Joel Kontinen
Vanhoilla fossiileilla on tapana sotkea tieteen hienoja systeemejä.
Vuonna 2010 tutkijat löysivät Etelämantereelta 1,2 metriä pitkän mosasauruksen kallon, josta äskettäin julkaistiin tutkimus Cretaceous Research -lehdessä.
Fossiilissa täytyy olla jotain odottamatonta, kun löydöstä tutkimuksen julkaisuun kului kuusi vuotta.
Monet evolutionistit uskovat, että mosasaurukset kuolivat sukupuuttoon yhdessä dinosaurusten kanssa osapuilleen 65 miljoonaa vuotta sitten Jukatanin niemimaalle iskeytyneen asteroidin aiheuttamassa tuhossa.
On kuitenkin loogisempaa uskoa, että ne kuolivat Nooan ajan vedenpaisumuksessa noin 4 500 vuotta sitten.
Evolutionistit arvelevat Kaikaifilu hervein olevan ”66 miljoonaa vuotta” vanha. He olettavat, että Etelämanner oli tuolloin paljon lämpimämpi kuin nykyisin. Sieltä on löytynyt myös trooppisten puiden siitepölyä, mikä sopii huonosti evoluution maailmaan.
Monet muut evolutionisteja hämmästyttävät seikat kertovat vedenpaisumuksesta:
Trooppinen sademetsä on muinoin kukoistanut Norjassa, ja Andeilla on kaivettu esiin merikilpikonnan fossiileja.
Dinosauruksia on löydetty Alaskasta, Grönlannin jään alla virtaa jokia ja esimerkiksi Pohjois-Kenian aavikoilla on massiivisia pohjavesimuodostumia eli akvifereja.
Mosasauruksesta on aiemmin löytynyt pehmeitä kudoksia, joiden ei missään tapauksessa pitäisi säilyä yli 60 miljoonaa vuotta:
Lähde:
Massive sea lizards once hunted dinosaur whales in Antarctica. New Scientist (7.11. 2016).
Tekstit
