T. rexin hampaat osoittavat, että tämä valtava petodinosaurus oli tasalämpöinen

 

Kuva: Orla/Shutterstock

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit luulevat, että uudet, ”66 miljoonaa vuotta” vanhasta hammaskiilteestä saadut todisteet viittaavat siihen, että maailman tunnetuin dinosaurus Tyrannosaurus rex oli todennäköisesti tasalämpöinen – kuten linnut ja nisäkkäätkin. Tämä vahvistaa aiempia havaintoja.

Taas kerran evoluutio ja miljoonat vuodet on yhdistetty toisiinsa.

Robert Eagle kollegoineen (University of California, Los Angeles) analysoi kolmen T. rex -yksilön hampaiden kiilteen kemiallisen koostumuksen ja vertasi sitä viiteen samanikäiseen, fossiloituneeseen krokotiilin hampaaseen.

Eaglen mukaan tasalämpöisyys on yleistä suurilla eläimillä ja jopa joillakin kaloilla; se mahdollistaa liikkumisen, pitkäkestoisemman aktiivisuuden ravinnon etsinnässä ja vaelluksissa sekä elämisen kylmemmissä ympäristöissä. On pitkään oletettu, että monet dinosaurukset – T. rex mukaan lukien – olivat myös tasalämpöisiä.

Tutkijat keskittyivät kiilteen kemiassa erityisesti hiilen ja hapen harvinaisten raskaiden isotooppien välisten sidosten – niin kutsuttujen hiili-13–happi-18-sidosten – määrään. Näitä sidoksia esiintyy enemmän mineraaleissa, jotka muodostuvat alhaisissa lämpötiloissa, kuin lämpimissä olosuhteissa syntyneissä mineraaleissa.

”Siksi voimme mitata hiili-13–happi-18-sidosten määrän hyvin vanhasta hampaasta ja päätellä, onko se muodostunut kuumassa vai kylmässä ruumiissa.”

”Havaitsimme myös, että T. rexin rekonstruoitu ruumiinlämpö oli huomattavasti korkeampi kuin lämpötilat, jotka johdettiin samasta geologisesta kerrostumasta – Montanan Hell Creekistä – peräisin olevista krokotiilin hampaista”, Eagle sanoo.

Tutkijat toteavat myös, että T. rexin ruumiinlämpö oli korkeampi kuin esihistoriallisen ajan Montanan ympäristön lämpötila, joka määritettiin sekä isotooppiarvioiden että ilmastomallien perusteella.

Personsin mukaan T. rexin tasalämpöisyydestä oli jo olemassa runsaasti todisteita. Näitä olivat muun muassa luiden kasvunopeudet, peto-saalis-suhteet – sillä energiaa vaativat tasalämpöiset eläimet tarvitsevat huomattavasti enemmän saalista petoa kohden kuin vaihtolämpöiset – sekä ”lukuisat anatomiset piirteet, jotka viittaavat korkean suorituskyvyn fyysisiin ominaisuuksiin”.

Lähde:

James Woodford 2026 T. rex teeth show the enormous predatory dinosaur was warm-blooded | New Scientist 16.9.

Tiedemiehet saattavat vihdoin tietää, miksi T. rexin kaltaiset dinosaurukset kehittivät pieniä eturaajoja

 

Kuva: Mark Witton/The Trustees of the Natural History Museum, London

Joel Kontinen

Kun T. rexillä on iso leuka, niin se ei tarvitse isoja raajoja. Tämä on evolutionistien käsitys siitä, että se saalisti suuria otuksia vahvoilla leuoillaan, eikä raajoillaan.

Evoluutiota totena pitävät tiedemiehet ovat tietoisia siitä, että monet suuret, petomaiset theropodit muuttuivat ajan myötä kohti isompia vartaloja, isompia päitä ja pienempiä, lyhyempiä eturaajoja. Mutta ei tiedetty, miksi tämä kuvio toistui useissa saalistuseläinperheissä, jotka ovat hajallaan ympäri maailmaa ja joita erottaa miljoonia vuosia, sanoo Charlie Scherer University College Londonista. On myös vähän ymmärrystä siitä, kuinka niiden yhä raskaamman kallonsa luut muuttuivat käsivarsien pienentyessä suhteellisesti.

Scherer ja hänen kollegansa kokosivat tietoja 85 teropodilajin eturaajojen ja kallon mittasuhteista sekä ruumiinmassatiedoista. Näin he pystyivät laskemaan kallon mittojen ja eturaajojen pituuksien välisen suhteen ja määrittämään, kuinka pienet käsivarret olivat verrattuna päähän. Tutkijat vertasivat sitten tätä suhdetta muihin dinosaurusten ruumiin mittoihin sekä kallojen vahvuuden mittaukseen, joka perustui tekijöihin, kuten purentavoimaan ja kallon jäykkyyteen.

Tutkijaryhmä havaitsi, että kallon kestävyys liittyi pienempiin eturaajoihin riippumatta siitä, missä laji sijoittui teropodien evoluutiopuussa. "Jos kyseessä on saalistajateropodi ja sillä on erittäin vankka kallo, sillä on todennäköisesti suhteellisen pienet eturaajat", Scherer sanoo.

Tutkijat havaitsivat, että tämä pään ja eturaajojen välinen ero kehittyi itsenäisesti viidessä teropodiryhmässä: tyrannosaurideissa, lyhytkuonoissa abelisaurideissa, veitsihampaisissa carcharodontosaurideissa, ceratosaurideissa ja megalosaurideissa. Tätä evoluutiomallia ei ollut tunnistettu kahdessa edellisessä ryhmässä ennen tätä tutkimusta, huomauttaa Fion Waisum Ma Kiinan Beipiao Pterosaur -museosta. Tämä osoittaa, kuinka piileviä evoluutiosignaaleja voidaan paljastaa, kun ominaisuuksia kvantifioidaan tällä tavalla, hän sanoo.

Löydökset antavat vihjeitä siitä, miksi dinosaurusten eturaajat kutistuivat jatkuvasti. Näiden saalistajien kasvava kallon vahvuus ja ruumiin koko osuivat yksiin niiden saaliiden kasvavan massan kanssa. Teropodit kehittivät valtavat, tukevat kallot alistaakseen suuren, vaikeasti hallittavan saaliinsa. Niiden päät tekivät selvästi suurimman osan työstä, Scherer sanoo, mikä vähensi vahvojen, tarttuvien eturaajojen tarvetta.

Lähde:

Jake Buehler 2026 We may finally know why dinosaurs like T. rex evolved tiny arms | New Scientist 20.5.

 

Jättiläismäinen arktinen maanosa laukaisi dinosaurukset maailmanvaltaan

 

Kuva: Mark P. Witton/Science Photo Library.

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan höyhenpeitteinen Beipiaosaurus eli kylmissä oloissa noin 127 - 121 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä kylmä alue oli evolutionistien mukaan kolme kertaa niin iso kuin Etelämanner. Noin 200 miljoonaa vuotta sitten se auttoi aiheuttamaan tuhansia vuosia kestäneen kylmäjakson ja antoi dinosauruksille mahdollisuuden valloittaa planeetta.

New Yorkin Columbian yliopiston paleontologi Paul Olsenin mukaan tämä "jättiläinen arktinen maanosa" koostui nykyisestä Siperiasta ja Kiinasta.

Suurimman osan mesotsooisesta ajasta – 252–66 miljoonaa vuotta sitten – koko maapallon maa oli koottu yhdeksi supermantereeksi, Pangeaksi, lukuun ottamatta, kuten ajateltiin, nykyistä Kiinaa. Tämä manneraineksen laatta oli jakautunut kahteen osaan, jotka molemmat ajelehtivat lauhkeilla leveysasteilla maailman ainoassa valtameressä, nimeltään Panthalassa.

Lähde:

Bas den Hond 2026 Giant arctic continent launched dinosaurs to world domination | New Scientist 27.4.

Dinosaurukset, kuten Diplodocus, ovat saattaneet olla yhtä värikkäitä kuin linnut

 

Kuva: Tess Gallagher

Joel Kontinen

Jos dinosaurukset näyttävät linnuilta, se ei tarkoita, että linnut olisivat periytyneet niistä. Linnuilla ja dinosauruksilla on erilaiset aivot ja muutkin elimet voivat olla erilaisia.

Sauropodin kivettyneessä ihossa näkyvät mikroskooppiset rakenteet viittaavat siihen, että nämä jättiläisdinosaurukset ovat saattaneet olla yhtä kirkkaanvärisiä kuin jotkut linnut.

Tess Gallagher Bristolin yliopistosta, Iso-Britanniasta, ja hänen kollegansa tutkivat sauropodin ihon fossiileja, joiden uskotaan olevan noin145 miljoonaa vuotta vanhoja ja jotka kerättiin vuosina 2019 ja 2022 äitienpäivälouhoksesta Montanassa. Vaikka fossiileja ei voitu lopullisesti tunnistaa, niiden uskotaan luultavasti olleen Diplodocus-nimisiä.

Tutkijat ottivat pieniä paloja fossiilien neljästä suomusta skalpellilla ja tutkivat niitä sitten pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, minkä ansiosta he pystyivät näkemään yksityiskohtia solutasolla.

Iho oli säilynyt kolmiulotteisesti, eikä se ollut pelkkä jäljennös, Gallagher sanoo. Siinä oli myös merkkejä erilaisista melanosomeista, solujen sisäisistä rakenteista, jotka varastoivat melaniinia ja luovat värin ihoon, hiuksiin, silmiin ja höyheniin.

"Odotin löytäväni ainakin jälkiä melaniinista", hän sanoo. "Löysimme kuitenkin todisteita siitä, että sauropodeilla voi olla erilaisia ​​melanosomien muotoja, mikä lopulta tarkoittaa potentiaalia erilaisille väreille."

Jokaisella tutkimallamme näytteellä oli melanosomeja, ja niitä oli kahta päätyyppiä: pitkulaisia ​​ja kiekonmuotoisia. Ei kuitenkaan ole vielä mahdollista sanoa tarkalleen, minkä värinen näiden sauropodien iho olisi ollut – vain se, että rakenteiden monimuotoisuus viittaa useisiin mahdollisiin sävyihin. ”Diplodocus olisi ollut huomattavan tekstuurinen eläin, jolla olisi ollut potentiaalisia värikuvioita ja monipuolisia värejä”, Gallagher sanoo.

Lähimmät vertailukohdat kiekonmuotoisille rakenteille ovat nykylintujen höyhenissä esiintyvät verihiutalemelanosomit. Gallagherin mukaan nämä voivat olla todisteita siitä, että Diplodocuksella oli kyky luoda erilaisia ​​värejä melanosomien avulla. ”Näillä eläimillä voi olla silmiinpistävämpiä värikuvioita, eikä harmaita, kuten näemme vanhassa paleotaiteessa.”

Mike Benton, joka on myös Bristolin yliopistossa, mutta ei osallistunut tutkimukseen, sanoo, että kuvattujen rakenteiden muoto ja tapa, jolla ne ovat säilyneet, tarkoittavat, että ne ovat uskottavasti melanosomeja.

Tutkijat ovat ”perustellusti varovaisia ​​esityksessään, mutta se vaikuttaa mahdolliselta ensimmäiseltä havaitulta väriä kantavista melanosomeista sauropodi-dinosauruksessa”, hän sanoo.

Lähde:

James Woodford 2025 Dinosaurs like Diplodocus may have been as colourful as birds | New Scientist 10.12.

Joutsenliskon poikaset kykenivät lentämään heti kuoriutumisen jälkeen – mutta luultavasti putosivat myrskyissä

 

Kuva: Rudolf Hima

Joel Kontinen

Joutsenliskon poikaset näyttivät lentävän muutaman päivän kuluessa kuoriutumisesta – mutta jotkut mursivat siipensä ankarissa myrskyissä, jotka lähettivät ne laguuniin, jossa ne hukkuivat.

Hyvin nuorilla joutsenliskon poikasilla oli aikuisten siipien kaltainen rakenne, ja niiden voima ja aerodynaamiset ominaisuudet mahdollistivat lennon. Silti paleontologit ovat pitkään keskustelleet siitä, pystyisivätkö tällaiset poikaset todella lentämään.

Solnhofenin kaivauspaikalla Etelä-Saksassa satoja joutsenliskon fossiileja on kalkkikiven sisällä. Tutkiessaan joitakin niistä ultraviolettivalossa Museum Bergérissä Harthofissa David Unwin ja Robert Smyth, molemmat Leicesterin yliopistosta Isosta-Britanniasta, löysivät rikkoutuneen siiven Pterodactylus antiquus -poikaselta. Myöhemmin he löysivät toisen pienen poikasen, jolla oli täsmälleen sama murtuma toisessa siivessä.

Evolutionistien mukaan joutsenliskot ovat miljoonia vuosia vanhoja. 

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2005 Baby pterosaurs could fly right after hatching – but crashed in storms | New Scientist 5.9.

Ihmiset asuivat trooppisissa metsissä yllättävän varhain

 

Kuva: Jimbob Blinkhorn, MPG

Joel Kontinen

Ylivoimaisesti vanhin todiste ihmisten asumisesta tiheissä metsissä on peräisin Norsunluurannikolta, jossa kivityökalut ja kasvien jäännökset paljastavat ihmisen olemassaolon 150 000 vuoden takaa. Ihmiset asuivat trooppisessa sademetsässä Länsi-Afrikassa 150 000 vuotta sitten.

 Löytö siirtää trooppisten metsien asutusta paljon pidemmälle ajassa, mikä viittaa siihen, että esi-isämme pystyivät asumaan monilla erilaisilla maastoilla. Yleisesti on ajateltu, että ihmiset kehittyivät avoimilla niityillä ja savanneilla, sanoo Eleanor Scerri Max Planckin geoantropologian instituutista Jenassa, Saksassa. Sen sijaan, hän sanoo, esi-isämme olivat erittäin mukautumiskykyisiä.

Tämä on vastoin evoluution todisteita, jonka mukaan dinosaurukset eivät syöneet ruohoa kuin vasta 100 000 vuotta sitten.

Lähde:

Michael Marshall 2025 Humans were living in tropical forests surprisingly early | New Scientist 26.2.

Dinosaurukset ovat saattaneet kehittyä ensin Saharan ja Amazonin sademetsissä

 

Kuva: Mark Witton/The Trustees of the Natural History Museum, London

Joel Kontinen

Monet uskovat, että dinosaurukset ilmestyivät ensin maalle päiväntasaajasta etelään, joka on nykyään osa Argentiinaa ja Zimbabwea, mutta ne ovat saattaneet syntyä ankarammissa olosuhteissa päiväntasaajan lähellä. Dinosaurukset ovat saattaneet kehittyä ensin lähellä päiväntasaajaa, eivät eteläisellä pallonpuoliskolla kaukana etelässä, kuten aiemmin luultiin. Mallinnustutkimuksen mukaan ne ovat peräisin alueelta, joka kattaa nykyisen Amazonin sademetsän, Kongon altaan ja Saharan aavikon. "Kun otetaan huomioon aukot fossiiliaineistossa ja dinosaurusten evoluutiopuussa, se voisi hyvin todennäköisesti olla keskipiste dinosaurusten alkuperälle", sanoo Joel Heath University College Londonista. "

Evoluution mukaan dinosaurukset kehittyivät noin 252 – 291 miljoonaa vuotta sitten. Evolutionistit eivät tiedä, miten tämä tapahtui. Vanhimmat dinosaurusten fossiilit ovat noin 230 miljoonaa vuotta vanhoja, mutta niiden on täytynyt elää useita miljoonat vuosin sitä ennen.

Dinosaurukset ja vuosimiljoonat kuuluvat yhteen, ainakin darvinismin mukaan. Dinosaurukset luotiin muiden eläinten tavalla Eedenin puutarhaan.

Lähde:

Michael Marshall 2025 Dinosaurs may have first evolved in the Sahara and Amazon rainforest | New Scientist23.1.

Jättimäiset jäljet ​​osoittavat, että dinosaurukset vaelsivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ”miljoonia vuosia” sitten

 

Kuva: University of Birmingham

Joel Kontinen

Louhoksesta paljastuneet fossiiliset jalanjäljet ​​ovat jääneet valtavista kasvinsyöjistä ja lihansyöjistä, jotka kävelivät maapallolla noin 166 miljoonaa vuotta sitten.

Nämä upeat dinosaurusten jäljet ​​ovat vain osa noin 200 jalanjäljestä, jotka on löydetty Oxfordshirestä, Isosta-Britanniasta. Dewars Farmin kalkkikivilouhokselta on kaivettu viisi erilaista vedossarjaa, mukaan lukien pääkuvassa näkyvät kaksi risteävää jälkeä. Nämä, sekä kaksi muuta sarjaa, kuuluivat sauropodeille, mahdollisesti Cetiosaurus-suvusta, jotka saattoivat olla jopa 18 metriä pitkiä. Oikeasta ylävasemmalle kulkeva polku on kahdesta kasvinsyöjästä isommalta, ja kummankin jalanjäljen pituus on 90 senttimetriä.

Evoluutioon perustuvassa kertomuksessa vuosimiljoonat ja dinosaurukset liittyvät aina yhteen.

Eleanor Parsons 2025 Giant tracks show how dinosaurs roamed the UK millions of years ago | New Scientist 8.1. 

Kivettyneet ulosteet kertovat tarinan dinosaurusten noususta valtaan

 

Kuva: Marcin Ambrozik

Joel Kontinen

Analyysi sadoista bromaliiteista – kivettyneestä ulosteesta ja oksennuksesta – osoittaa, kuinka ruokavalion muutokset mahdollistivat dinosaurusten valtaanpääsyn maailman alkujurakauden aikana. Sauropodomorph-dinosaurukset ruokkivat vasta kehittyneitä kasveja märässä varhaisen jurakauden ympäristössä. 200 miljoonaa vuotta vanhojen ulosteiden ja oksennuksen sisältö auttaa osoittamaan, kuinka dinosaurukset valloittivat maailman Jurassic-kauden alussa. Hyvin säilyneet kasvit, luut, kalan osat ja jopa kokonaiset hyönteiset, jotka on löydetty hyvin erimuotoisista ja kokoisista muinaisten eläinten ulosteista, viittaavat siihen, että dinosaurusten laaja ruokavalio teki niistä selviytyjiä muuttuvassa ekosysteemissä muihin eläinryhmiin verrattuna. Se sai ne kasvamaan ja lopulta perustamaan "dynastiansa maalle", sanoo Martin Qvarnström Uppsalan yliopistosta.

Dinosaurusten lonkkanivelet, jotka asettavat jalat vartalon alle nisäkkäiden tavoin sen sijaan, että ne olisivat levittäytyneet sivuille kuten liskoilla – ilmestyivät yli 230 miljoonaa vuotta sitten Triaskauden aikana. Kymmenien miljoonien vuosien ajan nämä varhaiset dinosaurukset sulautuivat maisemaan, joka oli täynnä monia muita matelijoita. Noin 200 miljoonaa vuotta sitten dinosaurukset olivat kuitenkin pääosin vallanneet planeetan, kun taas useimmat muut matelijat katosivat Triaskauden lopun sukupuuttoon.

Tämä on taas tutkimus, jossa evoluutio ja vuosimiljoonat ovat sovussa keskenään. Kummastakaan ei ole oleellisia  tieteellisiä todisteita.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2024 Fossilised droppings tell the story of dinosaurs' rise to power | New Scientist 27.11.

 

Jurakauden eläimillä oli pidempi "lapsuus"

 

 Kuva: Maija Karala

Jurakauden fossiilit osoittavat, että nykyaikaiset nisäkkäät kasvavat nopeammin kuin muinaiset.

Saman sukupuuttoon kuolleen nisäkäslajin aikuisen ja nuoren 166 miljoonaa vuotta vanhat fossiilit paljastavat, että niillä oli pidempi "lapsuus" ja elinikä kuin vastaavilla nykyään.

Jurakauden puolivälissä pienet nisäkkäät elivät paljon pidempään kuin nykyiset kollegansa, ja he viettivät vuosia viikkojen sijaan vanhempiensa hoidossa. Tämä viittaa siihen, että jossain vaiheessa pienet nisäkkäät kokivat merkittävän muutoksen niiden kasvuvauhdissa – mutta on epäselvää, mikä sen aiheutti. Löytö perustuu kahteen kivettyneeseen luurankoon sukupuuttoon kuolleesta hiiren kokoisesta Krusatodon kirtlingtonensis -olennosta, joka asui Skyen saarella Skotlannissa noin 166 miljoonaa vuotta sitten. Fossiilit löydettiin vuosikymmenten välein: ensimmäinen 1970-luvulla ja toinen vuonna 2016. Yhdessä ne ovat harvinainen löytö – kaksi fossiilia samasta lajista, yksi aikuinen, yksi nuori. Tutkimusryhmä saattoi vertailla näytteitä nähdäkseen, kuinka eläimet kasvoivat ja kehittyivät. "Se tarkoitti, että saimme alkaa kysyä kysymyksiä, joista emme olisi voineet haaveilla vain yhdestä näytteestä", sanoo Elsa Panciroli Skotlannin kansallismuseosta. Ensin tutkijat käyttivät röntgenkuvausta laskeakseen näytteiden hampaiden vuotuiset kasvurenkaat, joita, kuten puunrungon renkaita, voidaan käyttää iän arvioimiseen. He havaitsivat, että aikuinen yksilö oli noin 7-vuotias ja nuori 7 kuukauden - 2 vuoden ikäinen.

Tämä osoittaa, että dinosaurukset kasvoivat hitaammin, kun nykyisin elävät eläimet. Tällöin ne eivät vieneet paljon tilaa Nooan arkissa.

Lähde:

Corryn Wetzel 2024 Jurassic fossils show modern mammals grow faster than ancient ones | New Scientist 24.7.

Sarvipäisen dinosauruksen fossiili löydetty USA:sta

 

Kuva Andrey Atuchin Museum of Evolution Maribo, Tanska.

Joel Kontinen

Sarvekkaiden dinosaurusten uudet lajit asuivat nykyisessä Pohjois-Amerikassa noin 78 miljoonaa vuotta sitten. Pään yläosassa olevat kaarevat sarvet ovat lajissaan suurimmat koskaan nähdyt. Paleontologit ovat nimenneet äskettäin löydetyn dinosauruksen pohjoismaisen jumalan Lokin mukaan, koska sen sarvet ja jumaluuden kuninkaallinen päähine ovat hämmästyttävän samankaltaisia, kuten se on kuvattu viimeaikaisissa supersankarielokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Tutkijat kuvasivat uutta dionosarusta, Lokiceratops rangiformista, tutkimuksessa, joka julkaistiin torstaina (20. kesäkuuta) PeerJ-lehdessä. Tutkijat tunnistivat lajin vuonna 2019 Montanan Badlandsissa sijaitsevasta Judith River Formationista, noin 3,2 kilometriä Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalta löydetyn kallon osittaisten jäänteiden perusteella.

L. rangiformiksella oli massiivinen röyhelö, joka oli koristeltu parilla litteillä, kaarevilla sarvilla yläosassa, sen silmien yläpuolelta ulkonevien tavallisten keihäsmaisten sarvien lisäksi. Röyhelön sarvet ovat kaikkien aikojen suurimmat. Ainutlaatuinen päähine inspiroi tutkijoita nimeämään dinosaurussuvun Lokiceratops norjalaisen huijarijumalan Lokin kunniaksi, joka on usein kuvattu kypärässä, jossa on samalla tavalla koristeelliset sarvet – erityisesti Marvelin moderneissa sarjakuvakuvissa. Vasta löydetyllä lajilla oli myös kolmas pari epäsymmetrisiä sarvia röyhelön yläosassa, mikä ansaitsi sille lajinimen rangiformis, joka tarkoittaa latinaksi "näyttää karibulta", koska karibuilla (Rangifer tarandus) on myös pään toisella puolella pidemmät sarvet. Dinosauruksen kallosta puuttuu myös selvästi nenäsarvi, joka on useimmilla muilla keratopsilla, mukaan lukien Triceratopsilla.

Tutkimus luottaa vuosimiljooniin ja evoluutioon, joita ei voida tieteellisesti havainnoida.

Lähde:

'Lähde: Harry Baker 2024 Newfound dinosaur with giant, horned headpiece named after iconic Norse god | Live Science 20.6.

Miten linnut kehittyivät?

 

Kuva; Daniel Lopez-Velasco.

Joel Kontinen

Kirjassaan A Wilson’s Bird of Paradise (Princeton University Press) Douglas Futuyma kertoo, kuinka linnut evoluution mukaan kehittyivät. Kirjan mukaan kehityshistorian yksityiskohdat tuottavat iloa, mutta myös tuskaa.

 

Todellinen tiede on vastoin Futuyman käsityksiä. Jumala on luonut linnut viidentenä luomispäinä. Ne eivät ole kehittyneet kehittyneet dinosauruksista

Vähän aikaa sitten tehty tutkimus haastaa ajatuksen dinosauruksista höyhenpeitteisinä. Äskettäin löytynyt pienen tyrannosauruksen leuan ja kynsien luufragmentti sai jotkut tutkijat ajattelemaan  dinosauruksia taas lintuina.

Jumala loi dinosaurukset eri päivänä kuin linnut. Kehityskaari dinosauruksista lintuihin on täynnä darvinistista satuilua.

Lähde:

Ings, Simon, 2022, How Birds Evolve review: In-depth and passionate New Scientist

 7.12.

Ilmaston lämpeneminen vaikutti dinobuumiin

 

Kuva:  Henry Sharpe

Joel  Kontinen

Evolutionistien mukaan matelijoiden runsauden ja monimuotoisuuden buumi noin 250 miljoonaa vuotta sitten saattoi johtua miljoonia vuosia aikaisemmin alkaneista kohoavista lämpötiloista sen sijaan, että se olisi täyttänyt nisäkkäiden massiivisen sukupuuton jättämän aukon, kuten aiemmin ajateltiin.

 Permikauden lopulla, noin 250 miljoonaa vuotta sitten, kaksi massiivista tulivuorenpurkausta nosti maapallon lämpötilaa noin 30 °C. "Tulivuoret päästivät valtavia määriä kasvihuonekaasuja ilmakehään, mikä johti valtavaan ilmaston lämpenemiseen", sanoo Tiago R. Simões Harvardin yliopistosta.

 Tropiikissa "meren pinta oli periaatteessa yhtä kuuma kuin kylpytynnyrisi".

 Räjähdykset eivät ehkä ole yhtä kuuluisia kuin äskettäinen asteroidi-isku, jonka uskottiin tappaneen dinosaurukset, mutta purkaukset olivat planeettamme historian tuhoisimpia massasukupuuttotapahtumia, ja toinen, voimakkaampi räjähdys pyyhki pois 86 prosenttia lajeista. Planeetta oli jo lämpenevässä trendissä, mutta purkaukset saivat aikaan noin 20 miljoonan vuoden pituisen kuumaputken. Vaikka varhaiset nisäkkäiden esi-isät alkoivat kuolla massiivisesti, matelijat näyttivät kehittyvän huimaa vauhtia aina pienistä gekon kaltaisista olennoista maalla hallitseviin ikthyosauruksiin merellä.

 Simões ja hänen kollegansa käyttivät kahdeksan vuotta mittaillen ja vertaillen museofossiileja sukupuuttoon kuolleista amniooteista – nisäkkäiden, matelijoiden ja lintujen nelijalkaisista esi-isistä – jotka elivät 70 miljoonaa vuotta ennen suurta sukupuuttotapahtumaa ja 70 miljoonaa vuotta sen jälkeen. Hän kokosi 348 morfologista ominaisuutta, kuten kallon mitat ja hännän pituus, 1000 fossiilinäytteen 125 lajista. Sitten hän ja hänen tiiminsä vertasivat näitä tietoja globaaleihin lämpötiloihin saman ajanjakson aikana. Heidän tilastoanalyysinsä paljasti, että matelijoiden määrä ja monimuotoisuus lisääntyivät noin 40 miljoonaa vuotta ennen dramaattisia räjähdyksiä, mikä osoittaa, että matelijoiden menestys oli sidottu ilmaston lämpenemiseen, ei nisäkäskilpailun äkilliseen häviämiseen. "Kun saavut noiden ilmastomuutosten huipulle, matelijat kehittyivät jo melko nopeasti", Simões sanoo. "Tämä matelijoiden valtaus oli jo käynnissä." Löydöt ravistelevat sitä, miten paleontologit ajattelevat matelijoiden evoluutiosta, sanoo Christopher J. Raxworthy American Museum of Natural Historysta New Yorkissa.

  "Uudet ilmastot itsessään voivat stimuloida evoluutiota tuottamaan lopulta hyvin erilaisia ​​uusia muotoja", hän sanoo. Raxworthy huomauttaa, että verrattuna ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen nopeaan tahtiin tämä lämpenemisjakso tapahtui suhteellisen hitaasti. "Emme itse asiassa näe nyt aiheuttamamme ilmastonmuutoksen evoluutiovaikutuksia miljooniin vuosiin", hän sanoo. "Seuraukset voivat olla valtavat."

Ainakin evoluution mielestä. 

 

Lähde:

Wetzel ,Corryn. 2022. Reptile boom 250 million years ago may have been due to global Warming New Scientist 19.8.

Darvinistien mukaan liitukauden lopettanut asteroidi muutti maailmaamme

 

Kuva:NASA/JPL-Caltech. 

Joel Kontinen

Narvinistien mukaan liitukausi päättyi, kun asteroidi törmäsi maahan noin 66 miljoonaa vuotta sitten, ja suuri ekosysteemi romahti. Asteroidin halkaisija oli noin 12 kilometriä ja se jätti jälkeensä Chicxulub-kraatterina tunnetun arven, joka sijaitsee veden alla Meksikonlahdella lähellä Yucatánin niemimaata ja on halkaisijaltaan vähintään 150 kilometriä. Isku tuhosi lopulta vähintään 75 % maapallon elämästä, siis kaikki muut kuin linnut, jotka darvinistien mukaan ovat dinosauruksia.

Raivoavien metsäpalojen noki täytti taivaan ja peitti auringon, mikä myötävaikutti suoraan seuranneeseen sukupuuton aaltoon, näin uusi tutkimus on kertonut. Se esiteltiin 16. joulukuuta American Geophysical Unionin (AGU) vuosikokouksessa New Orleansissa ja verkossa.

Katastrofi aiheutti myös ympäristömuutoksia, jotka johtivat massasukupuuttoon ajan myötä. Yksi tällainen sukupuuttoon liittyvä seikka saattoi olla tiheät tuhkapilvet jopa kahden vuoden ajan.

Evoluution kannattajien mielestä nykyaikaisia lintuja tuottanut sukupuu on ainoa dinosaurusten sukupuun haara, joka kesti sukupuuton. Miksi vain linnut selvisivät siitä?

Nooan ajan vedenpaisumus on parempi selitys.

Tämä kumoaa evolutionistien oman arvion. Genesiksen mukaan mitään asteroidin iskua tuohon aikaan ei tapahtunut.  

Krokotiilit, gekot ja tuatara selvisivät myös asteroidin iskusta. 

Lähde:

Weisberger,  Mindy, 2021. Darkness caused by dino-killing asteroid snuffed out life on Earth in 9 months Live Science 23.12.

Evoluution mukaan lentoliskoilla oli höyhenet jo ennen kuin ne olivat linnuilla

 

Kuva:  Bob Nicholls. 

Joel Kontinen

Lentoliskoilla eli Pterosauruksilla – lentävillä matelijoilla, jotka evoluution mukaan lentelivät taivaalla miljoonia vuosia sitten – saattoivat olla moniväriset höyhenet. Tiedämme, että evoluution mukaan joillakin dinosauruksilla, jotka ovat pterosaurusten serkkuja, oli tällaisia ​​höyheniä, mutta eriväristen höyhenten löytö pterosauruksesta osoittaa, että höyhenet ovat saattaneet tulla noin 100 miljoonaa vuotta aikaisemmin kuin tutkijat ovat aiemmin luulleet, jopa lentäviä selkärankaisia ​​aikaisemmin. 

Maria McNamara University College Corkista Irlannissa ja hänen kollegansa löysivät nämä säilyneet höyhenet kivettyneestä osittaisesta pterosauruksen kallosta, jota pidettiin yksityisessä kokoelmassa ja joka alun perin kaivettiin Brasiliasta. Tämän lajin, Tupandactylus imperatorin yksilöillä on näkyvät harjat päässään; tämän kallon höyhenet löydettiin harjanteen molemmilta puolilta. Tutkijat löysivät kahdenlaisia ​​höyheniä: viiksimäisiä monofilamentteja ja monimutkaisempia haarautuvia höyheniä. Mikroskoopilla tarkasteltuna jokainen höyhentyyppi sisälsi erilaisia ​​melanosomeja, pieniä solupaloja, jotka syntetisoivat ja varastoivat pigmenttimelaniinia. "Monofilamenteissa on nämä pitkänomaiset, makkaran muotoiset melanosomit, mutta haaroittuneissa höyhenissä on näitä jäykempiä, rasvaisia ​​melanosomeja",

McNamara sanoo. "Melanosomin muoto liittyy todella läheisesti sen kemiaan ja siten sen väriin." Vertaamalla näitä melanosomeja nykyaikaisten höyheneläinten melanosomeihin, tutkijat päättelivät, että harjakkaat monofilamentit olivat todennäköisesti mustia tai tummanruskeita, kun taas pörröisemmät haarautuneet höyhenet olivat luultavasti vaaleampaa ruskean sävyä. "Tietyillä väreillä ei ole väliä evoluution kannalta; tärkeintä on, että niissä on nämä eri värit”, McNamara sanoo. "Se tarkoittaa luultavasti sitä, että kyky antaa väriä on jotain todella ikivanhaa ja se on sidottu koko höyhenten kehitykseen." Koska sekä pterosauruksilla että evoluution mukaan joillakin dinosauruksilla oli monivärisiä höyheniä, höyhenet ovat todennäköisesti periytyneet yhteiseltä esi-isältä varhaisella triaskaudella, noin 250 miljoonaa vuotta sitten, hän sanoo. "[Tämä havainto osoittaa, että] höyhenet syntyivät kauan ennen lentoa, ja niiden on täytynyt olla eristys- tai merkinantotarkoituksiin", sanoo Michael Benton Bristolin yliopistosta, Iso-Britanniasta.

Jos höyhenet olisivat kaikki samanvärisiä, niitä olisi voitu käyttää vain eristämiseen, mutta useiden värien löytäminen viittaa siihen, että niitä on luultavasti käytetty myös merkinantotarkoituksiin, ehkä naamiointiin tai kumppanien houkuttelemiseen.

Näin evolutionisti syöttää ajatusta lintujen ja dinosaurusten samankaltaisuudesta.

 

Lähde:

Crane, Leah. 2022. Pterosaur fossil suggests feathers may have evolved long before flight New Scientist  20 .4.

Darvinistien mukaan liitukauden lopettanut asteroidi muutti maailmaamme

 

Kuva:NASA/JPL-Caltech. 

Joel Kontinen

Narvinistien mukaan liitukausi päättyi, kun asteroidi törmäsi maahan noin 66 miljoonaa vuotta sitten, ja suuri ekosysteemi romahti. Asteroidin halkaisija oli noin 12 kilometriä ja se jätti jälkeensä Chicxulub-kraatterina tunnetun arven, joka sijaitsee veden alla Meksikonlahdella lähellä Yucatánin niemimaata ja on halkaisijaltaan vähintään 150 kilometriä. Isku tuhosi lopulta vähintään 75 % maapallon elämästä, siis kaikki muut kuin linnut, jotka darvinistien mukaan ovat dinosauruksia.

Raivoavien metsäpalojen noki täytti taivaan ja peitti auringon, mikä myötävaikutti suoraan seuranneeseen sukupuuton aaltoon, näin uusi tutkimus on kertonut. Se esiteltiin 16. joulukuuta American Geophysical Unionin (AGU) vuosikokouksessa New Orleansissa ja verkossa.

Katastrofi aiheutti myös ympäristömuutoksia, jotka johtivat massasukupuuttoon ajan myötä. Yksi tällainen sukupuuttoon liittyvä seikka saattoi olla tiheät tuhkapilvet jopa kahden vuoden ajan.

Evoluution kannattajien mielestä nykyaikaisia lintuja tuottanut sukupuu on ainoa dinosaurusten sukupuun haara, joka kesti sukupuuton. Miksi vain linnut selvisivät siitä?

Nooan ajan vedenpaisumus on parempi selitys.

Tämä kumoaa evolutionistien oman arvion. Genesiksen mukaan mitään asteroidin iskua tuohon aikaan ei tapahtunut.  

Krokotiilit, gekot ja tuatara selvisivät myös asteroidin iskusta. 

Lähde:

Weisberger,  Mindy, 2021. Darkness caused by dino-killing asteroid snuffed out life on Earth in 9 months Live Science 23.12.

Mitä kalafossiili teki dinosaurusten seassa?

 

Kuva: George F. Sternberg, CC BY-SA 3.0.

Joel Kontinen

Argentiinan Patagoniasta on löydetty jättimäinen, 70 miljoonaa vuotta vanha kalan fossiili samasta joukkohaudasta dinosaurusten kanssa, tutkijaryhmä kertoi.

 Argentiinalaiset paleontologit "löysivät yli kuusi metriä pitkän petokalan jäänteet", tutkijat sanoivat lausunnossaan. Löytö julkaistiin tieteellisessä lehdessä Alcheringa: An Australasian Journal of Palaeontology.

 Kalat "uivat Patagonian meressä liitukauden lopussa, jolloin lämpötila siellä oli paljon lauhkeampi kuin nyt", lausunnossa todettiin. "Tämän lihansyöjäeläimen, jolla on terävät hampaat ja pelottava ulkonäkö, fossiilit löydettiin Colhue Huapial -järven läheisyydestä" noin 1 400 kilometriä pääkaupungista Buenos Airesista etelään.

 Tämä fossiili kuului Xiphactinus-sukuun, joka kuuluu Maan historian suurimpiin petokaloihin. "Sen vartalo oli huomattavan hoikka ja päättyi valtavaan päähän, jossa oli suuret leuat ja useita senttejä pitkät neulanterävät hampaat."

 Fossiileja tästä lajista on löydetty myös muualta maailmasta, "joista joissakin on jopa säilynyt mahan sisältö", sanoi Julieta de Pasqua, yksi tutkimuksen kirjoittajista. Aiemmin Xiphactinus oli löydetty vain pohjoiselta pallonpuoliskolta, vaikka yksi esimerkki löydettiin hiljattain Venezuelassa. Patagonian alue on yksi tärkeimmistä dinosaurusten ja esihistoriallisten lajien fossiilien joukkohaudoista.

Mutta mikä tuo dinosaurukset ja kalat yhteen samassa joukkohaudassa? Vastaus on Nooan ajan vedenpaisumus, joka sekoitti evoluution vuosikerrokset ja toi ne yhteen.   

Lähde:

2020. Fossil of giant 70m year-old fish found in Argentina Geologypage 16.7.

Miksi linnut selvisivät asteroidin törmäyksessä

Ichthyornis.Kuva: El fosilmaníaco, CC BY-SA 4.0.

Joel Kontinen

Evolutioon mukaan linnut selvisivät elossa 66 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta asteroidin törmäyksestä.

Se tappoi noin 80 % kaikista eläinlajeista. Mutta mystisesti jotkut dinosaurukset selvisivät: eli evolutionistien mukaan linnut.

Mutta miksi jotkut lintujen sukulinjat säilyivät, kun taas toiset menehtyivät? Uusi tutkimus hyvin säilyneestä muinaisesta linnun kallosta viittaa siihen, että katastrofista selvinneillä lintulajeilla oli isommat aivot eli etuaivot - aivojen etuosa.

Vaikka ei olekaan selvää, kuinka suuret etuaivot auttoivat lintuja selviytymään. Etuaivot ovat vastuussa monista prosesseista. "Se johtui todennäköisesti käyttäytymisen plastisuudesta - linnut, joilla on isommat etuaivot, saattoivat luultavasti muuttaa omaa käyttäytymistään riittävän nopeasti pysyäkseen mukana ympäristönsä nopeasta muutoksesta", kertoi tutkimuksen johtava tutkija Chris Torres, National Science Foundationin tutkijatohtori Ohion yliopiston Heritage College of Osteopathic Medicine -yliopistosta. Aiheeseen liittyvä teksti on verkossa 30. heinäkuuta Science Advances -lehdessä, ja se esiteltiin 2. marraskuuta Selkärankaisten paleontologian seuran vuosikonferenssissa, joka oli tänä vuonna virtuaalinen COVID-19-pandemian vuoksi.

Evoluution mukaan lintujen luut ovat herkkiä ja fossiiloituvat harvoin hyvin tai kolmiulotteisesti, mikä tarkoittaa, että tutkijat tuskin koskaan pääsevät kunnolla näkemään muinaisten lintujen aivokoteloa, kallon sisäosaa, jossa aivot sijaitsevat. Mutta muutama vuosi sitten tutkijat löysivät Kansasissa hyvin säilyneen, osittain 3D-fossiilin Ichthyorniksen, muinaisen hampaisen linnun, joka eli liitukauden aikana, kivimuodostelmasta, jonka ikä on 87–82 miljoonaa vuotta. 

"Sillä on lähes täydellinen kallo, joka on uskomattoman harvinainen sekä tälle tietylle lajille (Ichthyornis) että fossiilisille linnuille yleensä", sanoi Torres, joka teki tutkimuksen tohtoriopiskelijana Texasin yliopiston integratiivisen biologian laitoksella Austinissa. "Tämä uusi fossiili on säilyttänyt suurimman osan kallon muodostavista luista ja tarjoaa meille ensimmäiset täydelliset rakenteet monista luista." Torres ja hänen kollegansa käyttivät röntgentietokonetomografiaa (CT) rekonstruoidakseen digitaalisesti Ichthyorniksen pään luuston ja aivojen rakenteen. Aivojen muodon analyysi paljasti, että muinaisilla linnuilla, kuten Ichthyornis, oli "vanhanaikaiset" aivot; sen aivot muistuttivat evoluution mukaan enemmän dinosaurusten kuin elävien lintujen aivoja. Elävillä linnuilla on "valtavat etuaivot suhteessa muihin aivoihinsa", Torres sanoi. Nykypäivän lintujen etuaivot ovat suuret verrattuna muinaisten lintujen ja dinosaurusten etuaivoihin, jotka elivät juuri ennen liitukauden lopullista massasukupuuttoa. Ottaen huomioon, että Ichthyorniksella, elävien lintujen hyvin läheisellä sukulaisella, ei edelleenkään ollut suuria etuaivoja kuten elävillä linnuilla, "voimme päätellä, että nuo suuret aivot kehittyivät elävien lintujen esi-isissä", Torres kirjoitti sähköpostissa.

Tämä kumoaa evolutionistien oman arvion. Genesiksen mukaan mitään asteroidin iskua tuohon aikaan ei tapahtunut.  

Mutta krokotiilit, gekot ja tuatara selvisivät myös asteroidin iskusta. 

 Lähde: 

 Geggel Laura. 2021.  How did birds survive the dinosaur-killing asteroid? Live Science 4.11. 

 

Miksi keskikokoset dinosaurukset puuttuvat fossiiliaineistosta?

 

Kuva Nobu Tamura, CC BY 2.5

Joel Kontinen

Keskikokoset dinosaurukset puuttuvat fossiiliaineistosta, varsinkin liitukaudella noin 145.5 miljoonaa 65.5 miljoonaa vuotta sitten,

Olen myös mahdollista, että jotkut tutkimuksen  dinosauruslajit tunnistettiin väärin. Vasta äskettäin paleontologit ovat alkaneet arvioida luun mikrorakennetta, mikä voi paljastaa dinosauruksen iän kuollessaan. "Tämä voi osoittaa, että jotkut yhteen lajiin kuuluvat pienet dinosaurusyksiköt olivat yksinkertaisesti muiden lajien nuoria, tai päinvastoin, että jotkut  dinosaurusyksiköt, joiden uskotaan olevan yhden lajin nuoria, ovat sen sijaan uusien kääpiölajien aikuisia", Michael D'Emic sanoi,

Lähde: 

Geggel, Laura , 2021, Medium-size dinos are missing from the fossil record. Here's why.  Live Science 26,2,