Joel Kontinen
Jos pilvet vetäytyisivät hiukan syrjään, näkisimme tänään yhden vuosisatamme suurimmista superkuista. NASA:n mukaan edellinen yhtä iso superkuu näkyi vuonna 1948, ja seuraavaa saamme odottaa aina vuoteen 2034 saakka.
Superkuuksi kutsutaan ilmiötä, jossa Kuu on täydenkuun aikana lähimpänä Maata. Se voi tuolloin näyttää 14 prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin ollessaan kauimpana meistä.
Tänään etäisyys Kuuhun on 356 509 kilometriä.
Kuu on oikeastaan aina superkuu. Se kertoo meille luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta.
Naturalistiset teoriat eivät pysty selittämään Kuun syntyä. Teoria toisensa jälkeen on nähnyt muutakin kuin superkuun valon, mutta se on aina jouduttu hylkäämään.
Syyskuussa Nature julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin Maan kallioiden ja kuukivien kalium-41 ja kalium-39 isotooppeja, ja todettiin, että vallitseva kuunsyntyteoria on ongelmallinen.
Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä. Esimerkiksi ilman Kuuta meillä ei juuri olisi vuorovesiä – eikä elämää.
Maapallon elämä riippuu paitsi etäisyydestä Auringosta, myös monesta muusta seikasta, esimerkiksi sopivan kokoisesta kuusta, joka on sopivan etäällä Maasta, jotta vuorovedet ruokkivat meren – ja siten myös maan – elämää.
Ilman kuuta meren elämä kuolisi, ja pian kuolisi myös planeettamme muukin elämä, koska täällä auringon alla harva asia on täysin irrallaan muusta.
Näyttää siis siltä, että maapallon elämän mahdollistava hienosäätö näkyy myös Kuun koossa ja sen etäisyydessä Maasta.
Äskettäin naturalistiset kuuteoriat saivat myös toisenlaisen iskun, kun kävi ilmi, että Kuun pinta saattaa olla 100 kertaa nuorempi kuin mitä ennen oletettiin.
Genesis on edelleenkin hyvin ajankohtainen.
Lähde:
Howell, Elizabeth. 2016. Why November's Super-Close Supermoon Is a Full Beaver Moon. Space.com (9.11.).
Tekstit
