Superkuu kertoo Kuun luomisesta ja Maan ainutlaatuisuudesta

 

Kuva. Kai Schreiber,CCC BY-SA 2.0.

Joel Kontinen

Superkuuksi kutsutaan ilmiötä, jossa Kuu on täydenkuun aikana lähimpänä Maata. Se voi tuolloin näyttää 14 prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin ollessaan kauimpana meistä.

Joten mikä on niin erikoista superkuussa?

Superkuu näkyy, kun kuun kiertorata on lähinnä maata (perigee) samalla, kun kuu on täysikuu. Kuu kiertää maata ellipsin muotoisella, soikealla radalla, joka tuo sen lähemmäksi tai kauemmas maapalloa kiertäessään. Tämän ellipsin kaukaisinta kohtaa kutsutaan apogeiksi ja se on keskimäärin noin 405 500 kilometriä maasta. Radan lähin kohta on perigee, joka on keskimäärin noin 363 300 kilometriä maasta.  Kun täysikuu osuu perigeelle, se on kirkkaampi ja suurempi kuin tavallinen täysikuu.

Naturalistiset teoriat eivät pysty selittämään Kuun syntyä. Teoria toisensa jälkeen on nähnyt muutakin kuin superkuun valon, mutta se on aina jouduttu hylkäämään.

Syyskuussa Nature julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin Maan kallioiden ja kuukivien kalium-41 ja kalium-39 isotooppeja, ja todettiin, että vallitseva kuunsyntyteoria on ongelmallinen.

Ilman Kuuta meillä ei juuri olisi vuorovesiä – eikä elämää. Mutta elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Kuu on oikeastaan aina superkuu. Se kertoo meille luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta.

Lähde: 

What is a Supermoon? – NASA Solar System Exploration NASA 20.,5.,

Superkuu muistuttaa meitä luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta

Superkuu Münsterin yllä vuonna 2011. Kuva. Kai Schreiber, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Jos pilvet vetäytyisivät hiukan syrjään, näkisimme tänään yhden vuosisatamme suurimmista superkuista. NASA:n mukaan edellinen yhtä iso superkuu näkyi vuonna 1948, ja seuraavaa saamme odottaa aina vuoteen 2034 saakka.

Superkuuksi kutsutaan ilmiötä, jossa Kuu on täydenkuun aikana lähimpänä Maata. Se voi tuolloin näyttää 14 prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin ollessaan kauimpana meistä.

Tänään etäisyys Kuuhun on 356 509 kilometriä.

Kuu on oikeastaan aina superkuu. Se kertoo meille luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta.

Naturalistiset teoriat eivät pysty selittämään Kuun syntyä. Teoria toisensa jälkeen on nähnyt muutakin kuin superkuun valon, mutta se on aina jouduttu hylkäämään.

Syyskuussa Nature julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin Maan kallioiden ja kuukivien kalium-41 ja kalium-39 isotooppeja, ja todettiin, että vallitseva kuunsyntyteoria on ongelmallinen.

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä. Esimerkiksi ilman Kuuta meillä ei juuri olisi vuorovesiä – eikä elämää.

Maapallon elämä riippuu paitsi etäisyydestä Auringosta, myös monesta muusta seikasta, esimerkiksi sopivan kokoisesta kuusta, joka on sopivan etäällä Maasta, jotta vuorovedet ruokkivat meren – ja siten myös maan – elämää.

Ilman kuuta meren elämä kuolisi, ja pian kuolisi myös planeettamme muukin elämä, koska täällä auringon alla harva asia on täysin irrallaan muusta.

Näyttää siis siltä, että maapallon elämän mahdollistava hienosäätö näkyy myös Kuun koossa ja sen etäisyydessä Maasta.

Äskettäin naturalistiset kuuteoriat saivat myös toisenlaisen iskun, kun kävi ilmi, että Kuun pinta saattaa olla 100 kertaa nuorempi kuin mitä ennen oletettiin.

Genesis on edelleenkin hyvin ajankohtainen.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2016. Why November's Super-Close Supermoon Is a Full Beaver Moon. Space.com (9.11.).