Miten Encedaluksen vesisuihku pysyy paikallaan 4,5 miljoonaa vuotta?

Kuva: NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

Tutkijat ovat löytäneet Enceladukselta vetyä ja hiilidioksidia mutta ei elämää.

Nyt tutkijan arvelevat, että Encedaluksella on valtavat sisäiset virtaukset, jotka ovat pitäneet tämän Saturnuksen kuun suhteellisen lämpimänä ja virtauksen juoksevana "4.5 miljardia vuotta".

He nyt ovat keksineet menetelmän, jolla kuu saattaisin pysymään lämpimänä, mutta tulos ei imartele vuosimiljoonia.

Lähde:

MarcRovira-Navarro et. al. 2018. Do tidally-generated inertial waves heat the subsurface oceans of Europa and Enceladus? Icaros (13.11.).

Vulkaaniset purkaukset Merkuriuksessa kertovat sen nuoresta iästä

Merkuriuksen purkaukset hämmästyttävät tähtitieteilijöitä. Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington.



Joel Kontinen

Monien muiden planeettojen ja kuiden tavoin CSaturnuksen kuu Titan ja Jupiterin kuut Io ja Europa) myös Merkurius tarjoaa arvoituksia aurinkokunnan 4, 5 miljardin oletettuun ikään uskoville tiedemiehille.

Planeetalla havaitut vulkaaniset purkaukset eivät sovi yhteen sen naturalistisen synnyinteorian kanssa. Purkauksia aiheuttavien aineiden olisi pitänyt kiehua pois jo Merkuriuksen lapsuudessa.

Vuonna 2008 NASA:n Messenger-luotain havaitsi tuhkaa ja purkautumisaukkoja. Timothy Goudge (Brown University, Providence, Rhode Island) kollegoineen tutki Messengerin vuodesta 2011 lähtien ottamia tarkempia kuvia.

He huomasivat, että suurin osa purkautumisaukoista oli törmäyksistä kertovien kraatterien sisällä, joten niiden on täytynyt syntyä myöhemmin. He yrittävät ratkaista pulman olettamalla, että Merkurius syntyi kauempana Auringosta ja siirtyi myöhemmin kiertämään sitä lähempänä.

Havainnot haastavat nebulaarihypoteesiin perustuvan syntyteorian. Ne kertovat – jos haluamme kuunnella – siitä, että Merkurius on oletettua nuorempi.

Lähde:

Aron, Jacob. 2014. Volcanic blasts hint that Mercury is a migrant planet. New Scientist (7.4.).

Kun maapallo nuortui 120 miljoonaa vuotta

Tämä planeetta ei ole läheskään niin vanha kuin kuviteltiin. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Huomasitteko, että maapallo vastikään nuortui 120 miljoonaa vuotta? Jos ette, niin tällaisen tapauksen pitäisi ainakin saada meidät pohtimaan median mainostamien vuosimiljoonien todenperäisyyttä.

Siinä, missä Nikolai Gogolin romaanihenkilö Tšitšikov keräsi Kuolleissa sieluissa jo haudan lepoa nauttivien kansalaisten nimiä luetteloihin, astronomit ovat haalineet olemattomia vuosimiljoonia selitysmalliinsa.

Niitä näyttää olevan jo hiukan liikaa.

Hiljattain Tais W. Dahl Kööpenhaminan yliopistosta ja David J. Stevenson Kalifornian teknisestä korkeakoulusta (Caltech) määrittelivät maapallon ja kuun iän volframin isotooppien avulla ja julkaisivat tutkimuksensa Earth and Planetary Science Letters -lehdessä.

Dahl ja Stevenson päätyivät leikkaamaan maan ja kuun iästä 120 miljoonaa vuotta tutkittuaan maan vaipan alkuaineita. Hafnium-182 hajoaa volframi-182:ksi, ja nämä alkuaineet muodostavat erilaisia sidoksia.

Heidän mukaansa maa ja kuu muodostuivat vasta 150 miljoonaa vuotta aurinkokunnan synnyn jälkeen. Aiemmin luultiin, että ikäero on 30 miljoonaa vuotta.

Näin maailma muuttuu yhä nuoremmaksi.

Mutta uusinkaan arvio ei ota huomioon Luojaa, joka on voinut tehdä kaiken huomattavasti nopeammin.


Lähde:

Earth and Moon Formed Later Than Previously Thought, New Research Suggests. ScienceDaily 9.6. 2010.
http://www.sciencedaily.com/releases/2010/06/100607111310.htm

Jäätä asteroidin pinnalla: astronomien varsieväkala

Mauna Kean jäisellä huipulla sijaitsevalla NASA:n teleskoopilla löydettiin asteroidilta pintajäätä. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Mitä yhteistä on varsieväkala Latimeria chalumnaella ja 24 Themis –nimisen asteroidin pintajäällä? Ne ovat Naturen mukaan muinaismuistoja, joita ei enää pitäisi olla olemassa.

Varsieväkala on elävä fossiili. Ensimmäinen Latimeria chalumnae löydettiin elävänä vuonna 1938. 24 Themisin jää löydettiin huomattavasti myöhemmin.

Nature julkaisi hiljattain kaksi tutkimusta asteroidin jäästä. 24 Themis kiertää Aurinkoa noin 3,2 astronomisen yksikön (AU) päässä siitä Marsin ja Jupiterin välisellä vyöhykkeellä. Se on siis 3,2 kertaa niin kaukana Auringosta kuin Maa.

24 Themisin pinnalla on edelleenkin yllättävän paljon jäätä. Vuosimiljardeihin uskovien tähtitieteilijöiden mukaan sitä ei asteroidin suhteellisen lämpimällä pinnalla kuitenkaan pitäisi olla, joten he joutuvat keksimään valittuja selityksiä: (a) jäätä työntyy jatkuvasti asteroidin sisuksista pinnalle tai (b) törmäykset muiden asteroidien kanssa pitävät pinnan runsaassa jäässä.

Huomattavasti loogisempi selitys olisi se, ettei 24 Themis ole miljardeja vuosia vanha. Komeettojen, Saturnuksen kuun Titanin ja Merkuriuksen magneettikentän tavoin 24 Themis kertoo suhteellisen nuoresta aurinkokunnasta.


Lähteet:

Campins, Humberto & al. 2010. Water ice and organics on the surface of the asteroid 24 Themis. Nature 464:7293, 1320-1321 (29.4.).

Hsieh, Henry H. 2010. A Frosty Finding. Nature 464:7293, 1286-1287 (29.4.).

Rivkin, Andrew S. ja Joshua P. Emery. Detection of ice and organics on an asteroid surface. Nature 464:7293, 1322-1323 (29.4.).

Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen on osoitus aurinkokunnan nuoresta iästä

Merkurius. Kuva: NASA


Joel Kontinen


Vuonna 1975 NASAn Mariner 10 luotain ohitti Merkuriuksen 327 kilometrin etäisyydeltä ja mittasi planeetan magneettikentän. Yhdeksän vuotta myöhemmin fyysikko Russell D. Humphreys ennusti, että vuoteen 1990 mennessä Merkuriuksen magneettikenttä olisi 1, 8 prosenttia heikompi kuin vuonna 1975.

Amerikkalaiset eivät lähettäneet yhtään luotainta Merkuriukseen vuonna 1990. Nyt NASAn Messenger –avaruusluotain ohitti aurinkokuntamme sisimmän planeetan. Magneettikentän mittauksen ennakkotulokset julkaistiin heinäkuussa Science-tiedelehdessä. Tulokset osoittivat, että Humphreys oli oikeassa – Merkuriuksen magneettikenttä on todellakin nelisen prosenttia heikompi kuin mitä se oli vuonna 1975.

Humphreyn laskelmat perustuivat Raamatun ilmoittamaan ikään aurinkokunnasta (noin 6000 vuotta). “Evoluutioon perustuvilla planeettojen magneettikenttäteorioilla olisi hyvin vaikeaa selittää ennusteeni neljän prosentin heikkenemisestä vain 33 vuodessa”, tohtori Humphreys kirjoittaa Creation Ministries Internationalin (CMI:n) sivustolla. CMI julkaisee nykyisin suomeksikin ilmestyvää Creation-lehteä.

“Kun NASAn avaruusohjelma aikoi monta vuosikymmentä sitten, kukaan ei odottanut, että se tukisi Raamattua näin selvästi, ” Humphreys päättelee.

Myös monet muut todisteet osoittavat, että aurinkokunta on suhteellisen nuori. Esimerkiksi Saturnuksen kuun Titanin metanologinen kiertokulku ei ole voinut jatkua miljardeja vuosia. Titanissa ei sada vettä vaan nestemäistä metaania. Hiljattain Johns Hopkins yliopiston tutkijaryhmä analysoi Huygens-luotaimen lähettämiä kuvia ja julkaisi päätelmänsä Geophysical Research Letters -tiedelehdessä. Tutkijat huomasivat, että Titanissa on huomattavasti vähemmän toliinia, joka koostuu hiilestä, vedystä ja typestä, kuin mitä miljardeihin vuosiin perustuvat mallit olettivat.


Lyhytperiodiset komeetat (eli komeetat joiden kiertoaika on korkeintaan 200 vuotta) ovat myös kiehtovia todisteita aurinkokunnan nuoresta iästä. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy aurinkoa. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Tähtitieteilijät ovat asettaneet toiveensa hypoteettiseen Oortin pilveen, jonka he kuvittelevat ulottuvan jopa kolmen valovuoden päähän auringosta. He uskovat, että tässä pilvessä on miljoonia jäisiä komeettoja, jotka löytävät lopulta tiensä lyhytkestoiselle kiertoradalle. Näin niiden pitäisi tulla lähemmäksi aurinkoa korvaamaan tuhoutuneet komeetat. Hypoteesin ongelmana on se, ettei Oortin pilven olemassaolosta ole mitään todisteita. Oortin pilvi keksittiin, koska usko ikivanhaan aurinkokuntaan edellytti sitä.

Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen on kiinnostava lisä todisteisiin, jotka tukevat aurinkokunnan raamatullista ikää.


Voit lukea lisää Titanista tästä ja komeetoista tästä.


Lähteet:

Anderson, Brian .J. et al. 2008 The structure of Mercury’s magnetic field from MESSENGER’s first flyby, Science 341:82–85. (4. 7. 2008).

Ball, Philip. 2008. Titanic climate change in store. Nature News (6. 2. 2008). http://www.nature.com/news/2008/080206/full/news.2008.553.html

Humphreys, Russell D. 2007. Mercury’s Magnetic Field Is Young.

Sarfati, Jonathan. 2003. Comets: Portents of Doom or Indicators of Youth? Creation 25:3, 36-40 (kesäkuu 2003). http://www.creationontheweb.com/content/view/141.

Titanin toliini: osoitus nuoresta iästä

Kuva: NASA

Joel Kontinen

Saturnuksen suurin kuu Titan on salaperäisen kiehtova maailma. Huygens-luotain laskeutui Titanin pinnalle tammikuussa 2005 ja on siitä lähtien lähettänyt kuvia ja tietoa kuusta. Ralph Lorenzin johtama Johns Hopkins yliopiston tutkijaryhmä on tutkinut kuvia ja julkaissut päätelmänsä Geophysical Research Letters -tiedelehdessä.

Titanin pinta on nestemäisten metaani- ja etaanijärvien peitossa. Tämän ison kuun pintalämpötila on noin -178 °C. Metaani pysyy ensisijaisesti nestemäisenä mutta osa siitä haihtuu ja tiivistyy pilviksi, kun se viilenee ilmakehässä. Näin ollen Titanilla sataa nestemäistä metaania.

Titanin kiinteä pinta on hiekkamaisten dyynien peitossa. Dyynit muodostuvat toliinista, joka koostuu hiilestä, vedystä ja typestä.

Toliini on saanut nimensä ’mutaista’ tarkoittavasta kreikan kielen sanasta. Sitä muodostuu, kun auringonvalo pilkkoo metaanimolekyylit ja atomit yhdistyvät suuremmiksi molekyyleiksi. Laboratorikokeet osoittavat, että jos tätä olisi tapahtunut miljardien vuosien ajan, toliinia pitäisi olla paljon enemmän. Tutkijat päättelivät, että Titanin nykyinen metanologinen kiertokulku ei ole voinut jatkua niin kauan vaan sen on täytynyt alkaa paljon myöhemmin.

Lorenz uskoo, että maapallon hydrologinen kierto on alkanut hyvin varhain planeettamme historiassa mutta hän arvelee, että Titanin metaanin kiertokulku ei ole voinut jatkua miljardeja vuosia.

Vaikka kaikki astronomit eivät olekaan valmiita hylkäämään ajatusta 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta, Titanin toliini puhuu sen puolesta, että Titan on paljon nuorempi kuin kuviteltiin.

Seuraava askel olisi myöntää, että koko aurinkokunta on vain 6000 vuotta vanha.

Lähde:
Ball, Philip. 2008. Titanic climate change in store. Nature News 6.2. 2008. http://www.nature.com/news/2008/080206/full/news.2008.553.html

Voit lukea lisää todisteita aurinkokunnan nuoresta iästä tästä
ja tästä.