Uusi valaslaji nähty Meksikon rannikolla

 

Kuva: Evadb, public domain

Joel Kontinen

Kolme uuden valaslajin yksilöä on nähty Meksikon rannikon edustalla. Niiden uskotaan olevan aiemmin tuntematonta lajia.

Tutkijat löysivät nisäkkäät tarkkailemalla nokkavalaita lähellä San Benito -saaria marraskuussa.

Tohtori Jay Barlow, merinisäkäsbiologi San Diegon Scripps Institution of Oceanographysta, kertoi huomanneensa asian ne vasta myöhemmin tutkiessaan valokuvia.

Tutkijat odottavat nyt vesinäytteitä, jotka voivat sisältää ihosoluja, mahdollista DNA-testausta varten sen vahvistamiseksi, ovatko valaat uusi laji. Jos se vahvistetaan, se nostaisi tunnettujen nokkavalaslajien määrän 24:een.

Evolutionistien lajikäsitteet ovat aivan pielessä, Ne eivät tee eroa esimerkiksi liikereiden ja muiden isojen kissojen välillä.

Lähde:

New' whale species seen off Mexican coast. BBC news 11.12.

Darwininsirkut rikkovat lajirajoja ja darvinistisia odotuksia

Isokaktussirkkunaaras. Kuva: Harvey Barrison, CC BY-SA 2.0.





Joel Kontinen


Lukion biologian kirjoista tutut darwininsirkut kuuluvat koivumittarin, Lucyn (Australopithecus afarensis), Tiktaalikin ja Archaeopteryxin kanssa evoluution ikonien kärkikastiin – lähinnä siksi, että valovoimaisempia ehdokkaita ei ole ilmaantunut.

Englanninkielisessä kirjallisuudesta näitä sirkkuja kutsutaan Darwininpeipoiksi (Darwin’s finches), ja ne muistuttavat niin paljon toisiaan, että vain lintutieteilijät pystyvät erottamaan eri sirkkulajit toisistaan.

Darwininsirkut ovat pieniä varpuslintuja, joilla on markkinoitu evoluutiota jo Charles Darwinin päivistä lähtien. Niiden piti osoittaa nopeaa lajiutumista, mutta kehitysopin markkinamiesten hämmästykseksi lajien rajat ovat varsin häilyviä, ja eri sirkkulajit pystyvät lisääntymään keskenään.

Ne eivät todista evoluutiosta, vaan niistä käy ilmi, että eri sirkut kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Lähde:

Webb, Jonathan. 2015. Genomes reveal Darwin finches' messy family tree. BBC News (11.2.).

Dominikaanipappi käyttää muulia todisteena teistisestä evoluutiosta

Kuva: Luis Fernández García, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Dominikaanipappi Nicanor Austriaco, joka on Providence Collegen biologian ja teologian professori, on käynyt netissä keskustelua pappiskollegansa Michael Chaberekin kanssa teistisestä evoluutiosta.

Professori Austriaco yrittää todistella, että keskiajan ehkä tunnetuin teologi Tuomas Akvinolainen (1225–1274) kannatti teististä evoluutiota – aikana, jolloin evoluutio tunnettiin vain muinaisten kreikkalaisten filosofien kirjoituksista.

Ensimmäiseksi todisteeksi Austriaco nostaa muulin eli urosaasin ja naarashevosen hybridin. Tuomas Akvinolainen myönsi, että Jumala ei ole voinut luoda sitä suoraan.

Voimme olla Austriacon kanssa samaa mieltä muulista, mutta kun hän väittää, että muuli on osoitus siitä, että Jumala ei luonut kaikkea alussa, tiemme eroavat.

Hybridit eivät suinkaan ole todiste teistisestä evoluutiosta, vaan ne osoittavat, että evoluution lajikäsitys on pahasti pielessä.

Liikeri on leijonan ja tiikerin jälkeläinen, mutta se ei ole todiste evoluutiosta. Se osoittaa, että leijona ja tiikeri kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Lähde:

Austriaco, Nicanor. 2018. In Defense of Thomistic Evolution: A Response to Chaberek. Public Discourse (7.3.).

Liikerit ja muut hybridit osoittavat, että evoluution lajikäsitys on pahasti pielessä

Jaguaarin ja leijonan hybridi on englanniksi jaglion. Kuva: Sarah Hartwell, CC BY 2.5.




Joel Kontinen

Laji on evoluution avainkäsitteitä. Vuonna 1859 Charles Darwinin Lajien synty näki päivänvalon.

Kirjan nimi ei tosin vastannut sen sisältöä, koska Darwin ei suinkaan käsitellyt siinä lajien syntyä vaan eläinlajeissa ilmeneviä pikkuruisia muutoksia.

Evoluution mukaan kaikilla elävillä olennoilla on yhteinen yksisoluinen kantaisä. Uusien lajien piti syntyä vähitellen miljoonien vuosien kuluessa.

Darvinistisen myytin mukaan kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen, mutta todellisuutta se ei vastaa.

Lajiutuminen voi olla ällistyttävän nopeaa. Näemme sen hybrideissä, jotka evoluution mukaan kuuluvat eri lajeihin, mutta jotka edustavat samaa Genesiksen lajia.

Genesiksen käsitteenä laji (hepreaksi min) eroaa nykybiologian samannimisestä termistä. Tämä johtunee äidinkielemme köyhyydestä; esimerkiksi englannin kieli tekee eron käsitteiden kind ja species välillä.

Hybridit muistuttavat meitä siitä, että eläimet lisääntyvät Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen mukaisesti.

Esimerkiksi sudet, dingot, kojootit ja koirat kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Kaikki kissaeläimet kuuluvat niin ikään samaan lajiin. Liikerit ovat leijonan ja tiikerin jälkeläisiä.

Aasi ja seepra pystyvät saamaan jälkeläisiä keskenään, kuten myös esimerkiksi biisoni ja puhveli, vuohi ja lammas, jääkarhu ja harmaakarhu sekä tappajavalas ja delfiini.

Tällainen kehitys kulkee täysin eri suuntaan kuin mitä evoluutio ennustaa. Darvinismin mukaan uudeksi lajiksi kehittyneet eläimet eivät enää pysty lisääntymään kantalajinsa kanssa.

Hybridit toisin sanoen falsifioivat darvinistisen lajikäsitteen.

Kaikki nykyiset linnut ja maaeläimet polveutuvat eläimistä, jotka Nooa otti arkkiin. Luomiseen perustuvan mallin mukaan lajiutuminen on nopeaa.

Lajiutumisen lisäksi myös muut eläimissä ilmenevät muutokset ovat nopeita. Niinpä liki kaikki koirarodut ovat syntyneet viimeksi kuluneiden 300 vuoden aikana.

Lähde:

Hennigan, Tom. 2017. The Great Species Mixup. Answers 12 (6), 54–62.

Amazonin harvinainen hybridilintu ihastuttaa lintutieteilijöitä

Lepidothrix vilasboasi. Kuva: Dysmorodrepanis, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Lepidothrix vilasboasi on lakkitanssijoihin kuuluva Amazonin alueella elävä varpuslintu. Se löydettiin alun perin vuonna 1957 Brasiliasta, ja seuraavaa havaintoa saatiin odottaa vuoteen 2002 saakka.

Lintutieteilijät ovat selvittäneet, että L. vilasboasi on kahden eri lakkitanssijalajin hybridi.

Luonnossa tavattavat hybridit ovat aika harvinaisia.

Ne kertovat siitä, että biologian käsite laji on suppeampi kuin Genesiksessä käytetty sana laji (hepr. baramin, ’luotu laji’).

Voit lukea hybrideistä lisää täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Kuten Genesis meille kertoo, eläimet lisääntyvät lajiensa (baramin) mukaan.

Lähde:

Mathewson, Samantha. 2018. Rare Hybrid Bird Discovered in the Amazon in a First. Live Science (9.1.).

Hybridikarhut vahvistavat Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen

Tuore tutkimus viittaa siihen, että kuusi eri karhulajia muodostaa yhden ja saman lajin.





Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat jo jonkin aikaa tienneet, että harmaakarhu (Ursus arctos horribilis) ja jääkarhu (Ursus maritimus) voivat risteytyä keskenään ja saada elinvoimaisia jälkeläisiä. Anglosaksisissa tiedejulkaisuissa näitä hybridejä kutsutaan nimellä grolars (grizzly + polar).

Tällainen ei ole kovinkaan harvinaista eläinmaailmassa.

Evolutionistit luokittelevat Australian pohjoisosassa elävät kalliovallabit (Petrogale penicillata) kuudeksi lajiksi. Niiden kromosomimäärät ja -koot vaihtelevat, joten tutkijat eivät olettaneet eri lajeihin kuuluvien yksilöiden voivan lisääntyä keskenään.

Mutta niin vain on käynyt.

Äskettäin Senckenbergin tutkimusinstituutin tiedemiehet sekvensoivat kuuden eri karhulajin genomit. He huomasivat, että eri lajit –harmaakarhun ja jääkarhun lisäksi myös kauluskarhu eli Aasian mustakarhu (Ursus thibetanus), malaijikarhu (Helarctos malayanus), huulikarhu (Melursus ursinus) ja silmälasikarhu (Tremarctos ornatus) – voivat vaihtaa geenejä ja siten myös lisääntyä keskenään.

Darwin ei olisi osannut ennustaa tällaista.

Darvinistisen myytin mukaan kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen, mutta todellisuutta se ei vastaa.

Genesiksen käsitteenä laji eroaa nykybiologian samannimisestä termistä. Tämä johtunee äidinkielemme köyhyydestä; esimerkiksi englannin kieli tekee eron käsitteiden kind ja species välillä.

Hybridit muistuttavat meitä siitä, että eläimet lisääntyvät Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen mukaisesti.

(Voit lukea muista hybrideistä täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.)

Lähde:

Senckenberg Research Institute. 2017. Bears breed across species borders (19.4.).