsivat, että tämä vastasi JWST-havaintoja yhtä hyvin kuin vesivaltameret.

Vesi ei ole ainoa eksomaapallon tekijä,

 

Lähde:

Leah Crane 2024 Super Earths that seem to have oceans may actually be covered in magma | New Scientist 7.2.

 

Eris ja Makemake ovat täynnä vettä

 

Kuva; NASA, ESA, and A. Parker

Joel Kontinen 

Eris ja Makemake saattavat piilottaa odottamattomia nestemäisen veden valtameriä.

Kääpiöplaneettojen ei odoteta kuljettavan nestemäistä vettä, mutta vihjeet yllättävästä geologisesta aktiivisuudesta, jotka havaittiin JWST:n avulla, viittaavat siihen, että jotkut niistä ovat saattaneet haudata pintansa alle valtameriä.

Ulkoisen aurinkokunnan jäisillä kivillä saattaa olla odottamattomia maanalaisia valtameriä. Eris ja Makemake ovat molemmat kääpiöplaneettoja Kuiperin vyöhykkeellä – aurinkokuntaamme Neptunuksen kiertoradan ulkopuolella sitä ympäröivässä jäätyneiden kohteiden renkaassa – ja James Webbin avaruusteleskoopin (JWST) uudet havainnot viittaavat siihen, että näiden pienten maailmojen pintojen alla voi olla odottamatonta toimintaa. Kuiper-vyön objekteja tai KBO:ita pidetään yleensä samankaltaisina kuin suuria, passiivisia komeettoja, jotka säilyttävät turmeltumattoman jään, joka muodostui varhaisessa aurinkokunnassa.

Mutta Genesiksen mukaan avaruus ja sen tähdet ja planeetat ovat täynnä vettä, 

Lähde; 

Crane, Leah, 2023. New Scientist  23.9, 

 

Asteroidi Bennu on voinut saada muotonsa maanvyörymistä

Kuva:  NASA/Goddard/University of Arizona

Joel Kontinen

Asteroidi Bennu on evolutionstien mukaan saattanut saada pyörivän huipun muotonsa maanvyörymistä. Valtavat maanvyörymät ovat saattaneet hidastaa ja muotoilla pyörivien huippujen muotoisia asteroideja, kuten Bennu ja Ryugu.

 Nämä maanvyörymät Bennu-asteroidilla ja muilla samankaltaisilla avaruuskivillä ovat saattaneet olla paljon tärkeämpiä niiden kehitykselle kuin tutkijat ovat aiemmin ymmärtäneet. Maanvyörymät ovat saattaneet antaa näille asteroideille niiden oudot pyörivät muodot, hidastaneet niiden pyörimistä ja auttaneet estämään niitä hajoamasta. Bennu on todennäköisimmin rauniokasainen asteroidi, mikä tarkoittaa, että yhden suuren kiven sijasta se koostuu useista kivipaloista, joita painovoima pitää yhdessä. 

Lähde:

 Crane Leah. 2022. Asteroid Bennu may have got its spinning-top shape from landslides New Scientist  29.6. 

  

Kuussa on vettä

 

Kuva: Xinhua / Alamy Stock Photo. 

Joel Kontinen

Kiinan Chang’e 5 -lento laskeutui kuuhun vuonna 2020 ja se lähetti takaisin näytteitä pölystä ja kivistä, joiden on todettu sisältävän vettä – mutta ei kovin paljon.

Chang’e 5 laskeutui kuuhun 1. joulukuuta 2020 ja otti näytteitä kuun maaperästä ja kivistä. Kaksi päivää myöhemmin se nousi Kuusta ja toi näytteet takaisin Maahan noin kahden viikon kuluttua. Jianjun Liu ja Bin Liu Kiinan tiedeakatemiasta ja heidän kollegansa ovat nyt analysoineet nämä näytteet ja löytäneet merkkejä vedestä, joka on sitoutunut materiaalin mineraalirakenteeseen. Laskuri itse näki vihjeitä tästä vedestä, mutta näytteiden analysointi maan päällä olevassa laboratoriossa antoi tutkijoille mahdollisuuden varmistua asiasta.

He havaitsivat, että kuun maaperän vesitaso oli noin 28,5 miljoonasosaa – suhteellisen kuivaa jopa kuuhun nähden. Näytteen sisältämien mineraaliapatiitin osien vesipitoisuus oli kuitenkin jopa 179 miljoonasosaa.

"Havaittu vesimäärä on tavallaan alhainen verrattuna siihen, mitä olisimme odottaneet ennen tehtävää", sanoo Parvathy Prem Marylandin Johns Hopkins -yliopistosta, joka ei ollut mukana tässä työssä. Tämä saattaa johtua siitä, että Chang'e 5 otti näytteet erityisen lämpimänä vuorokauden aikana. Tai se voi johtua siitä, että alus laskeutui alueelle, jota Maan magneettikenttä suojasi aurinkotuulelta. Tämä tuuli sisältää vetyä, joka voi muuttua vedeksi, kun se kohtaa happiatomeja kuun pinnalla, joka on tunnettu kuun veden lähde.

"Tässä työssä analysoidaan muutamia tietyissä olosuhteissa kerättyjä näytteitä aivan tietystä paikasta, mutta tämä on tärkeä osa suurempaa kuvaa", Prem sanoo. Tutkijat ovat keränneet kolmentyyppistä tietoa samalta alueelta: pöly- ja kivinäytteitä, paikallisia tietoja laskeutujalta ja satelliittihavaintoja kiertoradalta. Niiden vertailu tarkoittaa, että voimme yhdistää satelliittidatan paremmin pohjatotuuteen tulevaisuudessa, hän sanoo. Vielä ei ole selvää, onko tämä mineraalisidonnainen vesi käyttökelpoinen tuleville kuun tutkimusmatkailijoille. "Pitäisi käsitellä melko paljon maaperää, jotta vettä saadaan", Prem sanoo. "Juuri määrältään kosteimmatkin kuun maaperät ovat kuivempia kuin maan kuivin aavikko, joten puhumme todella pienistä vesimääristä. Mutta vesi, varsinkin planeettamme ulkopuolella, on arvokasta."

Kreationistit ovat sanoneet, että avaruudessa lentävät kappaleet sisältävät vettä.

Lähde:

Crane,  Leah . 2022, Moon rocks collected by the Chang’e 5 mission have water in them. New Scientist 16.6. 

 

Evolutionistit riemuitsevat. Marsissa on ollut vettä

 

Kuva: ESA/DLR/FU Berlin (G. Neukum), CC BY-SA 3.0 IGO.

Joel Kontinen

Aiemmat vesilöydöt Marsista rajoittuivat napoihin tai syvälle maan alle, mutta tulevat astronautit voivat helposti päästä käsiksi päiväntasaajalla lähellä pintaa havaittuihin vesikertymiin.

Marsin Valles Marineris -kanjonijärjestelmän alue, joka on yksi aurinkokunnan suurimmista, näyttää sisältävän suuria määriä vettä lukittuna aivan pinnan alle, mikä tekee siitä mahdollisesti hyödyllisen tuleville astronauteille. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tutkijat näkevät vettä Marsissa, mutta aiemmat löydöt ovat keskittyneet napoihin tai syvälle maan alle sen sijaan, että ne olisivat suhteellisen helposti saavutettavissa.

Igor Mitrofanov Venäjän avaruustutkimuslaitoksesta Moskovasta ja hänen kollegansa käyttivät Euroopan avaruusjärjestön Trace Gas Orbiter (TGO) -luotaimen keräämiä tietoja. Se saapui Marsiin vuonna 2016 ja havaitsi Marsin pinnan parin metrin syvyydeltä sisältävän epätavallisen suuren määrän vetyä. Tutkimusryhmä käytti TGO:ssa olevaa Fine Resolution Epithermal Neutron Detector -laitetta havaitakseen muutoksia neutronipäästöjen tasossa Marsin pinnalla ja havaitsi neutronien vähenemisen Valles Marinerisin Candor Chaos -alueella, mikä viittaa suureen vedyn määrään, joka taas viittaa siihen, että pinnan alla oleva materiaali sisältää noin 40 prosenttia vettä.

Vaikka ryhmä ei osannut sanoa, onko vety pääasiassa vesijään muodossa vai lukittuneena hydratoituneiden mineraalien sisään, epätavallisen korkea vedyn prosenttiosuus viittaa siihen, että ainakin osa olisi vesijäässä. "Vaikka se on sijoittunut mineraaleihin, se on silti saatavilla", sanoo Colin Wilson, ESAn TGO-projektin tutkija, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. "Jos ottaisit jonkinlaisen mineraalin ja laittaisit sen sitten uuniin, siitä olisi melko helppoa saada paljon vettä pois."

Koska vesi näyttää olevan niin lähellä pintaa, se voidaan saavuttaa ESAn Rosalind Franklin -roverin  2 metrin poralla, jonka on määrä lähteä Marsiin osana yhteistä operaatiota Venäjän kanssa ensi vuonna. Vaikka roverin ei ole tarkoitus matkustaa Candor Chaosiin, suhteellisen helppo pääsy veteen saattaa tehdä siitä hyvän ehdokkaan tuleville samanlaisilla porailla varustetuille rovereille.

Vesi on tärkeää evolutionistille, koska se kertoo, että Marsissa oli ennen paljon vettä. Ja vesi merkitsee elämän alkua.  

Lähde:

Wilkins, Alex. 2021, Large deposits of water found on Mars below the surface at the equator. New Scientist 16.12.

Eksoplaneetat muistuttavat tähteä

 

Kuva; Tania Cunha

Joel Kontinen

 

Pienten kivisten eksoplaneettojen sisäisiä koostumuksia ei voida havaita suoraan, mutta niiden oletetaan olevan samankaltaisia, kuin isäntätähti. Adibekyan et al. analysoi näytteen kivestä muodostuneista eksoplaneetoista päätellen planeettojen rautafraktiot yhdistämällä niiden massat ja säteet sisärakennekuvioon.

Isäntätähtien rautafraktiot laskettiin tähtien alkuaineiden runsaudesta. Kaksi rautajaetta, planeettojen ja tähtien, korreloivat keskenään,

Mutta kulmakerroin oli jyrkempi kuin 1, mikä osoittaa, että planeettojen muodostumisprosessit muuttavat kiviplaneetan koostumusta

Meidän Aurinkomme tämä ilmenee Merkuriuksessa, joka ei ole  Aurinkomme kaltainen.

Evolutionistien mielestä veden läsnäolo merkitseeelämää. Mutta vain Jumala kykenee luomaan sitä.

Lähde:   

Smith Keith T . 2021. Exoplanets Compositions of rocky exoplanets Science 15,10. 

Evolutionistien mukaan Mars oli veden peitossa vuosimiljoonia sitten

 

Kuva: NASA.

 

 Joel Kontinen

 

Jotkut Marsin pinnan kanavista ovat saattaneet muodostua nopeasti tulvien aikana.

Evolutionistien mukaan tulvat ovat saattaneet olla paljon tärkeämpiä muinaisessa Marsissa kuin luulimme.

Punaista planeettaa risteävät laaksoverkot, joissa kerran oli virtaavia jokia, ja syvimmät niistä näyttävät muodostuneen nopeasti katastrofaalisissa tulvissa.

Evoluution mukaan vielä noin 3,5 miljardia vuotta sitten monet Marsin pintaan kaatuneista kraattereista olivat täynnä vettä. Timothy Goudge Austinin yliopistossa ja hänen kollegansa kartoittivat kuinka usein nämä joet muodostuvat.

Vesi mahdollistaa elävien olentojen olemassaolon.  Mutta ne tarvitsevat Jumalaa, Luojaa.

 Lähde:  

 Crane, Leah. 2021. The deepest canyons on Mars were rapidly formed by devastating floods New Scientist 29,9.

Pohjavesi on maan veden pääasiallinen lähde

 

Joel Kontinen

 

Uusi tutkimus yli kaksinkertaistaa arvioidun muinaisen, suolaisen pohjaveden määrän, joka on varastoitu syvälle maankuoreen.

 Noin 24 miljoonaa kuutiokilometriä pohjavettä sijaitsee maanpäällisen kahden korkeimman kilometrin sisällä. Tätä matalaa pohjavettä käytämme juomiseen ja kasteluun, ja se on enimmäkseen makeaa vettä. Mutta sen alla on valtavia suolaveden säiliöitä, joista osa on satoja miljoonia - yli miljardi vuotta vanhoja, suljettuina kallioihin.

Ajoitus on kuitenkin väärä.

Uusi tutkimus arvioi, että pohjavettä on noin 20 miljoonaa kuutiokilometriä eli riittävästi täyttämään noin 4800 Grand Canyonia. Yhdessä aiempien arvioiden kanssa matalammasta pohjavedestä uusi tutkimus osoittaa, että maanalainen vesi on maan suurin vesivarasto, jonka koko on 44 miljoonaa kuutiometriä ja ylittää maapallon jäätiköiden määrän.

Grant Ferguson, hydrogeologi Saskatchewanin yliopistossa, joka oli uuden tutkimuksen pääkirjoittaja AGU Geophysical Research Letters-lehdessä, joka julkaisee vaikuttavia, lyhytmuotoisia raportteja, joilla on välittömiä vaikutuksia kaikkeen maa- ja avaruustieteeseen.

Tutkijat arvelevat myös, että evolutionistien mukaan tämä tieto voi johtaa siihen, että vettä on Marsissa, tai Enceladuksessa (Saturnuksen kuu), jossa on varmasti syvät vesivarastot.

Mutta tutkimus ei kerro sitä, että Mooses oli oikeassa sanoessaan, että maa oli vetinen jjo heti alussa.

Lähde:

American Geophysical Union. 2021.  New estimate makes groundwater, not ice sheets, largest water reservoir on land Phys.org 8. 9.  

Marsin pikkukivet kertovat evolutionistin mukaan vedestä

 Kuva: NASA/JPL-Caltech/Cornell/USGS.

Joel Kontnen

Nämä pienet kivet voivat yllättää – ne voivat kertoa, onko Mars joskus ollut vetinen.

Marsin pinnalla on miljoonia pallomaisia kiteitä, joiden halkaisija on keskimäärin noin 2,5 millimetriä. Vaikka nämä pallot Punaiselle planeetalle ruosteen värin, niiden näennäisesti sininen ulkonäkö väärässä NASA-kuvassa vuodelta 2004 on ansainnut niille lempinimen "mustikat".

Astronautit, jotka yrittävätpuristaa mehua näistä "marjoista", ovat pettyneitä kuullessaan, että ne ovat itse asiassa hematiittia - mineraaliyhdistettä, joka koostuu raudasta ja hapesta. Kuitenkin uusi analyysi samankaltaisista mineraal>eista maan päällä viittaa siihen, että näin ei ehkä ole aina ollut.

Uuden tutkimuksen mukaan on myös mikroskooppisia jälkiä muinaisesta vedestä. "Suuri osa Marsin pinnasta on ilmeisesti on ilmeisesti syntynyt, kun pinta oli kosteampi ja rautaoksidit saostuivat tästä vedestä", tutkimuksen kirjoittaja Peter Heaney, geotieteiden professori Penn State Universitystä, sanoi lausunnossaan.

Mutta hydrohematiitin olemassaolo Marsilla on edelleen spekulatiivista." Heaney ja hänen kollegansa tutkivat uudessa tutkimuksessaan erilaisia ​​hydrohematiittinäytteitä Smithsonian Institutionin ja Penn Staten mineraalikokoelmista. Ryhmä tutki mineraalien koostumusta eri tekniikoilla, kuten röntgen- ja infrapunaskannaukset, ja vahvisti, että kivennäisaineiden osa rauta-atomeista oli korvaantunut hydroksyylillä-vedyn ja hapen ryhmällä, joka tulee varastoidusta vedestä.

Seuraavaksi tiimi halusi oppia olosuhteet, joissa hydrohematiitti muodostuu, ja katsoa, sopiiko se mahdollisiin olosuhteisiin, jotka ovat mahdollisesti olleet Marsissa. Kun näytteet olivat alttiina erilaisille lämpötila-, happamuus- ja vesiolosuhteille, tiimi huomasi, että hydrohematiitti kiteytyy vetisissä, happamissa ympäristöissä alle 150 asteen lämpötiloissa.

Toisin sanoen hydrohematiittikiteitä olisi voinut muodostua muinaisen Marsin vetisistä olosuhteista muodostaen sedimenttikerroksen pienistä rautakivistä ympäri planeettaa. Siten jokainen Marsin kivinen, punainen "mustikka" voi sisältää painostaan jopa 8% vettä. "Maapallolla nämä pallomaiset rakenteet ovat hydrohematiittia, joten minusta näyttää järkevältä spekuloida, että Marsin kirkkaanpunaiset kivet ovat hydrohematiittia", Heaney sanoi. Avainsana tässä on "spekuloida". Huolimatta visuaalisista samankaltaisuuksista maapallon hydrohematiitin ja Marsin mustikoiden välillä, ei ole lopullista näyttöä siitä, että mustikat sisältävät vettä. Kun NASAn Opportunity-rover löysi mustikoita ensimmäisen kerran vuonna 2004, sillä ei ollut mitään keinoa määrittää, olivatko kivet hematiittia vai hydrohematiittia-eikä myöskään nykyisen sukupolven roversit, kuten Perseverance. Kunnes tulevat avaruuslennot voivat tuoda koskemattomia mineraalinäytteitä Punaiselta planeetalta, tutkijat voivat vain arvella, mitä punaisten kivien takana piilee.

Evolutionistit ovat kiinnostuneita Marsista, mutta vaikka maa on saanut paljon enemmän sadetta ja tulvia, joka on jättänyt jälkiä ympäri maailman. 

Tulokset julkaistiin 20. heinäkuuta Geology -lehdessä

Lähde:

Specktor, Brandon. 2021. Martian 'blueberries' may hold signs of ancient water, new study suggests Live Science 27.8. 

Marsissa ei ole vettä, tiedemiehet kertovat

 

Kuva: NASA/GSFC. 

Joel Kontinen

Evolutionistien etsikää vettä, sieltä löytyy elämää -kampanja on vaihteeksi ottanut kohteeksi Marsin. Marsin pinnalta kerran löydetyt vesijäämät voivat olla piilossa muutamassa pienessä järvessä Punaisen planeetan etelänavan alapuolella, ja uuden tutkimuksen mukaan lisää saattaa olla olemassa. 

Nyt evolutionistit epäilevät, että Mars saattoi olla järvien peitossa noin 4 miljardia vuotta sitten. Vuosikymmenien ajan tutkijat ovat epäilleet, että vesi piilee Marsin polaaristen jääkerrosten alapuolella, aivan kuten täällä maapallolla,

Tiedemiehet ovat jo vuosia pohtineet, mikä voisi olla Marsin planeetan eteläpolarikannen alla sen jälkeen, kun kirkkaat tutkaheijastukset löydettiin ja alun perin liitettiin veteen.

Mutta nyt Geophysical Research Letters -lehdessä julkaistu uusi tutkimus, jota johtavat Yorkin yliopiston Lassonde -tekniikan korkeakoulun planeetatieteilijät, asettaa tämän teorian lepäämään ja osoittaa ensimmäistä kertaa, että toinen materiaali on todennäköisesti vastaus.

Isaac Smithin, Kanadan tutkimusjohtajan, Lassonden teknillisen korkeakoulun maa- ja avaruustieteen apulaisprofessorin ja Planetary Science Institute -tutkijan johtama tutkimus käyttää useita todisteita osoittaakseen, että savimineraalit eli smektiitit, yleinen savityyppi, voivat selittää kaiken havainnoista.

 "Siitä lähtien, kun tiedeyhteisölle raportoitiin ensimmäisen kerran mahdollisesta vedestä Marsissa, se on osoittanut skeptisyyttä hypoteesin suhteen ja viimeaikaisissa julkaisuissa kyseenalaistettiin, oliko edes mahdollista, että Marsissa olisi nestemäistä vettä", Smith sanoi. Paperit vuosina 2018 ja 2021 osoittivat, että suolan ja lämmön määrä, joka tarvitaan jään sulattamiseen Marsin napajäätiköllä, vaatisi paljon enemmän kuin Mars tarjoaa. Viimeaikaiset todisteet, jotka osoittavat, että nämä tutkahavainnot ovat paljon yleisempiä - paikkoista, joissa olisi vielä vaikeampia jään sulaa - asettaa ajatuksen vedestä kyseenalaiseksi.

Lähde:

Study: York U planetary scientist puts Mars lake theory on ice with new study that offers alternate explanation University of  York 29.7. 

Mooses oli 3 500 vuotta aikaansa edellä: Maa oli vetinen jo alussa

Tutkimukset haastavat naturalistisia käsityksiä Maan alkuajasta ja vahvistavat Genesiksen näkemyksen.




Joel Kontinen

Maapallon oletettu alkuhistoria on kokenut kovia tiedeyhteisössä. Geologiassa puhutaan hadeeisesta kaudesta (tai aionista), joka on saanut nimensä Haades-nimisestä kuumasta paikasta. Maan piti tuolloin olla kuiva ja tulikuuma.

Viime vuosina monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä ei pidä paikkaansa.

Niiden mukaan maapallo muistutti alussa meille niin tuttua sinistä ja vetistä planeettaa.

Tuore Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa aiempien päätelmät. Richard Greenwood (Open University in Milton Keynes) ja kollegat vertasivat Apollo-astronauttien tuomien kuukivien happikoostumista planeettamme merenpohjan vulkaanisiin kiviin ja päättelivät, että valtaosa maapallon vedestä syntyi hyvin varhain.

Mooses kertoi tästä Genesiksessä jo 3 500 vuotta sitten.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2018. Earth had water even before the collision that made the moon. New Scientist (28.3.).

Maapallo oli alusta lähtien vetinen, uusi tutkimus kertoo

Maa oli vetinen jo alussa, Sciencen uusi tutkimus päättelee.





Joel Kontinen

Olipa kerran aika, jolloin oli trendikästä uskoa, että maapallo oli aluksi kuiva ja tulikuuma taivaankappale.

Tämä näkemys on saanut kovia kolhuja viime vuosina. Vuonna 2010 kaksi eri tutkimusta osoitti, että planeetallamme oli vettä jo alussa. Tutkijat toisin sanoen tahattomasti vahvistivat sen, mitä Mooses muinoin kirjoitti Genesiksessä.

Science jatkaa samaa rataa. Äskettäin Lydia Hallis (University of Glasgow) kollegoineen arveli löytäneensä Baffininsaarelta paikan, jossa massiiviset tulivuorenpurkaukset nostivat ylös syvällä maan vaipassa syntynyttä laavaa.

Tutkijat uskovat, että vety on tällä arktisella saarella onnistunut säilyttämään alkuperäisen isotoopikoostumuksensa. He päättelivät, että planeettamme ei ole saanut vettään komeetoilta tai muilta taivaankappaleilta, vaan se velloi täällä jo alusta lähtien.

Vaikka he pitävät nebulaarihypoteesiä totena, eli uskovat aurinkokunnan syntyneen kaasu- ja pölypilvestä, he todellisuudessa myöntävät, että Genesis on oikeassa.

Mooses kuvasi maapalloa vetiseksi:

”Ja Jumala sanoi: ’Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin’. Ja tapahtui niin. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.” (1. Moos. 1: 9–10).

Science on 3 500 vuotta myöhässä, mutta onneksi ei sen enempää.

Lähde:

Rosen, Julia. 2015. Earth may have kept its own water rather than getting it from asteroids. Science (12.11.).

Sekulaarinen näkemys maapallon vetisestä alusta lähestyy Genesiksen näkemystä

Genesiksen mukaan maa oli vetinen alusta lähtien. Kuva: NASA.




Joel Kontinen


Genesis kertoo meille planeetasta, jolla oli runsaasti vettä jo alussa.

Sekulaarisissa tieteentulkinnoissa oli sitä vastoin pitkään oletettu, että Maa alkoi historiansa kuivana taivaankappaleena, joka vasta myöhemmin sai valtamerensä.

Näkemykset ovat hiljalleen muuttumassa. Geologi Linda Elkins-Tanton (Massachusetts Institute of Technology) julkaisee piakkoin Astrophysics and Space Science –lehdessä tutkimuksen, jonka mukaan maapallon vesi onkin kotoperäistä eikä lähtöisin asteroideilta tai komeetoilta.

Elkins-Tanton tutki meteoriittien kemiallista koostumusta ja käytti tietoja simulaatiossa, joka mallinsi maankaltaisten planeettojen varhaisvaiheita. Hän päätyi siihen, että Maan oma vesi ehtisi hyvinkin muodostaa valtameriä ennen höyrystymistään.

Tutkijoita askarruttaa se, miten Maa sai vetensä yllättävän nopeasti – vain muutamassa kymmenessä miljoonassa vuodessa.

Vastaus olisi löydettävissä Genesiksestä: Maassa oli runsaasti vettä jo ensimmäisenä luomispäivänä. Siihen ei tarvittu vuosimiljoonien odotusta.

Lähde:

Dorminey, Bruce. 2010. Earth Oceans Were Homegrown. ScienceNOW. (29.11.).

Uusi tutkimus: Maapallo oli vetinen jo ehkä ensimmäisestä päivästä lähtien

Genesis kertoo, että planeetallamme oli runsaasti vettä jo alussa. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

”Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” Näin Genesis kuvaa planeettamme syntyhetkiä.

Nebulaarihypoteesia tai jotain muuta naturalistista aurinkokunnan syntyteoriaa kannattavat tähtitieteilijät ovat yleensä uskoneet, että Maa oli aluksi liian kuuma, jotta täällä olisi voinut olla nestemäistä vettä.

Maapallon valtamerien synty on pitkään askarruttanut astronomeja. He ovat ehdottaneet komeettoja mahdollisiksi veden alkulähteiksi, mutta komeettojen vesi eroaa koostumukseltaan Maan vedestä. Asteroidien törmäykset eivät myöskään kykene ratkaisemaan ongelmaa, koska niiden alkuaineet eroavat oleellisesti niistä, joita on Maassa. Niissä on esimerkiksi enemmän platinaa kuin planeetallamme.

Lontoon University Collegen kemisti Nora de Leeuw ja kollegat jäljittelivät maapallon oletettua syntyprosessia tietokonesimulaatiolla. He päättelivät, että pölyhiukkaset pystyvät tarttumaan veteen jopa 630 Celsius-asteessa. Heidän mukaansa täällä saattoi siis olla nestemäistä vettä jo alussa.

Tutkijat julkaisivat tuloksensa hiljattain Chemical Communications –lehdessä.

Vaikka Leeuw'n ja kollegoiden peruslähtökohta eroaa oleellisesti siitä, mitä Mooses kirjoitti Genesiksessä, heidän tutkimuksensa osoittaa aurinkokunnan naturalististen syntyteorioiden heikkoudet ja viittaa siihen, että Mooses tiesi, mitä hän kirjoitti sanoessaan, että maapallolla oli vettä jo alussa:

”Ja Jumala sanoi: ’Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin’. Ja tapahtui niin. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." (1. Moos. 1:9-10).

Lähde:

Shiga, David. 2010. Earth may have had water from day one. New Scientist 2785 (5.11.).