Evolutionistit kiistelevät, miksi kadotimme apinamaisen otsamme

Evolutionistit pohtivat, miksi meillä ei silmien yläpuolella ole tällaista kohoumaa. Kuva: Richard Lydekker, Public domain.




Joel Kontinen

Ihmisellä on melko suora otsa, kun taas simpansseilla ja muilla isoilla apinoilla on silmien yllä luun muodostama kohouma, joka latinaksi tunnetaan nimellä Arcus superciliaris.

Tästä koituu ongelma evoluutiolle: miksi ihminen kadotti apinamaisen otsansa? Tuore Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu naturalistinen ehdotus olettaa, että pystymme näin paremmin viestimään kulmakarvoillamme.

Ehdotus on jo ehtinyt saada kritiikkiä evoluutioyhteisössä.

Evolutionistin ongelma piilee siinä, että hän kieltäytyy uskomasta, että ihminen on varta vasten suunniteltu ja että kaikella on tarkoituksensa.

Ihmisellä on paljon ominaisuuksia, joita ei voida selittää evoluutiolla: esimerkiksi vain meillä on leuka.

Voinemme pitää itseämme viimeisteltyinä taideteoksia.

Ihminen ja monet muut olennot on ylisuunniteltu.

Meillä ja useilla eläimillä sekä myös kasveilla on ominaispiirteitä, joilla ei ole eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan ne kertovat luomisesta.

Tällainen ylisuunnittelu ilmenee kaikkialla luomakunnassa.

Lähde:

Warren, Matt. 2018. Humans may have developed flat foreheads to communicate with eyebrows.Science (10.4.).

Myös dopamiini erottaa ihmisen apinoista

Kuva: Oscar Arias-Carrión1, Maria Stamelou, Eric Murillo-Rodríguez, Manuel Menéndez-González ja Ernst Pöppel. Dopaminergic reward system: a short integrative review. International Archives of Medicine 2010, 3:24 doi:10.1186/1755-7682-3-24 http://www.biomedcentral.com/1755-7682/3/24, CC BY 3.0.



Joel Kontinen

Science julkaisi viime viikolla etupäässä Yalen yliopiston tutkijoiden tutkimuksen (Molecular and Cellular Reorganization of Neural Circuits in the Human Lineage), jossa he vertasivat ihmisten, simpanssien ja makakien aivoja.

He huomasivat, että ihmisen aivot tuottavat paljon enemmän dopamiinia kuin ainoiden aivot.

Dopamiini on hormoni, joka toimii keskushermoston välittäjäaineena.

Eri tiedelehdet suhtautuvat tutkimukseen hiukan eri tavalla. New Scientist näkee dopamiinissa keinon, joka tekee meistä fiksuja. Psychology Today taas kysyy, tekeekö tämä välittäjäaine meistä peräti ihmisiä.

Oleellisinta on se, että tutkijat löytävät entistä enemmän eroja ihmisen ja apinoiden välillä.

Jos he uskoisivat, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi, heidän ei tarvitsisi hämmästyä niin paljon, kun uusia eroja ilmenee.

Geneettisten tekijöiden lisäksi myös monet isot ja pienet seikat erottavat ihmiset eläimistä. Vain me kävelemme vaivattomasti kahdella jalalla. Vain me pystymme puhumaan.

Eläimillä ei ole leukaa.

Leuka on darvinistille täysi mysteeri, koska sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan se kertoo ylisuunnittelusta.

Myös silmän valkuainen erottaa meidät eläimistä. Apinoiden silmistä ei näy vilahdustakaan valkoisuudesta.

Ylisuunnittelu näkyy meissä myös kultaisena leikkauksena. Se ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä.

”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa,” sanotaan Saarnaajan kirjassa (3:11).

Lähteet:

Bergland, Christopher. 2017. What Makes Us Human? Dopamine and the Cerebellum Hold Clues. Psychology Today (24.11.).

Coghlan, Andy. 2017. Huge dose of brain chemical dopamine may have made us smart. New Scientist (23.11.).

Pii-päivä: matematiikka muistuttaa luomisesta, luonnon kauneudesta ja suunnittelusta

Fibonaccin lukujono näkyy myös ananaksessa. Kuva: Suniltg, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Vietimme äskettäin (14.3.) pii-päivää, joka muistuttaa meitä siitä, että todellisuus on vallan muuta kuin sattumien summa.

Näin pii (π) -päivän jälkimainingeissa on hyvä miettiä myös sitä äänteellisesti muistuttavaa fiita (Φ), jolla on huomattavasti pienempi lukuarvo (1,618) kuin piillä (3,14 159) mutta joka näkyy kaikkialla luomakunnassa.

Fiitä voi tuskin sivuuttaa mainitsematta kultaista leikkausta ja Fibonaccin lukujonoa.

Fibonaccin lukujonossa uusi luku on aina kahden edellisen summa, esimerkiksi 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 eli

Fn = F n-1 + F n-2.

Tuloksena on monesti häkellyttävää kauneutta.

Kultainen leikkaus on lukuarvoltaan 1,618, mikä vastaa osapuilleen lukemaa, joka saadaan, kun Fibonaccin lukujonon mikä tahansa isompi luku jaetaan sitä edeltävällä luvulla.

Kultainen leikkaus tunnetaan esimerkiksi Ateenan Parthenonista ja suurten mestarien taiteesta.

Se näkyy myös meissä.

Jumalan teot ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.

Matematiikassa (ja maailmassa) on myös muunlaista kauneutta, esimerkiksi fraktaalit, mutta se lienee jo toisen blogikirjoituksen aihe.

Lähde:

Nikhat Parveen. Fibonacci in Nature. University of Georgia.

Silmä kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta

Apinoilla ei ole silmänvalkuaista.






Joel Kontinen

Geneettisten tekijöiden lisäksi myös monet isot ja pienet seikat erottavat ihmiset eläimistä. Vain me kävelemme vaivattomasti kahdella jalalla. Vain me pystymme puhumaan.

Eläimillä ei ole leukaa.

Leuka on darvinistille täysi mysteeri, koska sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan se kertoo ylisuunnittelusta.

Myös silmän valkuainen erottaa meidät eläimistä. Apinoiden silmistä ei näy vilahdustakaan valkoisuudesta.

Ylisuunnittelu näkyy meissä myös kultaisena leikkauksena. Se ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä.

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Jumala loi meidät kuvikseen – ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi, jotka eroavat monin tavoin eläimistä.

Voimmeko tietää, onko Jumala olemassa? New Scientist kysyy

Kierteisgalaksin kierteet noudattavat Fibonaccin lukujonoa. Kuva: ESA/Hubble & NASA.




Joel Kontinen

Tuore New Scientist pohtii perimmäisiä kysymyksiä, esimerkiksi elämän tarkoitusta, vapaata tahtoa, tietoisuutta, moraalia ja Jumalan olemassaoloa.

Lehti pyrkii tapansa mukaan tarjoamaan darvinistisen vastauksen näihin ongelmiin, jotka ovat ongelmia vain darvinistille.

Toimittaja Graham Lawton lähtee selvittämään arvoitusta kertomalla vitsin jumalahiukkasesta eli Higgsin bosonista, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Sen löytäminen maksoi 13 miljardia dollaria, ja urakkaan kului 14 vuotta, mutta lopulta kiitos koitti.

Lawtonin mukaan emme silti voi olla varmoja Jumalan olemassaolosta.

Hän sanoo, että monet ovat nähneet luonnon kauneuden ja monimutkaisuuden osoituksena Luojasta.

Tämä ei ole ihme, koska kaikkialla (myös meissä) ilmenevä kultainen leikkaus kertoo luomisesta.

Kultainen leikkaus on lukuarvoltaan 1,618, mikä vastaa osapuilleen lukemaa, joka saadaan, kun Fibonaccin lukujonon mikä tahansa isompi luku jaetaan sitä edeltävällä luvulla.

Jumalan teot ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.

Lawtonin mukaan luonnonvalinta pystyy vuosimiljoonien kuluessa ratkaisemaan palauttamattoman tai redusoimattoman monimutkaisuuden (engl. irreducible complexity, IC) ongelman, mutta jotkin nanokoneet ovat niin hienoja, että niitä ei evoluution keinoin selitetä.

Yleisen ilmoituksen eli luonnossa näkyvän ilmoituksen lisäksi Jumalan olemassaolon voi päätellä myös Hänen Sanastaan. Monet etenkin Jeesuksen syntymää, elämää ja kuolemaa koskevat ennustukset ovat toteutuneet hämmästyttävän yksityiskohtaisesti.

Lisäksi Jumala toimii myös meidän aikanamme. Tämä käy ilmi esimerkiksi lukuisista ihmeistä, joita ateistitkaan eivät pysty kiistämään.

Lähde:

Lawton, Graham. 2016. Metaphysics special: Can we ever know if God exists? New Scientist (31.8.).

Auringonkukan sisäinen kello kertoo luomisesta

Auringonkukka tietää, paljonko kello on. Kuva: Jon Sullivan, public domain.





Joel Kontinen


Evolutionisti voi uskoa, että kaikki oleva on viime kädessä seurausta sattumasta, mutta luomakunta kertoo täysin toisenlaisesta todellisuudesta.

Luonnossa on häkellyttävää symmetriaa, jota darvinismin sokea kelloseppä ei pysty tuottamaan.

Kultainen leikkaus ja Fibonnaccin lukujono viittaavat siihen, että kaiken takana on kauneutta arvostava Luoja.

Tuore tutkimus kertoo, että nuoret auringonkukat tietävät, paljonko kello on. Ne seuraavat aurinkoa koko päivän, ja niiden lehdet ovat kymmenen prosenttia suuremmat kuin auringonkukkien, joiden ei anneta seurata aurinkoa.

Kasvien yllättävät taidot ovat ennenkin ällistyttäneet tutkijoita. Mimosa tietää, koska sitä uhataan. Jotkin kasvit turvautuvat viekkauteen estääkseen tuholaisia syömästä niitä.

Kasvit osaavat myös suojautua auringon ultraviolettisäteilyltä: älykkäät kasvit valmistavat itselleen ison aurinkosuojakertoimen.

Kasvit osaavat myös hyödyntää e-tekniikkaa: Kasvin oma sähköposti välittää viestejä lehdiltä juurille koordinoidakseen hiilen ja typen saannin, ja puilla on oma suojattu Internet.

Lisäksi puut osaavat rakentaa uusiutuvia ekologisia aurinkopaneeleita.

Ehkä yllättävintä on se, että ihmisten ja eläinten tavoin myös puut nukkuvat.


Lähde:

Benson, Emily. 2016. Mystery of why some sunflowers track the sun across skies solved. New Scientist (4.8.).

Apinoiden kivikautinen kulttuuri – vai evolutionistien epätoivoinen päiväuni?

Evolutionisti näkee apinoissa kivikauden kulttuuria. Kuva: Einar Fredriksen, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Naturalistisen / materialistisen maailmankuvan mukaan aurinkokuntamme ei voi olla erikoinen. Planeettamme ei voi olla erikoinen, eikä ihminen voi olla luotu Jumalan kuvaksi.

Planeettamme näyttää kuitenkin olevan äärimmäisen harvinainen. Maan iso Kuu saattaa olla ainutlaatuinen. Jopa aurinkomme on kaikkea muuta kuin tavallinen.

Universumin hienosäätö on evolutionistin mielestä enimmäkseen harhaa, vaikka sitä ilmenee kaikkialla, solun pienimmästä nanokoneesta kierteisgalakseihin.

Darvinisti ei pysty selittämään luomakunnan häkellyttävää kauneutta eikä erinomaista suunnittelua.

Evolutionistit haluavat sen sijaan nähdä eläimellisiä piirteitä ihmisissä ja inhimillisiä piirteitä eläimissä.

He jopa kiittävät apinoita musiikista ja rituaaleista.

Sadan vuoden ajan he kuvailivat neandertalilaiset äärimmäisen apinamaisiksi. Heidän ideologiansa tarvitsi apinamiestä.

He näkevät kulttuurin synnyn eläinkunnassa. Uusimman selityksen – vai pitäisikö sanoa villityksen – mukaan Aasian makakit elävät parhaillaan kivikautta. He uskovat, että niillä on kulttuuria, koska ne osaavat paukutella pienellä kivellä isompaa kiveä yrittäessään avata pähkinöiden, simpukoiden ja rapujen kuoria.

Muurahaiset rakentavat isoja ekologisia kekoja, linnut pesiä. Varikset käyttävät työkaluja, jotka ovat mutkikkaampia kuin apinoiden kiviset viritelmät.

Varislinnut eivät tunne darvinistisia selityksiä.

Äskettäin saimme muistutuksen apinan älykkyydestä: vihermarakatti pimensi koko Kenian liki neljäksi tunniksi.

Lähde:

Kasprak, Alex. 2016. ‘Monkey archaeology’ reveals macaque’s own Stone Age culture. New Scientist (10.6.).

Zikavirus – kaunis mutta petollinen

Kaunis mutta petollinen. Zikavirus näyttää tältä. Kuva: Manuel Almagro Rivas, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Kaksi tutkimusryhmää on äskettäin mallintanut zikaviruksen. Sekä Visual Science että RCSB Protein Data B julkaisivat oman mallinsa tästä vauvoissa mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä aiheuttavasta kiusankappaleesta.

Ebolan tavoin myös zikavirus kertoo meille, että emme enää elä alun täydellisessä maailmassa.

Mutta siitä huolimatta voimme nähdä kaiken Suunnittelijan työn jälkiä maailmassa. Se ilmenee kauneutena, informaationa ja matematiikkana, jota luomakunta on tulvillaan.

Myös zikavirus on yllättävän kaunis.

Kauneus liittyy läheisesti lukuun 1,618, joka kuvaa kultaista leikkausta. Jos jaamme janan kahteen osaan siten, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan, saamme tämän luvun. Sitä kuvaillaan kreikan kielen symbolilla Φ (fii).

Kultainen leikkaus näkyy esimerkiksi männynkävyssä, sudenkorennon siivissä, auringonkukan terälehdessä, kierteisgalakseissa, aurinkokuntamme planeettojen etäisyyksissä, kudun sarvien muodossa, elefanttien syöksyhampaiden kaarevuudessa, helmiveneiden ja ammoniittien kuoren muodossa, merisiilissä, DNA:n rakenteessa ja alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä.

Kultainen leikkaus voidaan matemaattisesti ilmaista likimain myös Fibonaccin lukujonona, jossa jokainen uusi luku on aina kahden edellisen summa, esimerkiksi 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 eli

Fn = F n-1 + F n-2.

"Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanaan", sanotaan Saarnaajan kirjassa.


Lähteet:

Ceurstemont, Sandrine 2016. This is what the Zika virus looks like close up – probably. New Scientist (30.3.).

Sironi, D. et al. 2016. The cryo-EM structure of Zika Virus. RCSB Protein Data Bank (30.3.).

Kaunis mutta petollisen piikikäs: Merisiili on ”400 miljoonaa vuotta” vanha elävä fossiili

Merisiili. Kuva: Nick Hobgood Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Olen astunut elävän fossiilin päälle, ja se teki kipeää. Merisiili piileskeli Mombasan rantahiekassa niin, ettei siitä näkynyt mitään. Kun hölkkäsin paljain jaloin veden ääressä, astuin fossiilin päälle.

Piikit työntyivät syvälle jalkapohjaan. Se lenkki jäi äkkiä kesken.

Merisiili on yllättävän kaunis. Sen rakenteessa on hyödynnetty Fibonaccin lukujonoa, mikä tekee siitä symmetrisen viehättävän.

Tiesitkö, että kultainen leikkaus ei luontokappaleiden lisäksi ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä?

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Evolutionisti uskoo, että merisiilit humpsahtivat planeetallemme ordovikikauden puolivälissä eli noin ”450 miljoonaa vuotta” sitten.

Merieläimet ovat vastustaneet evoluutiota ällistyttävän sitkeästi. Meidän päivinämme elävistä pikkuotuksista merisienet ilmaantuivat jo ennen kambrikautta. Kampamaneetit uiskentelivat merissä jo ”500 miljoonaa vuotta”, ja meritähdet eivät ole muuttuneet ”200 miljoonaan” vuoteen.

Isommat veden elävät ovat niin ikään olleet nihkeitä muuttumaan. Varsieväkala Latimeria chalumnae uiskenteli jo dinosaurusten aikana ja hait ja merikilpikonnat jo ennen niitä.

Elävät fossiilit haastavat sekä evoluution että vuosimiljoonat ja tukevat vahvasti Genesiksen lajiensa mukaan -periaatetta.

Evoluution ongelma: Miksi meillä leuka, vaikka eläimillä ei ole?

Isoilla apinoilla ei ole leukaa. Kuva: Eleifert, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Kukaan ei tiedä varmasti, miksi meillä on leuka. Sillä ei näytä olevan mitään varsinaista tehtävää, mutta se on siitä huolimatta. Katso vaikka peiliin.

Apinoilla ei sen sijaan ole leukaa, eikä millään muillakaan eläimillä.

BBC:n luonto-ohjelmassa pohdittiin äskettäin tätä darvinistista pulmaa, mutta edes arvostettujen amerikkalaisten yliopistojen kokeneet leukatutkijat eivät kykene ratkaisemaan leuan ongelmaa.

Evolutionisti uskoo, että meidän muinaisilla esi-isillämme ei ollut leukaa. He olettavat sen tulleen kyytiin joskus myöhemmin evoluution myötä.

Heillä ei kuitenkaan ole tästä näyttöä.

Yksi darvinismin ongelmista on siinä, että kaikilla piirteillä pitäisi olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio.

Leualla ei sitä ole.

Jos uskomme Luojaan tai vaikka vain jonkinasteiseen suunnitteluun, ongelma häipyy. Suunnittelija voi tarkoituksellisesti lisätä olioihin piirteitä, jotka korostavat niiden kauneutta ja lisäävät elämän laatua ja sopusuhtaisuutta.

Näyttää siltä, että Jumala loi ihmisen taideteokseksi, joka olisi puutteellinen ilman leukaa.

Tiesitkö, että kultainen leikkaus ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä?

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.

Luomakunta on täynnä ällistyttävää kauneutta ja ylisuunnittelua.

Ne kertovat meille luomisesta.



Lähde:

Hogenboom, Melissa. 2016. Chins are a bit useless so why do we have them? BBC Earth (4.2.).

Luonnon häkellyttävä symmetria: kultainen leikkaus kaikkialla universumissa

Kuva: Steve Swayne, Flickr (Creative Commons Attribution 2.0 Generic license). Tulkitsemme Parthenonin kauniiksi, koska siinä on käytetty meille luonnosta tuttua matematiikkaa.




Joel Kontinen

1,618 on hyvin tärkeä luku universumissa. Se kuvaa kultaista leikkausta. Jos jaamme janan kahteen osaan siten, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan, saamme tämän luvun. Sitä kuvaillaan kreikan kielen symbolilla Φ (fii).

Kultaista leikkausta on hyödynnetty esimerkiksi rakennustaiteessa. Tulkitsemme Parthenonin kauniiksi, koska siinä on käytetty meille luonnosta tuttua matematiikkaa.

Kultainen leikkaus liittyy läheisesti Fibonnaccin lukujonoon, joka ilmenee vaikkapa auringonkukassa.

Eteläafrikkalaiset professorit Jan Boeyens ja Francis Thackeray uskovat, että kultainen leikkaus esiintyy miltei kaikkialla universumissa. He näkevät sen galaksissa, aurinkokuntamme planeettojen etäisyyksissä, kudun sarvien muodossa, elefanttien syöksyhampaiden kaarevuudessa, helmiveneiden ja ammoniittien kuoren muodossa, DNA:n rakenteessa ja alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä.

Kaikki tämä puhuu paitsi älykkäästä myös hyvin taiteellisesta suunnittelusta. "Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa", totesi Saarnaaja muinoin.

Lähde:

Boeyens, Jan ja Francis Thackeray. 2014. Number theory and the unity of science.