Darwin osoitti olevansa oikeassa sääskiä pyydystävistä lihansyöjäkasveista

 

Tahmeat rauhaskarvat Saxifraga candelabrumissa pyydystävät hyönteisten saalista. Kuva:, Axin-Jian Zhang

Joel Kontinen

Yli 150 vuotta sen jälkeen, kun Charles Darwin ehdotti, että saxifrages oli kasviryhmä, joka harjoitti lihansyöntiä, tutkijat ovat keränneet huolellisesti todisteita vahvistaakseen hänen olevan oikeassa.

Mutta hän oli väärässä kaikessa muussa, esimerkiksi mutaatioissa tai ajassa, joka evoluution mukaan on kuluttava ennen kuin laji on kokonainen järjestelmä.

Jotta laji voidaan muodollisesti luokitella lihansyöjäkasviksi, sillä on oltava sopeutumia, jotka mahdollistavat sen. Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) on lihansyöjäkasvi.

Haasteen vastaamiseksi Soltis ja hänen kollegansa tutkivat Saxifraga candelabrum -yksilöitä Wufeng-vuorelta Yunnanin maakunnasta Kiinasta – eri laji kuin Darwinin tutkimat lajit, mutta samasta suvusta. Kenttätutkimuksissa kasvitieteilijät havaitsivat, että Saxifraga-kynttelikkökasvit pystyivät pyydystämään pieniä hyönteisiä tahmean eritteen peittämillä karvoilla. Suuremmat hyönteiset – ne, jotka olivat kasveille hyödyllisempiä pölytyksen kannalta – eivät jääneet eritteen ansaan.

Kypsissä kasveissa oli keskimäärin yli 70 hyönteistä kiinni, pääasiassa erilaisia ​​sääskilajeja, mikä viittasi mahdolliseen lihansyöjätapaan, kertoo tutkimusryhmän jäsen Hang Sun Kiinan tiedeakatemiasta.

Lähde:

James Woodford 2026 Darwin proved right about gnat-trapping carnivorous plant | New Scientist 4.8.

Ovatko tiedemiehet vihdoin selvittäneet, kuinka kärpäsloukut napsahtavat kiinni?

 

Kuva: Jeanne Bourdier, Corentin Mollier.

Joel Kontinen

Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) on askarruttanut tieteilijöitä jo pitkään. Charles Darwin ei tiennyt, miten se syö hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Tämä liittyy älykkääseen suunnitteluun, koska kärpäsloukku ei tee mitään sattumalta.

On laajalti ajateltu, että mekanismi sisältää veden pumppaamisen ansan toiselta puolelta toiselle kudoksen läpi. Tämä aiheuttaisi yhden puolen kutistumisen ja toisen turpoamisen, mikä synnyttäisi loukun sulkemiseen tarvittavan kaarevuuden.

Tämän hypoteesin testaamiseksi Yoël Forterre Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta ja hänen kollegansa mittasivat, kuinka kauan veden kulkeminen loukun läpi kestää, sekä yksittäisten solujen että kasvikudoksen läpi.

Hän seuraavaksi havaitsivat, että loukku muuttui töyssyisemmäksi laukaisun jälkeen – muutos, jonka he sanovat voivan tapahtua vain soluseinän jäykkyyden vähentyessä. Niinpä he tutkivat, voisiko jonkinlainen soluseinän pehmeneminen olla vastuussa loukun sulkeutumisesta, käyttämällä pieniä antureita epidermiksen solujen sisällä olevien mekaanisten voimien mittaamiseen. "Kun loukku laukeaa, epidermiksen ulomman kerroksen soluseinät pehmenevät nopeasti", Forterre sanoo.

"Nämä signaalit toimivat kasvin hermosignaalin vastineena", hän sanoo. "Ne mahdollistavat tiedon kosketuksesta välittymisen laukaisuhiuksista kaukaisiin loukun soluihin yli sekunnin murto-osassa."

Kun se vastaanottaa signaalin, loukun ulkopinta muuttuu nopeasti mekaanisesti vähemmän jäykäksi, jolloin kudokseen varastoituneet sisäiset jännitykset vapautuvat ja paineistetut sisäsolut pääsevät laajenemaan enemmän kyseisellä puolella. Tämän seurauksena ulkoreunat pitenevät, kun taas sisäpinta pysyy jäykkänä, jolloin loukku taipuu ja sulkeutuu.

Lähde:

James Woodford 2026 Have we finally worked out how Venus flytraps snap shut? | New Scientist 11.6.

Kielteisen ajattelun apostoli

 

Joel Kontinen

Negatiiviset tunteet todella saavat tapahtumat näyttämään kestävän pidempään.  

Kun ihmisille näytetään negatiivisia tunteita herättäviä kuvia, he muistavat ajan kuluvan hitaammin, mutta tämä on totta vain, kun negatiiviset kuvat nähdään neutraalin kuvan jälkeen.

Olemme kaikki tunteneet ajan hidastuvan haastavina aikoina, mutta tieteellistä ymmärrystä siitä, kuinka tunnetila vaikuttaa aikakäsitykseen, oli vähän viime aikoihin asti. Nyt näyttää siltä, ​​että linkki on todella olemassa.

 Jingyi Wang ja Regina Lapate Kalifornian yliopistosta Santa Barbarassa tutkivat, muokkaavatko tunnevaihtelut ihmisten muistoja tapahtumien ajoituksesta. Vastaus näyttää olevan myönteinen.

Mitö Raamattu puhuu negatiivisistä tunteista. Ne eivät ole hyödyllisiä. 

Lähde: 

 Makin, Simon,  2O23, Negative emotions really do make events seem to last longer, New  Scientist 17.8,  

Ihminen ei kuulu Suomen luontoon, sanoo evolutionisti

 

Kuva: Matti Pikkujämsä. 

Joel Kontinen

Evolutionistin kommentti:  

”Ihminen ei kuulu Suomen luontoon. Ihminen on haitallinen vieraslaji, kuten lupiini tai laivan painolastitankissa matkustava villasaksirapu.”

Toimittaja ihmettelee, mitä muita trooppisia eläimiä näkyy pohjolan luonnossa, mutta tällä me olemme ja riistämme hömötiaisilta niiden pesät ja tapamme sudet, ahmat ja ilvekset.

Hän sanoo, että moraalisesti olemme lupiinin tasolla. Hänen mielestään olisimme tyytyväisiä savannilla, jonne meidät olisi pikaisesti palattava.

Toimittaja ei tunne Raamattua, jonka Jumala antoi meille ohjeeksi, vaan hän on Charles Darwinin ajattelun kyllästämä. Hän ihmettelee, mistä kumpuaa niin absurdi teatteri, dieselmoottori ja atomipommi.

Ne ovat hätähuutoja, joilla ihminen yrittää tulla toimeen ilman Luojaansa.

 

Lähde:

Martelius, Katja. 2022. Ihminen ei kuulu Suomen luontoon.  Helsingin sanomat. 16.1.

Miten teistinen evolutionisti määrittelee maailman

 

Joel Kontinen

Näin teistinen evolutionisti määrittelee maailman:

Jumala loi maailman. Hänen rakkautensa ja hyvyytensä kannattelee kaikkea. Tämän sanominen ääneen ei ole kreationismia eli luomisuskoa. Se, miten eliöt ja fyysisen maailman asiat ovat, ei ole uskon asia.

Ajatus elämää kannattelevasta isosta ajatuksesta, Jumalasta, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että elämä on luonteeltaan syvästi biologista ja fyysistä.

Mutta evoluutio on muutakin kuin vain lluonnossa ilemevää johdonmukaisuutta, jonka Jumala on luonut. Miten hän saa mutaatiot ja luonnonvalinnat palveleman Jumalaa.

Evoluutio piirtää omia koukeroitaan maapallon elämänmenoon. Luomisusko, kovan linjan kreationismi, laittaa Jumalan olemassaolon oman väärinkäsityksensä panttivangiksi: jos maailma ei toimi kirjaimellisesti Raamatussa kerrotun mukaan, se ei ole totta. Oi, mitä koppavuutta!

Luomisusko, kovan linjan kreationismi, on teistisen evolutionistit mielestä koppavuutta.  Hän ei usko, siihen, mitä Raamatussa sanotaan.   

Se, mitä Raamatussa kerrotaan maailman synnystä ja elämän olemuksesta, on totta uskon silmin katsottuna, mutta ei samalla tavalla kuin jos mennään lääkäriin ja aletaan selittää virustaudin luonnetta. Tai miten tietokone toimii tai ihminen lentää kuuhun. Ihminen voi elää uskon varassa, mutta maailman ilmiöt eivät toimi uskon mukaan. Ateistin ja uskovaisen kännykät toimivat samalla tavalla.

Hän sekoittaa ”uskon silmin katsottuna” ja todellisen tieteen. Siinä unohtuu tieteen metodologinen puoli, joka perustuu ateistiseen maailmanselitysmalliin.

Lähde:

Seppälä, Olli. 2017, Teesi n:o 13 - Kreationismi on väärinkäsitys.  Kotimaa 3.2. 

Kukkien evoluutio ei kannusta Charles Darwinia

 

Kuva: Fu et al., 2018/CC BY 4.0 license; NIGPAS. 

Joel Kontinen

Kirjoittaessaan ystävälleen  tohtori Joseph Hookerille vuonna 1879, Charles Darwin kutsui kukkien evoluutiota ja ällistyttävää levinneisyyttä inhottavaksi mysteeriksi (abominable mystery), koska ne näyttivät jo valloittaneen maan ja ne viihtyvät täällä.

Nykylöytö muuttaa sitä, mitä tiedämme kukkivien kasvien evoluutiosta, evoluution uskovat tutkijat sanovat. Tutkijat ovat löytäneet varhaisimman esimerkin kukannupusta 164 miljoonaa vuotta vanhasta kasvin fossiilista Kiinassa.

Löytö siirtää tiukasti kukkivien kasvien syntymisen jurakaudelle, 145–201 miljoonaa vuotta sitten. Kiinan Sisä-Mongolian alueelta löydetty fossiili on 4,2 senttimetriä pitkä ja 2 cm leveä. Se sisältää varren, vihreän oksan, sipulihedelmän ja pienen, noin 3 neliömillimetrin kokoisen kukannupun. Tutkijat ovat antaneet uudelle lajille nimen Florigerminis jurassica.

Kasveja on kahta päätyyppiä: kukkivat kasvit, jotka tunnetaan koppisiemenisinä, ja ei-kukkivat kasvit, jotka tunnetaan nimellä paljassiemeninen. Fossiilin kukkanuppu ja hedelmä ovat molemmat selkeitä osoituksia siitä, että evolutionistien mukaan F. jurassica oli koppisiemeninen eikä jurakauden aikana vallitseva kasvityyppi paljassiemeninen.

Dinosauruksien jätöksissä eli koproliittissa oli  ruohoa ja nurmea.  

Uusi tutkimus julkaistiin verkossa 6. tammikuuta Lontoon Geological Societyn lehdessä,

Lähde:

Baker, Harry, 2022.  164 million-year-old plant fossil is the oldest example of a flowering bud Live Science 20. 1,

Mutaatiot eivät ole satunnaisia

 

 Kuva: Brona, CC BY-SA 3.0).

Joel Kontinen  

 

Evoluution mukaan luonnonvalinta ja mutaatiot ovat avain kehitykseemme. Kalifornian yliopiston Davisin ja Max Planckin kehitysbiologian instituutin Saksassa tekemän uuden tutkimuksen mukaan yksinkertainen lituruohoeli hentolituruoho voi olla avain DNA-mutaation ymmärtämiseen ja ennustamiseen.

Löydökset, jotka julkaistiin 12. tammikuuta Nature-lehdessä, muuttavat radikaalisti käsitystä evoluutiosta ja voivat jonain päivänä auttaa tutkijoita kasvattamaan parempia satoja tai jopa auttaa ihmisiä taistelemaan syöpää vastaan.

Mutaatioita tapahtuu, kun DNA vaurioituu ja jää korjaamatta, mikä luo uuden muunnelman. Tiedemiehet halusivat tietää, oliko mutaatio puhtaasti satunnainen vai jotain syvempää. Se, mitä he löysivät, oli odottamatonta. "Olemme aina pitäneet mutaatiota pohjimmiltaan satunnaisena genomissa", sanoi Gray Monroe, UC Davisin kasvitieteiden laitoksen apulaisprofessori, joka on paperin johtava kirjoittaja. "On käynyt ilmi, että mutaatiot eivät ole satunnaista ja se on ei-satunnaista tavalla, joka hyödyttää kasvia. Se on täysin uusi tapa ajatella mutaatiota."

Tutkijat käyttivät kolme vuotta sekvensoimalla satojen Arabidopsis thalianan eli lituruohon eli hentolituruohon DNA:ta. Se on pieni, kukkiva rikkaruoho, jolla on  suhteellisen pieni genomi, joka käsittää noin 120 miljoonaa emäsparia. Vertailun vuoksi ihmisillä on noin 3 miljardia emäsparia. "Se on genetiikan malliorganismi", Monroe sanoi.

Laboratoriossa kasvatetut kasvit tuottavat monia muunnelmia. Työ aloitettiin Max Planck -instituutissa, jossa tutkijat kasvattivat näytteitä suojatussa laboratorioympäristössä, mikä mahdollisti sen, että kasvit, joissa oli vikoja, jotka eivät ehkä ole säilyneet luonnossa, pystyivät selviytymään valvotussa tilassa. Näiden satojen lituruoho eli hentolituruoho -kasvien sekvensointi paljasti yli miljoona mutaatiota. Näissä mutaatioissa paljastettiin satunnaisen kuvion vaste, joka on vastoin sitä, mitä odotettiin. "Ensi silmäyksellä se, mitä löysimme, näytti olevan ristiriidassa vakiintuneen teorian kanssa, jonka mukaan alkuperäiset mutaatiot ovat täysin satunnaisia ja että vain luonnonvalinta määrittää, mitkä mutaatiot havaitaan organismeissa", sanoi Detlef Weigel, Max Planck -instituutin tieteellinen johtaja ja tutkimuksen vanhempi kirjoittaja. Satunnaisuuden sijasta he löysivät genomista laikkuja, joilla oli alhainen mutaatioaste. He olivat yllättyneitä havaitessaan näissä kohdissa välttämättömien solujen kasvuun ja geenien ilmentymiseen osallistuvien geenien yliedustuksen.

"Nämä ovat genomin todella tärkeitä alueita", Monroe sanoi. "Biologisesti tärkeimmät alueet ovat ne, jotka on suojattu mutaatiolta." Alueet ovat myös herkkiä uusien mutaatioiden haitallisille vaikutuksille. "DNA-vaurioiden korjaaminen näyttää siksi olevan erityisen tehokas näillä alueilla", Weigel lisäsi. Kasvi kehittyi suojellakseen itseään

Tutkijat havaitsivat, että tapa, jolla DNA kiedottiin erityyppisten proteiinien ympärille, oli hyvä ennustaja, muuttuuko geeni vai ei. "Se tarkoittaa, että voimme ennustaa, mitkä geenit mutatoituvat todennäköisemmin kuin muut, ja se antaa meille hyvän käsityksen siitä, mitä tapahtuu", Weigel sanoi. Löydökset lisäävät yllättävän käänteen Charles Darwinin luonnonvalinnan evoluutioteoriaan, koska se paljastaa, että kasvi on kehittynyt suojelemaan geenejään mutaatioilta varmistaakseen selviytymisen. "Kasvi on kehittänyt tavan suojella tärkeimpiä paikkojaan mutaatiolta", Weigel sanoi. "Tämä on jännittävää, koska voisimme jopa käyttää näitä löytöjä pohtiessamme kuinka suojella ihmisen geenejä mutaatioilta."

Tietäen, miksi jotkut genomin alueet mutatoituvat enemmän kuin toiset, voisi auttaa geneettiseen vaihteluun tukeutuvia kasvattajia kehittämään parempia satoja. Tiedemiehet voisivat myös käyttää tietoja ennustaakseen paremmin tai kehittääkseen uusia hoitoja mutaation aiheuttamiin sairauksiin, kuten syöpiin. "Löytömme antavat täydellisemmän kuvauksen luonnon vaihteluita ohjaavista voimista; niiden pitäisi innostaa uusia väyliä teoreettiseen ja käytännön tutkimukseen mutaation roolista evoluutiossa", kirjoitus toteaa.

Lähde:

University of California - Davis.2022. Study challenges evolutionary theory that DNA mutations are random: Findings could lead to advances in plant breeding, human genetics. Science Daily, 12. 1.

Darwin sai seksuaalisen valinnan kulkemaan väärinpäin

Kuva: Sean Lema/Shutterstock. 

Joel Kontinen 

 Charles Darwin huomasi, että luonnonvalinta ei selittänyt, miksi riikinkukot ovat niin ihmeellisiä. 

’Näille oivalluksille Darwin ehdotti toissijaista teoriaa: sellaisten ominaisuuksien seksuaalista valintaa, jotka lisäävät eläimen mahdollisuutta saada itselleen kumppani ja lisääntyä. Hän erotti aseet, kuten sarvet, kannukset, hampaat ja pelkän koon, joita käytetään kilpailijoiden alistamiseen, ja koristeet, joiden tarkoituksena on viehättää vastakkaista sukupuolta. 

Yöperhosten pitäisi olla harmaita, mutta aina en eivät ole. Luonnonvalinta olisi tuskin suosinut yöllä lentäviä riemunkirjavia pikkuotuksia. Värikkyys ei edistä niiden eloonjääntiä. Seksuaalinen valinta on ehkä vieläkin huonompi selitys – etenkin, jos yöt ovat pimeitä. 

Charles Darwin ei ymmärtänyt, miksi luonnonvalinta on tuottanut niin paljon kauneutta eläimiin. Luonnonhan ei pitäisi välittää lainkaan siltä, miltä esimerkiksi eläimet näyttävät. Esimerkiksi riikinkukon pyrstö suorastaan haittaa eloonjääntiä. 

Vuonna 1870 Darwin pyrki osoittamaan kirjassaan The Descent of Man, että kauneudella täytyi olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio. Hän päätteli, että riikinkanat ihastuivat riikinkukon komeaan pyrstöön. Hän laati tämän perusteella teorian seksuaalisesta valinnasta (luonnonvalinnan lisäksi). 

Viime vuosien tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että riikinkanat eivät valitse puolisoaan pyrstön perusteella. Darwinin valintateoria ei toisin sanoen pidä paikkaansa. 

Nyt uusin tutkimus sanoo, että päinvastoin kuin Darwin luuli, seksuaalinen valinta oli tunnusomaista silloin, kun vastakkaisen sukupuolen edustajia ovat runsaasti – ei niin kuin Darwin ajatteli, että niitä oli vähän. 

Lähde: 

Szekely, Tamas. 2021. Darwin got sexual selection backwards, research suggests  Phys.org 17. 6. 

Darwinin kaarelle kävi köpelösti

 

Kuva: Hector Barrer. 

Joel Kontinen

Ecuadorin ympäristöministeriö ilmoitti Darwinin kaaren, viehättävän luonnollisen sillan romahtaneen. Silta sijaitsi alle kilometrin päässä Darwinin saaren pääalueelta. Ecuadorin ympäristöministeriön mukaan Darwinin kaaren tuho johtui "luonnollisesta eroosiosta".

Muodostuma on nimetty englantilaisen biologin Charles Darwinin mukaan. Galapagos-saaret, 906 km länteen Manner-Ecuadorista, ovat Unescon maailmanperintökohde, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu ainutlaatuisesta kasvistostaan ja villieläimistöstään.

Saaristo koostuu 234 saaresta, tuloaukosta ja kivistä. Neljä niistä ovat asuttuja. Saarilla asuu noin 30 000 ihmistä. Matkailijat ympäri maailmaa tulevat sinne katsomaan saarten biologista monimuotoisuutta, mikä inspiroi aikoinaan Darwinin evoluutioteoriaa.

Nyt on käynyt niin, että Darwinin mukana myös hänen evoluutioteoriansa on kadonnut, Äsken myös Maltalla kävi näin. Niin kävi myös Australiassa, kun  kahdestoista apostoli romahti valtamereen.  

Luonnonsillat osoittavat, että usko vuosimiljooniin on turha. Ne osoittavat, että  älykäs suunnittelu on totta.  

 Lähde: 

 Galapagos Islands: Erosion fells Darwin's Arch BBC News 18.5,

 

Genomi kertoo, miksi kirahvi on niin korkea

 

Joel Kontinen 

Kirahvin pitkä kaula on kiehtonut tutkijoita vuosisatojen ajan, ja se on ikoni sekä  Charles Darwinin että Jean-Baptiste Lamarckin evoluutioteorioille.

 

Mutta se on myös tekninen ongelma. Saadakseen happea 2-metrisestä kaulastaan aivoihinsa kirahvin sydän pumppaa verta jatkuvasti noin 2,5 korkeammalla paineella kuin ihmisillä on normaalia. Nyt uusi kirahvin genomi on paljastanut geneettisiä muutoksia, jotka antavat näiden eläinten elää onnellisena verenpainetautisina - yhdessä muiden kirahvien epätavalliseen fysiikkaan liittyvien geenien kanssa. Tulokset, jotka on vahvistettu kokeessa siirtogeenisillä hiirillä, osoittivat kirahvimutaatiota geenissä. Ne liittyivät sydän- ja verisuonivirheisiin ihmisillä ja hiirillä ja voivat olla syynä tulevalle kohonneelle verenpaineelle ja verenpainetaudille.

 

“Kirahvin innovaatioita on hyödynnetty avaruuspukujen suunnittelussa ja säärihaavojen hoidossa”, Pekka Reinikainen kirjoittaa eläimestä, jota darvinistit ovat käyttäneet ikoninaan darvinistit ovat käyttäneet ikoninaan, mutta joka todellisuudessa kertoo luomisesta.

 

Kirahvit elävät savannilla, jossa puut ovat enimmäkseen varsin lyhyitä akaasioita (Acacia). Monesti kirahvin päät näkyvät korkealla puiden yläpuolella.

 

Yleensä kirahvit jättävät korkeammat puut, esimerkiksi apinanleipäpuun (Adansonia digitata) ja makkarapuun (Kigelia africana), rauhaan. Pitkästä kaulasta on niille jopa haittaa. Ne joutuvat pikemminkin taivuttamaan päätään alaspäin voidakseen mutustella akasian herkullisen piikkisiä oksia.

 

Lähde:

 

Moutinho, Sofia, 2021. Genome reveals giraffe's recipe for standing tall  Science, 371, I6535 sivu 190.

 

 

 

 

 

Evoluutio: kukat saattoivat kukkia jo sata miljoonaa vuotta ennen kuin ensimmäinen fossiili syntyi

.Kuva:  Mark P. Witton/SCIENCE PHOTO LIBRARY, fair use doctrine..

Joel Kontinen 

Kukkivat kasvit ovat saattaneet kehittyä 250 miljoonaa vuotta sitten, yli 100 miljoonaa vuotta aikaisemmin kuin vanhimmat tähän mennessä löydetyt fossiiliset kukat.

 Nykyään kukkivat kasvit - jotka tunnetaan nimellä koppisiemeniset - ovat monipuolisin maakasvien ryhmä. Vanhimmat toistaiseksi löydetyt koppisiemenisten fossiilit ovat 135 miljoonaa vuotta vanhoja, ja monet tutkijat uskovat, että ryhmä on syntynyt tällöin. Fossiilien mukaan ryhmästä tuli monipuolinen 130 miljoonaa vuotta sitten. Mutta kuinka kukkivat kasvit muuttuivat hyvin monipuolisesti niin pian niiden syntymisen jälkeen, on pitkään hämmentänyt tutkijoita, mukaan lukien Charles Darwin. joka piti kukkivien kukkien läsnäoloa inhottavana mysteerinä, jota ei vieläkään ole pystytty selvittämään.

 Fossiiliset tietueet ja genetiikka tarjoavat ristiriitaisia todisteita, joista jälkimmäinen viittaa paljon vanhempaan alkuperään. Daniele Silvestro Fribourgin yliopistosta Sveitsistä ja hänen tiiminsä analysoivat yli 15 000 fossiilia noin 200 eri angiospermiperheestä tarkemman aikajanan luomiseksi. "Halusimme mallin, joka perustuu vain fossiileihin eikä käytä genomitietoja tai evoluutio-oletuksia", Silvestro sanoo. Analyysissä tarkasteltiin valkosipulien monimuotoisuutta nykyään ja kuinka monta lajia oli eri aikoina. "Se yrittää piirtää rajan modernin monimuotoisuuden ja perheiden ensimmäisten esi-isien ajan välille", Silvestro sanoo.

 Tutkijat havaitsivat, että heidän fossiilitietojen tilastollinen analyysi antaa vahvaa näyttöä siitä, että vanhin koppisiemeninen on voinut ilmestyä ehkä jo 250 miljoonaa vuotta sitten, Permin ajanjakson lopussa - paljon aikaisemmin kuin vanhin tunnettu fossiili. Tämä johtuu siitä, että jos kaikki siihen liittyvät fossiilit ilmestyvät  135–130 miljoonaa vuotta sitten, niiden on täytynyt kehittyä paljon aikaisemmasta yhteisestä esi-isästä, jota ei ole fossiilirekisterissä. Jos tutkijoiden arvio on oikea, koppisiemenet viettivät ensimmäiset 100 miljoonaa vuotta maapallolla harvinaisina ekosysteemien komponentteina, jotka eivät fossiilisoituneet. Hän sanoo, että tämä angiospermihistorian lukeminen tukee ajatusta ryhmän ennen liitukautta syntyneestä alkuperästä ja on samalla yhteensopiva teorioiden kanssa, jotka viittaavat kukkien nopeaan monipuolistumiseen liitukauden aikana.

Patrick Herendeen Chicagon kasvitieteellisessä puutarhassa on skeptinen löydöksistä. "Tämä lähestymistapa riippuu suuresti fossiilitutkimusten laadusta ja niiden taksonomisista tunnistuksista", hän sanoo, mikä tarkoittaa, että fossiilitietoja saattaa puuttua, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin. Mutta skeptisyydestään uudesta analyysistä huolimatta Herendeen sanoo, että hän ei olisi yllättynyt, jos tulevaisuudessa löydettäisiin ennen liitukauden peräisin olevia koppisiemenenisten fossiileja.

Lähde:

Sawal Ibrahim. 2021. Flowering plants may be 100 million years older than we thought  New Scientist  28.1. 

  

 

Charles Darwinin inhottava mysteeri on vielä selvittämättä

 

Charles Darwinia askarrutti kysymys siitä, kuinka ensimmäiset kukkivat kasvit kehittyivät. Darwin pelkäsi tämän selittämättömän palapelin heikentävän hänen evoluutioteoriansa, sanoo professori Richard Buggs.

Unohdetut historialliset asiakirjat osoittavat, että kilpaileva tiedemies väitti, että kukkivien kasvien ilmaantumiseen tarvittiin jumalallista puuttumista. Tämä vaivasi suuresti Darwinia viimeisinä kuukausina, sanoo Lontoon yliopiston Queen Maryn evoluutiobiologi.

Kirjoittaessaan ystävälleen  tohtori Joseph Hookerille vuonna 1879, Charles Darwin kutsui kukkien evoluutiota ja ällistyttävää levinneisyyttä inhottavaksi mysteeriksi (abominable mystery), koska ne näyttivät jo valloittaneen maan ja ne viihtyvät täällä.

Darwin loi sanonnan inhottava mysteeri vuonna 1879. Kirjeessään lähimmälle ystävälleen, kasvitieteilijälle ja tutkimusmatkailijalle tohtori Joseph Hookerille hän kirjoitti: "Nopea kehitys, sikäli kuin voimme arvioida kaikkia korkeampia kasveja viime geologisten aikojen aikana, on inhottava mysteeri." Mysteeri keskittyy kukkivien kasvien eli koppisiemenisten nousuun. Tämä on kasvien perhe, joka tuottaa kukkia ja kantaa siemeniä hedelmissä. Ne muodostavat valtaosan kaikista tunnetuista elävistä kasveista tammista luonnonkukkiin ja vesililjoihin. Kukkivat kasvit ilmestyivät maapallolle suhteellisen äskettäin geologisella aikataululla mitattuna. "Fossiilirekisterissä ne näkyvät hyvin äkillisesti liitukaudella, joka on ajoitettu olleen noin 100 miljoonaa vuotta sitten, eikä kasveista mikään näytä ennen sitä olleen koppisiemenisiä, ja sitten ne yhtäkkiä ilmestyvät ja huomattavassa monimuotoisuudessa", sanoo professori Buggs. Kukkivien kasvien äkillisen esiintymisen aiheuttamat kysymykset ovat Darwinin kauhistuttavan mysteerin ytimessä, hän selittää.

"Miksi ei ole asteittaista kehitystä? Miksi emme näe välimuotoja solujen - esimerkiksi havupuiden - ja kukkivien kasvien välillä? Ja miksi, kun ne ilmestyvät, ne olivat jo niin erilaisia?" Miksi Darwin oli hämmentynyt? Darwinia häiritsi syvästi se, kuinka kukkivat kasvit valloittivat maailman näennäisesti silmänräpäyksessä, kun taas muut suuret ryhmät, kuten nisäkkäät, kehittyivät vähitellen. Kukkakasvien tulon perusteella evoluutio voi olla nopeaa ja äkillistä, mikä on suorassa ristiriidassa luonnollisen valinnan välttämättömän osan, natura non facit saltumin kanssa - luonto ei tee mitään harppausta.

Darwin leikkii ajatuksella, että kukkivat kasvit ovat saattaneet kehittyä vielä tuntemattomalla saarella tai mantereella. Elokuussa 1881, vain kuukausia ennen kuolemaansa, hän kirjoitti Hookerille: "Kasvikunnan historiassa ei ole mitään erikoisempaa, kuin minusta tuntuu, kuin korkeammalle kehittyneiden kasvien ilmeisesti hyvin äkillinen kehitys. Olen joskus spekuloinut, olisiko muinaisuudessa ollut olemassa jossakin äärimmäisen eristetty manner, ehkä lähellä etelänapaa. "

Mikä on uusi ajattelu? Kewin kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan kirjastossa prof Buggs törmäsin skotlantilaisen kasvitieteilijän William Carruthersin luentoon vuodelta 1876, joka antaa uuden kontekstin Darwinin ajatteluun. William Carruthersista nousi tuolloin brittiläisen museon kasvitieteilijä ja "kohoava hahmo paleobotaniassa ". Luennossa Geologien yhdistykselle University College Londonin kirjastossa Carruthers toi esiin Darwinin ongelmat fossiilisten tietueiden kanssa keskittyen kukkivien kasvien äkilliseen ilmestymiseen. Hänen kommenttinsa raportoitiin The Timesissa ja tieteellisessä lehdistössä, mikä herätti julkisen keskustelun.

"Carruthers käytti kauhistuttavaa mysteeriä hyökkäykseen itse evoluutiota vastaan", sanoo professori Buggs. "Hän ajatteli, että Jumala oli luonut alkiospermit liitukaudella; ne eivät olleet kehittyneet. "Darwinille ja hänen ystävilleen tämä oli pohjimmiltaan anatema, koska [Carruthers] yritti tuoda yliluonnollisia selityksiä fossiilisiin tietueisiin."

Mutta Darwinilla oli ongelma. Carruthersin fossiilitietueesta esittämiä näkökohtia oli todella vaikea selittää evoluution keinoin, sanoo professori Buggs. Hänen mielestään tämä sai Darwinin lyömään asiaan leiman "hirvittävä mysteeri" ja esittämään sen tieteellisessä artikkelissa, joka julkaistiin American Journal of Botany -lehdessä. "Se antaa oivalluksen siitä, mitä Darwinin mielessä tapahtui hänen elämänsä muutaman viime vuoden aikana: tämä ongelma ahdisti hänen mieltään viimeiset kuukaudet. "

Onko mysteeri ratkaistu? Lyhyesti sanottuna ei. "Sata neljäkymmentä vuotta myöhemmin mysteeri on edelleen ratkaisematta", sanoo professori Buggs. "Tietysti olemme edistyneet paljon evoluution ymmärtämisessä ja fossiilisten tietueiden tuntemisessa, mutta tämä mysteeri on edelleen olemassa."

Lähde: Helen Briggs, BBC News 25.1.

Uusi valaslaji nähty Meksikon rannikolla

 

Kuva: Evadb, public domain

Joel Kontinen

Kolme uuden valaslajin yksilöä on nähty Meksikon rannikon edustalla. Niiden uskotaan olevan aiemmin tuntematonta lajia.

Tutkijat löysivät nisäkkäät tarkkailemalla nokkavalaita lähellä San Benito -saaria marraskuussa.

Tohtori Jay Barlow, merinisäkäsbiologi San Diegon Scripps Institution of Oceanographysta, kertoi huomanneensa asian ne vasta myöhemmin tutkiessaan valokuvia.

Tutkijat odottavat nyt vesinäytteitä, jotka voivat sisältää ihosoluja, mahdollista DNA-testausta varten sen vahvistamiseksi, ovatko valaat uusi laji. Jos se vahvistetaan, se nostaisi tunnettujen nokkavalaslajien määrän 24:een.

Evolutionistien lajikäsitteet ovat aivan pielessä, Ne eivät tee eroa esimerkiksi liikereiden ja muiden isojen kissojen välillä.

Lähde:

New' whale species seen off Mexican coast. BBC news 11.12.