Mustekala pystyy näkemään lonkeroillaan

 

kuva: albert kok, CC BY-SA 3.0, 

Joel Kontinen

 Tursas on naamioitumisen mestari.

Tutkijat ovat havainneet, että  mustekalat voivat "nähdä" valon lonkeroillaan, vaikka niidet silmät olisivatkin pimeässä. Kun mustekalan lonkerot havaitsevat valon, kahdeksanlonkeroinen olento vetää lonkerot lähelle kehoaan.

Koska mustekalat hahmottavat yleensä huonosti ruumiinsa, tämä monimutkainen vaistomainen käyttäytyminen saattaa auttaa suojaamaan lonkerot lähellä olevilta petoeläimiltä, joita he muuten eivät aistisi. Tutkijat ovat jo pitkään tienneet, että mustekalan lonkerot reagoivat valoon. Niiden iho on peitetty pigmentillä täytetyillä elimillä, joita kutsutaan kromatoforeiksi, jotka muuttavat refleksiivisesti väriä altistuessaan valolle. Nämä kromatoforit ovat vastuussa mustekalan väriä muuttavista naamiointi-supervoimista. 

Itse asiassa tutkien näitä valon aiheuttamia kromatoforivasteita Tal Shomrat ja Nir Nesher Israelin Ruppinin akateemisesta keskuksesta huomasivat jotain outoa. Tuolloin laboratorionsa perustutkinto-opiskelija suuntasi kirkkaita valoja lonkeroihin saadakseen aikaan kromatoforivasteen. Mutta mustekala toimi odottamattomalla tavalla. Se veti lonkeronsa itseään vasten. Tutkijat laittoivat tursaan pimeään laatikkoon, jossa olevasta reiästä se voisi lonkerollaan saada ruokaa. Kun lonkeroon suunnattiin valo, tursas veti lonkeronsa takaisin.

Tursas on  elävä fossiili, jota on vaikea erottaa nykyajan tursaista.

Tursas on suunniteltu ällistyttävän älykkäästi uhmaamaan darvinistisia selittelyjä.
Lähde:   

Duke,Cameron. 2021.  Octopuses Can 'See' Light With Their Arms   Live Science 8,3,

 

t

Ällistyttävä fossiililöytö - tursas

Tursaat ovat vastustaneet darvinistista evoluutiota pitkän, pitkän ajan. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Tursaat ovat yllättävän älykkäitä pääjalkaisia (Cephalopoda). Ne tunnetaan kahdeksasta lonkerostaan - niiden englanninkielinen nimi octopus tulee kreikan kielen sanasta oκτάπους (‘kahdeksanjalkainen’) - ja kyvystä ruiskuttaa mustetta niitä saalistavia eläimiä kohti, siitä nimi mustekala. Vankeudessa tursaat ovat avanneet lonkeroillaan purkkeja ja karanneet muitta mutkitta akvaarioista.

Palaeontology –tiedelehti julkaisi hiljattain tutkimuksen ällistyttävästä fossiililöydöstä – viisi fossiloitunutta tursasta. Tämä on äärimmäisen harvinainen löytö.

Tursaat koostuvat enimmäkseen lihaksesta ja nahasta. Kuolleesta tursaasta ei yleensä jää mitään jälkipolville. ScienceDaily toteaakin, että tällaisen löydön todennäköisyys on häviävän pieni. Ennen tätä löytöä vain yhden ainoan tursaslajin tiedettiin säilyneen ja senkin fossiloituneita yksilöitä oli löytynyt vähemmän kuin mitä tursailla on lonkeroita.

Tursaat löydettiin Libanonista kerrostumasta, jonka otaksutaan muodostuneen liitukaudella. Niiden iäksi on arvioitu 95 miljoonaa vuotta.

Fossiilit ovat säilyneet niin hyvin, että jopa niiden muste ja imukupit näkyvät. Berliinin vapaan yliopiston (Freie University Berlin) tutkija Dirk Fuchs, joka osallistui tutkimusraportin laatimiseen, sanookin, että yhtä fossiileista on miltei mahdoton erottaa nykyisin elävistä tursaslajeista.

Löytö kertoo, että tursaat ovat pysytelleet nykytursaiden näköisinä ällistyttävän kauan. Iänmääritysmenetelmät eivät ole absoluuttisia, koska ne perustuvat olettamuksiin, joita ei voida testata ja näin osoittaa pitävän paikkaansa.

Tursaslöytö haastaa darvinistisen evoluution. Monien muiden elävien fossiilien, esimerkiksi varsieväkalan , tuataran ja molukkiravun tavoin ne ovat vastustaneet darvinistista muutosta hämmästyttävän kauan.

Tursaiden on täytynyt kuolla jossain katastrofissa. Todennäköisin selitys on vuoden kestänyt globaali tuhotulva, josta kerrotaan Genesiksessä eli 1. Mooseksen kirjassa. Nooan ajan vedenpaisumus on tarjonnut juuri sopivat olosuhteet tursaiden säilymiseen.


Lähde:

Cretaceous Octopus With Ink And Suckers -- The World's Least Likely Fossils. ScienceDaily 18. 3. 2009.
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/03/090317111902.htm