Joel Kontinen
Länsi-Australian aavikoilla elävä hirvittävä Moolok (Moloch horridus) tuskin pääsisi palkinnoille kauneuskilpailuissa, mutta se selviää äärimmäisen kuivissa ja vedettömissä oloissa yllättävän nerokkaalla menetelmällä: se imee hiekan kosteutta jaloillaan ja koko ihollaan ja kuljettaa sen suuhun, jonka se avaa jopa 2 500 kertaa tunnissa.
Piikkimoolok uhmaa painovoimaa. Se hyödyntää kapillaari-ilmiötä ja imee tarvitsemansa kosteuden sisäänsä.
Foinikialaisten epäjumalan mukaan nimetyn aavikkoliskon suomujen välissä on pikkuruisia uria, joilla se kerää kastetta hiekasta.
Tällä 20-senttisellä liskolla on muitakin nimiä, esimerkiksi piikkipaholainen tai piikkilohikäärme.
Philipp Comanns (RWTH Aachen), joka kollegoineen tutki näitä piikkiliskoja, sanoo, että insinöörit saattavat hyvinkin kiinnostua jäljittelemään niiden nerokkaasta keinoa kerätä aavikon kosteutta talteen.
Näin pikkumoolok tarjoaa uuden esimerkin biomimetiikasta eli luomakunnan nerokkaiden ratkaisujen matkimisesta.
Tutkijat ovet hyödyntäneet (tai yrittävät hyödyntää) periaatteita, joita ilmenee esimerkiksi gekon jalassa, kameleontin kielessä, yöperhosen silmässä, ihmisen silmässä, merilevissä, kissan viiksissä, hainevissä ja majavan turkissa.
Piikkimoolok osoittaa, että Jumala huolehtii eläimistä myös syntiin langenneessa maailmassa.
Lähde:
Photopoulos, Julianna. 2016. Desert lizard can sip water from sand through its feet and back. New Scientist (2.11.).
Tekstit
