Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lajien synty. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lajien synty. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. helmikuuta 2020

The Genesis Floodin toinen tekijä, John Witcomb Jr. on päässyt kotiin.

Kirjan 50.vuotiaspainos.




Joel Kontinen

Vuonna 1859 Charles Darwin julkaisi manifestin Lajien Synnystä. Vaikka siinä ei käsitelty nimenomaisesti alkuperää koskevaa kysymystä, monien ihmisten mielestä se teki Luojan tarpeettomaksi.

Vuonna 1959, kun evoluutionistit juhlivat Lajien syntymisen sata vuotta, Sir Julian Huxley julisti, että kreationismi oli käytännössä kuollut.

Sir Julian Huxley (1887-1975) oli Thomas Henry Huxleyn pojanpoika, joka tunnetaan Darwinin buldogina.

Kaksi vuotta Huxleyn ennusteen jälkeen (vuonna 1961) lääkärit John Whitcomb ja Henry Morris julkaisivat kirjan The Genesis Flood, joka osoitti, että Nooan päivän tulva ei ollut myytti, vaan todellinen historiallinen tapahtuma.

Dr. Whitcomb (1924– 2020) oli teologi ja tohtori Morris (1918- 2006) hydrauliikan asiantuntija. Whitcomb tiesi, mitä Raamattu sanoi tulvista, ja Morris ymmärsi, kuinka paljon vesi voisi tehdä.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Live Science tunnustaa: biologit eivät ole tutkineet lajien syntyä perusteellisesti (ennen kuin nyt ja nytkään ei uusia lajeja syntynyt)

Kuningastukaani näyttelee osaa uudessa lajiutumistutkimuksessa. Kuva: Leon Petrosyan, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Charles Darwin kirjoitti kirjan nimeltä Lajien synty jo 158 vuotta sitten, mutta evoluutioon vannovat darvinistit eivät vieläkään tiedä, miten lajit syntyvät.

Näin ainakin tiedeportaali Live Science meitä valistaa. Se tuli myöntäneeksi tämän raportoidessaan evoluutiobiologi Michael Harveyn (University of Michigan) ja kollegoiden lintututkimusta, joka julkaistiin äskettäin Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -tiedelehdessä.

Live Science kertoo, että lajin yksilöiden väliset geneettiset erot vaikuttavat oleellisesti uusien lajien syntyyn.

Mutta tämä on kuulemma ollut vain olettamus, jota ei ole koskaan kunnolla testattu – siis ennen kuin nyt.

Harvey ja kollegat tutkivat 173 uuden maailman lintulajia, esimerkiksi eri rastaita, papukaijoja, kolibreja, tikkoja ja tukaaneja.

Harvey toteaa, että tutkimus vahvistaa oletuksen, jonka mukaan tietyn lajin populaatioiden geneettiset erot voivat ennustaa, miten todennäköisesti ne voivat vaikuttaa elämän monimuotoisuuteen (siis oletetun evoluution kuluessa).

Yksikään tutkituista lintulajeista ei muuttunut toiseksi lajiksi.

Monet evolutionistit kuvittelevat, että kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen.

Tämä on darvinistinen myytti, joka perustunee ainakin osaksi siihen, että he eivät ole ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää), miten Genesiksen laji eroaa nykybiologian lajikäsitteestä.

Lähde:

University of Michigan. 2017. Genetic analysis of New World birds confirms untested evolutionary assumption. Science Daily. (30.5.).

maanantai 12. toukokuuta 2014

Sairaaksi jalostettu yorkshirenterrieri kumoaa Darwinin näkemyksen luonnonvalinnan kyvyistä

Yorkshirenterrieri on jalostettu sairaaksi. Kuva: Cbalentine, Wikipedia.


Joel Kontinen

Charles Darwin ei Lajien synnyssä (1859) kerro mitään lajien synnystä. Hän tyytyy ensisijaisesti osoittamaan, että ihminen on jalostamalla saanut aikaan muutoksia kotieläimissä.

Darwin spekuloi, että jos ihminen saa pienessä ajassa suuria muutoksia aikaan vaikkapa kesykyyhkysessä, luonto voi miljoonien vuosien saatossa muuttaa lajit täysin toisiksi.

Evoluution isähahmo ei tullut ajatelleeksi, että muuntelulla on rajansa. Tämä käy selvästi ilmi koirien jalostuksessa. Useat suositut koirat on jalostettu sairaiksi. Luonnonvalinta eliminoisi tällaiset yksilöt.

Nyt koirien kasvattajat yrittävät korjata liiallisen jalostuksen haitat risteyttämällä eri rotuja (esimerkiksi chihuahuan ja mäyräkoiran tai pinserin ja snautserin) keskenään ja näin laajentamalla niiden geeniperimää.

Monet yorkshirenterrierit kärsivät esimerkiksi alaraajojen halvaantumisista ja kallon epämuodostumista. Evoluutio on parhaimpien yksilöiden selviytymistä, mutta jalostus on monesti vienyt muuntelua väärään suuntaan.


Lähde:

Yli-Lonttinen, Tuija. 2014. Kaksoisistutus lisää kerralla geenipohjaa. Aamulehti 11.5., A31.


maanantai 23. marraskuuta 2009

Charles Darwin ja rasismi



Charles Darwinin mukaan eurooppalaiset olivat kehittynein ihmisrotu. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Tietokirjailija, biologi Pertti Ranta, joka hiljattain käänsi Charles Darwinin Lajien synnyn nykysuomeksi, kirjoittaa evoluution oppi-isästä laajasti Aamulehdessä.

Ranta pyrkii esittelemään Darwinin monipuolisena tiedemiehenä ja ajattelijana eikä aina anna tosiseikkojen estää ajatustensa laukkaa, varsinkaan silloin, kun hän käsittelee rasismia. Rannan sanoin: ”Darwinin mielestä kaikki ihmiset kuuluivat yhteen ja samaan lajiin.”

Darwinin oma teksti antaa toisenlaisen käsityksen hänen näkemyksestään. Jo Lajien synnyn alkuperäinen nimi kertonee jotain: On the Origin of Species by Means of Natural Selection, or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life.

Teoksessaan Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871) Darwin vihjaa, että evoluutio suosii nimenomaan valkoista "rotua". Hän ennusti, että tulevaisuudessa ”ihmiskunnan sivistyneet rodut aivan varmasti hävittävät ja syrjäyttävät villit rodut kaikkialta maailmasta. Samalla ihmismäiset apinat … epäilemättä hävitetään. Ihmisen ja hänen lähimpien sukulaistensa välinen juopa on tuolloin leveämpi kuin neekerin tai australialaisen ja gorillan [välinen ero] nykyisin, koska se - kuten saatamme toivoa - erottaa kaukasialaistakin sivistyneemmän ihmisen apinoista, jotka ovat alhaisia kuin paviaani.”

Charles Darwinin ajatukset heijastuivat myös Hunterin Civic Biology –kirjaan, jota John Scopes käytti vuonna 1925 opettaessaan biologiaa ennen Daytonin kuuluisaa apinaoikeudenkäyntiä. Siinä sanotaan, että nykyisin ihmisrotuja on viisi, joista kaikkein kehittynein on kaukasialainen rotu, jota Euroopan ja Amerikan valkoiset sivistyneet kansat edustavat.

Ranta on aiemmin väittänyt, ettei yksikään ammattibiologi saati tutkija ole epäillyt evoluutioteoriaa enää sataan vuoteen. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa, ellei hän tarkoita evoluutiolla jotain vallan muuta kuin mitä sillä darvinistisessa merkityksessä tarkoitetaan.

Darvinistisen evoluution mukaan kaikki elämä on lähtöisin samasta yksisoluisesta olennosta. Darwin vaikeni tästä Lajien synnyssä, koska hän pelkäsi, että sen ajan tiedeyhteisö hylkäisi hänen näkemyksensä, mutta myöhemmin hän spekuloi pienestä lämpimästä lammikosta, jossa elämä on saattanut syntyä.

Darvinismia epäilevistä biologeista ja muista tiedemiehistä ei juurikaan ole pulaa. Vasta hiljattain joukko luonnontieteen tohtoreita luennoi Darwin Was Wrong –konferenssissa. Tietokirjailija Ranta tosin peittää tälläisen kritiikin retoriikalla puhuessaan ”id-uskovaisten liikkeestä”.

Taidan arvata, minkäuskoisten liikkeeseen hän itse kuuluu.




Lähteet:

Darwin, Charles, 1871. (julkaistu uudelleen 1981) The Descent of Man and Selection in Relation to Sex. Princeton: Princeton University Press.

Excerpts from Hunter's Civic Biology (1914). http://www.law.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/scopes/hunt196.htm

Ranta, Pertti. 2009. Ei pelkästään yhden kirjan mies. Aamulehti 23.11., A2.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Outoja väitteitä Aamulehdessä: Evoluutio on todistettu järjen mukaan ja paljon, paljon muuta



Daytonin apinaoikeudenkäynnin yksityiskohdat menivät toimittajalta hiukan sekaisin. Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta.



Joel Kontinen

Charles Darwinin juhlavuosi tuottaa kiinnostavia kannanottoja. Evoluutio on ”järjen ja tieteen mukaan todistettu”, kirjoittaa toimittaja Tuulia Matilainen Aamulehdessä 23.2. Ja lisää erikoisia väitteitä on tulossa:

Akateemisessa maailmassa nykytieteen yhden kulmakiven vastustajia ei juuri ole, hän toteaa.

Matilainen on opiskellut pääaineenaan historiaa, joten ehkä meidän on annettava hänelle anteeksi, jos hän ei ole perehtynyt biotieteissä käytävään keskusteluun kovinkaan tarkasti. Rohkeimmat biologit olisivat valmiita jo kuoppaamaan koko uusdarvinistisen evoluution todisteiden puutteesta.

Toimittaja Matilainen ei kaiketi ole kuullut tästä vaan jatkaa: ”Evoluutioteoria ei kuitenkaan enää ole vain hypoteesi vaan todistettu teoria – yksi modernin biologian kiistämätön ja keskeinen prinsiippi.”

Herää kysymys: mistä lähtien teorioita on ruvettu todistamaan oikeiksi? Esimerkiksi Oxford Dictionary of Science tekee eron lakien, teorioiden ja hypoteesien välillä. Matilainen lienee sekoittanut lain ja teorian. Teoria voidaan periaatteessa vielä hylätä todisteiden puutteesta, ja näinhän jotkut biologit ja filosofit ovat jo ennustaneet evoluutiosta.

Seuraavaksi opimme, että vuonna 1925 muuan John Scopes uhmasi Tennesseen osavaltion kieltoa ja opetti evoluutiota koulussa. Tämä on kiinnostava urbaanilegenda, mutta biologian opettajan sijaisena toiminut Scopes kertoi myöhemmin itse, että hän ei opettanut evoluutiota. Koko jupakka oli evolutionistien lavastusta.

Daytonin apinaoikeudenkäynnin aikana evoluutiota perusteltiin sitä paitsi ”todisteilla”, jotka evolutionistit ovat kauan sitten jo itsekin osoittaneet vääriksi. Scopes opetti kirjasta, jonka mukaan ihmisrotuja oli viisi. Valkoinen rotu oli niistä kehittynein, näin sen ajan tiede lapsukaisia valisti.

Mutta Matilainen jatkaa tarinointiaan. USA:n ”tiedepiirit” alkoivat vaatia evoluution opettamista, kun Neuvostoliitto laukaisi sputnikin ennen kuin Yhdysvallat sai satelliittinsa avaruuteen.

Totuus ei ole aivan näin yksipuolinen. USA:n avaruusohjelman isä Wernher von Braun oli kreationisti. Hän jopa lähetti osavaltionsa koululautakunnalle kirjeen, jossa hän vaati, että luomisnäkemys pitää myös ottaa opetuksessa huomioon.

Sitten meille kerrotaan, että tieteellinen kreationismi syntyi 1980-luvulla. Todellisuudessa sen renessanssi on ajoitettavissa vuoteen 1961, jolloin tohtorit Henry Morris ja John Whitcomb julkaisivat teoksensa The Genesis Flood.

Ei siis ole yllätys, että älykkään suunnittelun määritelmäkään ei osu aivan kohdalleen.

Lopuksi meitä varoitetaan älykkäästä suunnittelusta, jonka juonet Texasin koululaitoksessa ovat susia lammasten vaatteissa ja asettavat evoluutioteorian huonoon valoon.

Texasin kouluissa on jo kahden vuosikymmenen ajan voitu tarkastella tieteellisiä teorioita kriittisesti, joten Matilainen ei taaskaan ole perillä siitä, mistä hän niin mahtipontisesti kirjoittaa.

Mutta yhdessä asiassa hän on oikeassa: evoluutio ei kestä kriittistä tarkastelua. Juuri tämän vuoksi darvinistit yrittävätkin tukahduttaa kaiken kritiikin.


Lähteet:

Isaacs, Alan & al. (toim.) 2006. A Dictionary of Science. 4. painos. Oxford: Oxford University Press.

Matilainen, Tuulia. 2009. Oppi jonka vastustus ei koskaan kuole? Aamulehti A2, 23.2.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Lisko, joka vastusti evoluutiota 100 miljoonaa vuotta

Hexasoft, PUBLIC DOMAIN.




Joel Kontinen

Gekot ovat kiehtovia liskoja, jotka kävelevät katossa ylösalaisin. Uusi löytö osoittaa, ettei tämä kyky kehittynyt aivan äskettäin.

National Geographic Newsin mukaan tutkijat löysivät kivettyneestä meripihkasta gekon fossiloituneen jalan, varpaan ja osan hännästä. Ne ovat säilyneet niin hyvin, että varpaiden tartuntakarvat näkyvät selvästi.

Gekko näyttää kaikin puolin nykyisin eläviltä lajitovereiltaan, vaikka Oregonin valtionyliopiston tutkijat arvelevat sen iäksi noin 100 miljoonaa vuotta. Nyt Burmasta (Myanmarista) löytynyt gekko on oletettavasti 40 miljoonaa vuotta vanhempi kuin tähänastinen ”vanhin” gekon fossiili. Sen oletetaan eläneen liitukaudella jo ennen Tyrannosaurus rexin aikaa.

Evolutionistit siis uskovat, että tämä gekko pystyi tartuntakarvojensa ansiosta tepastelemaan luolan katossa ylösalaisin jo hamassa muinaisuudessa. Jälleen kerran fossiililöytö osoittaa, että evoluutiota ei välttämättä tapahdu edes sadassa miljoonassa vuodessa.

Charles Darwin myönsi Lajien synnyssä (1859), että sopivien fossiilien puute heikentää evoluutioteorian uskottavuutta. Darwin pohti tätä ongelmaa kirjassaan kokonaisen luvun verran. Hän tunnusti: ”Sangen pulmallisen vaikeuden tarjoaa lajinomaisten muotojen selväpiirteisyys ja se seikka, etteivät nämä muodot liity toisiinsa lukemattomin välimuodoin.”

Darwin toivoi, että välimuodot vielä joskus löytyisivät. Mutta nykyisin tilanne on ehkä vieläkin pulmallisempi kuin 150 vuotta sitten. Charles Darwinin ja hänen seuraajiensa kaipaamia puuttuvia renkaita ei ole löytynyt. Esimerkiksi Archaeopteryxiä, jota aikoinaan pidettiin liki parhaimpana osoituksena lajien välisestä muodosta, epäillään, koska se on täysin lentokykyinen lintu.

Elävät fossiilit ja _ilmio.html"> lasarus-ilmiö heikentävät darvinismin ja oletettujen miljoonien vuosien uskottavuutta. Myös uusin gekkolöytö puhuu sen puolesta, että biologinen evoluutio on teoria, jota todisteet eivät tue.

Lisäksi gekko hämmästyttävine tartuntakarvoineen puhuu sen puolesta, että se on suunniteltu nerokkaasti.

Lähteet:

Darwin, Charles. 1988 (1859). The Origin of Species. Ware: Wordsworth.

Darwin, Charles. 2000 (1917). Lajien synty. 4.painos. Suomentanut A. R. Koskimies. Hämeenlinna: Karisto.

National Geographic News. 2008. Photo in The News. Oldest Gecko Fossil Found in Amber.(3.9.) http://news.nationalgeographic.com/news/2008/09/080903-gecko-amber.html