Älykäs sunnittelu auttaa perhosia välttämään virusinfektioita

 

 Kuva: Shutterstock/SoFlo Shots

Joel Kontinen

Vieraiden kasvien syöminen auttaa joitakin perhosia taistelemaan virusinfektioita vastaan

Valkoisten riikinkukkoperhosten kasvattaminen eksoottisten kasvien ruokavaliolla antoi niille paremmat mahdollisuudet selviytyä virusinfektioita vastaan.

Ruokinta eksoottisella rikkaruoholla tavanomaisten kotoperäisten kasvien sen sijaan näyttää auttavan valkoisia riikinkukkoperhosia torjumaan virusinfektioita. Löydös viittaa tiettyjen lajien kykyyn hyödyntää ympäristöönsä tuotua uutta kasvistoa parantaakseen selviytymismahdollisuuksiaan.

Nadya Muchoney Nevadan yliopistosta Renossa ja hänen kollegansa halusivat tutkia ruokavalion vaikutusta valkoisiin riikinkukkoperhosiin (Anartia jatrophae) – suuriin mustavalkoisiin perhoslajeihin, joita tavataan tyypillisesti Yhdysvaltojen kaakkoisosassa, Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa.

Lähde: 

Bolakhe,  Saugat, 2023,  Eating non-native plants helps some butterflies fight viral infections.  New Scientist, 11.3.  

Tutkijat löysivät "48 500 vuotta" vanhan viruksen

 

Kuva:NASA/JPL-Caltech/Charles Miller. 

Joel Kontinen

Seitsemän Siperian ikiroudan virusta on elvytetty ja replikoitu laboratoriossa – mukaan lukien vanhin tähän mennessä elpynyt.

 Kun ikirouta sulaa, se vapauttaa hiiltä ja mahdollisesti myös pitkään uinuvia muinaisia viruksia. Seitsemän tyyppiä 48 500 vuotta vanhaa virusta on elvytetty Siperian ikiroudasta. Nuorimmat olivat jäässä 27 000 vuotta, kun taas vanhin oli jäässä 48 500 vuotta, mikä tekee siitä vanhimman tähän mennessä elvytetyn viruksen. "48 500 vuotta on maailmanennätys", sanoo Jean-Michel Claverie Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta, joka teki työn kollegoidensa kanssa. Hänen tiiminsä on aiemmin elvyttänyt kaksi 30 000 vuotta vanhaa virusta.

Evoluutio on veikeä sarja epäuskottavia uskomuksia. Kun kaikkien elollisten olentojen oletetaan kehittyneen samasta alkuoliosta, eteen nousee vääjäämättä monenlaisia ongelmia.

Darwinin elämänpuu on julistettu kuolleeksi ja kuopatuksi jo monta kertaa, mutta sillä on paha taipumus edelleenkin kummitella tiedejulkaisujen sivuilla.

Vaikka viruksia ei määritellä eliöksi, ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Science julkaisi vuonna 2017 tutkimuksen jättiviruksista, jotka ovat geneettisesti suurempia kuin monet bakteerit. Klosneuvirukset pystyvät koodaamaan (valmistamaan) proteiineja ja ovat muutenkin niin mutkikkaita, että perinteinen taksonomia on vaarassa: tutkijat eivät tiedä, minne ne pitäisi sijoittaa.

Lähde:

 Le Page,  Michael, 2022. A 48,500-year-old virus has been revived from Siberian permafrost New Scientist 23. 11. 

Tulikivenkatkuisia evoluution vastaisia kirjoituksia?

Naturen hobittijuttu lienee innoittanut Vesa Vanhalakkaa.




Joel Kontinen

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka kirjoittaa tuoreessa kolmiosaisessa sunnuntaisaarnassaan, että hänen on ”joskus hämmentävää lukea tulikivenkatkuisia evoluution vastaisia kirjoituksia.”

Olisi kiinnostavaa lukea tällaisia kirjoituksia. Ehkäpä toimittaja Vanhalakka vielä joskus kertoo meille, mistä niitä voisi löytää.

Vanhalakka itse ei juurikaan ehdi epäillä evoluution totuutta eikä näyttäisi suovan sellaista kohtaloa lukijoilleenkaan. Tällä kertaa hän valistaa meitä siitä, että:

(1) Oleellisinta H1N1 –viruksessa eli sikainfluenssassa on evoluutio. Virus muuttuu. Muutos on evoluutiota, joten evoluutio on totta.

(2) Hobitilla (Homo floresiensis) on isot jalat, joten se on oma lajinsa.

(3) On turha pitää RNA:ta DNA:n serkkuna: ”Itse asiassa se taitaa olla sen isä ja äiti.” Elämä voi syntyä sattumalta, koska ”nuoren maapallon alkuliemessä oikeiden yhdisteiden hakemiseen oli aikaa miljoonia vuosia.”

Yritän välttää tulikiven katkua seuraavissa kommenteissa:

(1) Vanhalakalta on jäänyt huomaamatta, että tuskin yksikään evoluutioskeptikko epäilee itse muutosta. Mutta bakteerit pysyvät bakteereina ja virukset viruksina.

Darvinistinen evoluutio tarvitsisi massiivisia määriä geneettistä informaatiota toimiakseen. Edes Richard Dawkins ei tiedä yhtään tapausta, jossa mutaatio olisi lisännyt geneettistä informaatiota, joten viruksen kohtalo on jäädä virukseksi.

(2) Isot jalat eivät ole epäihmisyyden mittari. Oleellisinta on, että hobitin jalat muistuttavat ihmisen jalkaa, jotka osoittavat suoraan eteenpäin eivätkä sivulle niin kuin simpanssilla. Apinalla taas on oikeastaan neljä kättä.

Vanhalakka myös kertoo, että osa tutkijoista uskoo, että hobitit olivat tavallisia ihmisiä, jotka kärsivät mikrokefaliasta. Tämä on edelleenkin varsin varteenotettava näkemys. Nature-lehden virtahepotutkimus ei ratkaise hobittien arvoitusta, vaikka näiden tavoin saarella asuneet virtahevot olivat pieniä.

(3) Alkuliemeen uskovan Vanhalakan mielestä ei tarvita paljon muuta kuin pari miljardia vuotta, niin ensimmäinen yksisoluinen pompahtaa keitoksesta maalle, hankkii hieman lisää soluja ympärilleen ja alkaa pian ihmetellä olemassaolon tarkoitusta.

Tiedemiehet tarjoavat RNA:ta DNA:n edeltäjäksi, koska he olettavat, että sitä on helpompi valmistaa. Todellisuudessa RNA:kaan ei synny itsestään vaikka aikaa olisi rajattomasti, niin mutkikasta sekin on.

Jostain syystä Vanhalakka ei vahingossakaan kirjoita dinosaurusten pehmeistä kudoksista tai timanttien hiili-14:stä. Nehän voisivat heikentää uskoa miljooniin vuosiin ja ilman niitä darvinistinen evoluutio kaatuisi kokoon kuin korttitalo.

Lähteet:

Vanhalakka, Vesa. 2009. Ihmisen ja viruksen asevarustelukilpa. Aamulehti 24.5, B17.

Vanhalakka, Vesa. 2009. Juoksu ei ollut hobittikansan laji. Aamulehti 24.5, B17.

Vanhalakka, Vesa. 2009. Elämän alkulientä keitettiin. Aamulehti 24.5, B17.