Aamulehti: Uskon ja tieteen sota saa luvan loppua

Kirkonmiehet tutkivat tähtitiedettä ja geometriaa 1400-luvulla. Kuva teoksesta La Vraye Histoire du Bon Roy Alixandre. Public domain.



Joel Kontinen

”Fundamentalistit syyttävät tiedettä sielunvihollisen toiminnaksi. Uusateistien mielestä uskonto on virus, joka väistämättä poistuu, kun ihmiskunta kehittyy.” Näin Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa Aamulehden kolumnissaan.

Olisi syytä muistaa, että harva kristitty pitää tiedettä Paholaisen metkuna. Modernin tieteen pioneerit, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä, jotka tutkivat luomakuntaa Jumalan kunniaksi.

Skeptikot keksivät tieteen ja uskonnon välisen sodan vasta 1800-luvulla.

Nykyisin moni sekoittaa tieteen löydöt ja tieteen naturalistiset tulkinnat. Ja jostain kumman syystä tiede tarkoittaa liki pelkästään uusdarvinistista evoluutiota.

Monet tieteenalat tulevat mainiosti toimeen ilman evoluutiota. Tämä tietysti ärsyttää darvinisteja, koska he näkevät kaiken evoluution valossa. Ranskalainen jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) esimerkiksi sanoi:

”Evoluutio on valo, joka valaisee kaiken tiedon, rata, jota kaiken ajatuksenkulun tulee seurata.”

Tällaista näkemystä ei voida perustella kokeellisesti.

Salminen ryöpyttää taas kerran Richard Dawkinsia ja lainaa kirjallisuuden professori Terry Eagletonin näkemyksiä Dawkinsista.

Eli pitäisi ensin tietää jotain uskonnosta, ennen kuin sitä voi kritikoida.

Salminen suosii esimerkiksi Eero Junkkaalan tavoin Alister McGrathin ratkaisua eli uskonnon ja tieteen vuoropuhelua.

McGrath hakee tukea teistiselle evoluutiolle kirkkoisä Augustinukselta. Hän kirjoitti vuonna 2009 Christianity Todayssä:

”Augustinuksen mukaan Jumala loi universumin, joka oli tarkoituksellisesti suunniteltu edistymään ja kehittymään. Tällaista evoluutiota ei ole suunniteltu mielivaltaisesti, vaan se on ohjelmoitu itse luomisen rakenteeseen. Jumalan kaitselmus valvoo luomisjärjestyksen jatkuvaa kehitystä.”

Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori McGrath sanoo:

"Genesis 1:12 viittaa siihen, että maapallolle annettiin voima tai kyky tuottaa itsestään uutta."

McGrath näkee Aadamin ja Eevan ihmiskunnan symboleina. Hänen mukaansa evoluutio vaikeuttaa uskoa Genesiksen historiallisuuteen.

Mutta olisiko Jeesus kuollut vertauskuvan tai myytin vuoksi? Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas H. Huxley (1825–1895) puhui legendojen juoksuhiekasta, johon kristinusko voi upota.

Huxley ei voinut kunnioittaa kristittyä, joka ei uskonut Raamatun olevan totta.

Ateistien ja kristittyjen kiista tuskin loppuu siihen, että teologit hylkäävät Mooseksen ja omaksuvat Darwinin.

Lähteet:

McGrath, Alister. 2010. What Are We to Make of Adam and Eve? BioLogos (31.3.)

Salminen, Kari. 2016. Sota saa luvan loppua. Aamulehti 17.4. Ihmiset B10.

Joulun sanoma Darwinin bulldogin mukaan

T.H. Huxley (1825-1895) tunnettiin Darwinin bulldoggina. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Thomas H. Huxley (1825-1895) oli äänekäs kristinuskon vastustaja.1890-luvulla hän esimerkiksi kirjoitti joukon kirjeitä The Timesiin varoittaakseen Pelastusarmeijasta. Hän piti sen johtoa liian autokraattisena.

Historia on osoittanut, että Huxleyn näkemys Pelastusarmeijasta perustui pikemminkin hänen omaan agnostis-ateistiseen maailmankatsomukseensa kuin mihinkään todelliseen vaaraan.

Darwinin bulldoggina tunnettu Huxley teki enemmän levittääkseen evoluution ilosanoma kuin hänen aikalaisensa Charles Darwin.

Huxley oli aikansa lapsi. Hän kuvitteli, että tiede oli osoittanut Raamatun vääräksi. Hänen oli silti vaikea uskoa, että kristityt yrittäisivät päästä pälkähästä tulkitsemalla Genesiksen ja muut Vanhan testamentin "hankalat" kohdat kuvaannollisesti. Esseessään The Lights of the Church and the Light of Science (1890) hän totesi:

Minun on varsin vaikea käsittää, kuinka kukaan voi edes hetkeäkään epäillä, että kristillinen teologia joko pysyy pystyssä tai kaatuu juutalaisten Kirjoitusten historialliseen luotettavuuteen. Itse Messiaan eli Kristuksen käsite nivoutuu erottamattomasti juutalaiseen historiaan; Jeesus Nasaretilaisen samastuminen Messiaaseen perustuu sellaisten heprealaisten kirjoitusten tulkintaan joilla ei ole mitään todistusarvoa ellei niillä ole sitä historiallista luonnetta, joka niille on annettu. Jos Abrahamin kanssa tehtyä liittoa ei tehty, jos Jahve ei säätänyt ympärileikkausta eikä uhreja, jos Jumalan käsi ei kirjoittanut “kymmentä sanaa” kivitauluihin, jos Abraham on enemmän tai vähemmän myyttinen sankari niin kuin Theseus, kertomus vedenpaisumuksesta fiktio, syntiinlankeemuksesta legenda, ja luomiskertomus näkijän uni, jos kaikilla näillä selvillä ja yksityiskohtaisilla kertomuksilla ei ole sen enempää historiallista arvoa kuin Rooman kuningasajan kertomuksilla – mitä on sanottava messiaanisesta opista, joka on ilmaistu vieläkin epäselvemmin? Entä Uuden testamentin kirjojen kirjoittajien auktoriteetti? Hehän eivät tämän teorian nojalla ole yksinomaan pitäneet hataria sepityksiä lujana totuutena vaan ovat rakentaneet kristilliset dogmit legendojen juoksuhiekalle.

Huxley oivalsi sen, mitä meidän päiviemme teistisen evoluution kannattajat eivät ole käsittäneet. Todellisen ihmisen (Aadamin) todellinen synti sai todellisen Messiaan (Jeesuksen) sovittamaan sen ristillä. Juutalaiset Kirjoitukset ennustivat Hänen syntymänsä hämmästyttävän yksityiskohtaisesti jo vuosisatoja ennen ensimmäistä joulua.

Darwinin bulldoggi oli oikeassa. Jos joulu rakentuisi legendaariselle juoksuhiekalle, kristityt olisivat pahimpia valehtelijoita. Mutta Vapahtajamme syntymäjuhlan todellinen sanoma on täysin toisenlainen.

Raamatussa ei ole legendaarisia juoksuhiekkoja. Hyvä sanoma neitsyen synnyttämästä lapsesta Betlehemin seimessä on todellista historiaa.

Hän syntyi kuollakseen, että me voisimme elää ikuisesti. Ja katso, Hän, joka on esikoisena noussut kuolleista (Ilmestyskirja 1:5), elää.

Lähteet:

Huxley, Thomas H. 1893 (2006). Evolution and Ethics And Other Essays. New York: Barnes & Noble.

Huxley, Thomas H. 1890. The Lights of the Church and the Light of Science. Teoksessa Collected Essays IV. http://aleph0.clarku.edu/huxley/CE4/Lights.html