Heikki Räisäsen humanistinen evankeliumi ei tarjoa toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä

Heikki Räisäsen teologia sai Timo Eskolan kirjoittamaan tämän kirjan.


Joel Kontinen

Apostoli Paavali tuskin tunnistaisi Heikki Räisäsen versiota kristinuskosta, josta ihmeiden lisäksi puuttuu myös Raamatun inspiraatio.

Suomen Kuvalehti julkaisi äskettäin Räisäsestä artikkelin, jonka nettiversio jakaantui kolmeen osaan. Nettijuttujen otsikot kertovat jo oleellisemman Räisäsen ajattelusta. Vai mitä sanotte ilmauksista teologian kauhukakara, Suomen kiistellyin teologi ja Mitä tapahtuu, kun kuolet?

Räisänen haluaa omien sanojensa mukaan lähestyä asioita ”kriittisellä otteella ja avoimin mielin”. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että hänelle Raamattu on vain inhimillinen kirja siinä missä muutkin antiikin ajan teokset. Bultmannilaiseen tapaan hän näkee myyttejä siellä ja myyttejä täällä, mutta evankeliumi ja ihmeet pysyttelevät piilossa.

Heikki Räisänen valikoi tarkasti, mihin hän suhtautuu kriittisesti ja mihin ei. Niinpä häneltä jää huomaamatta tutkimus, joka tukee Raamatun historiallista paikkansapitävyyttä.

Darvinistisen evoluution hän kyllä hyväksyy maailmanselitysmallikseen, ja hänen mielestään ”avartuminen suhteessa homoseksuaalien lähimmäisten kohtaamiseen” on hyvä asia. (Kriittisesti ajateltuna tämä tarkoittaa synnin hyväksymistä.)

Räisäsen humanistinen evankeliumi ei tarjoa toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä. Hänen mielestään kuolema on kaiken loppu.

Ei ihme, että Timo Eskola kirjoitti Heikki Räisäsen ja tämän seuraajien teologiasta kirjan Ateistit alttarilla (2005). HR:n teologia ei oleellisesti eroa sekulaarista humanismista.

Lähteet:


Mäkisalo, Martti. 2012. ”Teologian kauhukakara” Heikki Räisänen nyt: Mitä Raamattu on saanut aikaan? Suomen Kuvalehti.fi (26.9.)

Mäkisalo, Martti. 2012. Miksi Suomen kiistellyin teologi Heikki Räisänen ei eronnut pappisvirasta? Suomen Kuvalehti.fi (27.9.)

Mäkisalo, Martti. 2012. Heikki Räisänen: Mitä tapahtuu, kun kuolet? Suomen Kuvalehti.fi (28.9.)

C. S. Lewis ja Raamatun kirjoitusten syntyhistorian rekonstruointi

Rudolf Bultmannilla oli varsin hatara käsitys Raamatun luotettavuudesta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Hiljattain Hervannan kirkkoherra Juhani Räsänen arvosteli Heikki Räisäsen teologista linjaa. Emeritusprofessori Räisänen myötäili pitkälti saksalaisen teologin Rudolf Bultmannin (1884-1976) näkemyksiä.

Esseessään Moderni teologia ja raamattukritiikki C. S. Lewis kritikoi Bultmannin tapaa rekonstruoida Raamatun kirjoitusten syntyhistoriaa. Narnia-kirjoistaan ja kristinuskoa puolustavista esseistään tunnettu C. S. Lewis (1898-1963) oli englantilainen kirjallisuuden professori. Nuoruusvuosien vastoinkäymiset saivat hänet omaksumaan ateismin, mutta hän huomasi, ettei Jumalan olemassaolon kiistäminen kyennyt vastaamaan hänen kysymyksiinsä.

Lewis totesi, ettei yksikään kirjallisuusarvostelija koskaan onnistunut rekonstruoimaan hänen omien kirjoitustensa tai esimerkiksi hänen ystävänsä J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta –teoksen syntyprosessia paikkansapitävästi. Miten sitten Bultmann voisi tietää, että Jeesuksen seuraajat sepittivät Hänestä paikkansapitämättömiä kertomuksia?

Lewis löytää syyn Bultmannin ja muiden epäuskoisten teologien skeptisyyteen:

”Huomaan näiden teologien alituisesti vetoavan siihen periaatteeseen, ettei ihmeenomaista voi tapahtua. Niinpä kaikki lausumat, jotka vanhojen tekstien mukaan ovat Herramme sanomia ja jotka, jos Hän on ne todella sanonut, ovat tulevaisuutta koskevia ennustuksia, selitetään lisätyiksi tekstiin vasta sen tapahtuman jälkeen, jonka ne näyttävät ennakolta ilmoittavan.”

Liberaaliteologeilta puuttuu kyky arvioida omia lähtökohtiaan kriittisesti. Seuraukset voivat olla hyvinkin vahingollisia.

Lähde:

Lewis, C. S. 1968. Entisen ateistin kristillisiä esseitä. Suom. Olavi Aula. Porvoo: WSOY.