Apinatarina Timessä: Koti teki apinaihmisestä ihmisen

Tällä vihermarakatilla oli ihmisen tekemä koti, mutta korkeakulttuuria se ei osannut rakentaa.




Joel Kontinen

Ihminen eroaa hätkähdyttävän paljon kaikesta muusta luomakunnasta. Darvinistia tämä jaksaa ällistyttää, koska hän ei halua myöntää erikoisasemaamme.

Evolutionistit ovat kehitelleet monia arveluja siitä, miten apinamaisesta esi-isästämme tuli H. sapiens. Työkalut, kieli ja tulen hallinta ovat yleisempiä hypoteeseja.

Toimittaja Sarah Begley esittelee meille Timessä tästä uuden version: muutto jonkinlaiseen rakennukseen teki meistä ihmisiä.

Ajatus perustuu neuroantropologi John S. Allenin kirjaan Home: How Habitat Made Us Human (Basic Books, 2015). Koti suojeli alkuihmisiä pedoilta ja rajuilmalta ja antoi heidän kaikessa rauhassa harrastaa mutkikkaita sosiaalisia suhteita ja rakentaa kulttuuria.

Kodissa kavereista ja jälkeläisistä tuli perheitä. Siellä he saattoivat nukkua turvassa. Unen tiedetään edistävän oppimista ja parantavan muistia.

Allenin mukaan koti vapautti esi-isämme ja -äitimme ympäröivän maailman häiriöiltä, jotta he pystyivät paremmin käyttämään henkisiä kykyjään.

Tarinointi on kiehtovaa, mutta siinä on loogisia aukkoja. Apinamainen olento ei olisi pystynyt rakentamaan pysyvää asumusta. Siihen tarvitaan kykyjä, joita sillä ei ole voinut olla.

Evolutionisteilta monesti hämärtyy ihmisen ja eläimen raja. He saattavat kuvitella, että he ovat (miltei) eläimiä ja että eläimet ovat (melkein) ihmisiä.

Ihmisinä olemme erikoisia, koska Jumala loi meidät kuvakseen. Esimerkiksi kieli, leuka ja kultainen leikkaus kertovat siitä, että sokea kelloseppä ei ole muovannut meitä.



Lähde:

Begley, Sarah. 2016. Home. Time (Europe) (18.1., s.16).

Evolutionisti söi ruohoa ja leikki olevansa vuohi Sveitsin Alpeilla

Tämä on ihan oikea vuohi eikä valepukuinen evolutionisti.




Joel Kontinen

Charles Darwin oli näkevinään ihmisissä ja eläimissä yhteisiä piirteitä. Saduissa on pitkä traditio nähdä inhimillisiä ominaisuuksia eläimissä.

Aku Ankka jatkoi maineikkaasti tätä kehitystä.

Äskettäin Carolyn Ristau arvioi Sciencessa kahta kirjaa, joissa evolutionistit tekeytyivät eläimiksi ja kertovat seikkailuistaan.

Teoksessa Being a Beast Adventures Across the Species Divide (Metropolitan Books, 2016) Charles Foster kuvailee, miltä tuntuu elää mäyrän tavoin luonnossa ja syödä matoja. Hän vietti luonnossa kuusi viikkoa poikansa kanssa tarkkailen pääskysiä, kettuja ja peuroja ja kuvitteli olevansa niiden sukulaissielu.

Kirjassa GoatMan How I Took a Holiday from Being Human (Princeton Architectural Press, 2016) Thomas Thwaites puolestaan kertoo, miltä tuntuu elää vuohena Sveitsin Alpeilla. Rooliin kuului tekojalat ja muut vuohimaiset varusteet.

Twaites halusi alun perin ruveta elefantiksi ja ylittää Alpit, mutta tutustuttuaan oikeisiin elefantteihin ja saatuaan shamaanilta neuvoja, hän päätyi ruohoa mutustelevaksi vuoheksi.

Ei ole lainkaan mahdotonta arvata, että evoluutio näyttelee oleellista roolia näissä kokeiluissa. Darvinistit pyrkivät näkemään inhimillisiä piirteitä, puhetta ja jopa paheita eläimissä.

Monesti ihmisen ja eläimen raja hämärtyy. Eläinaktivistit ovat kampanjoineet saadakseen ihmisoikeudet simpanssille Itävallassa (Matthew Hiasl Panin tapaus) ja USA:ssa, ja Espanjassa kaikille isoille apinoille.

Argentiinassa tuomioistuin julisti orangin ei-inhimilliseksi persoonaksi.

Aiemmin tänä vuonna darvinistit kuulivat gorillan (oletetussa) laulussa kaikuja kielen evoluutiosta, ja kun he huomasivat simpanssin viskelevän kiviä, he näkivät siinä rituaalin ja merkkejä uskonnon evoluutiosta.

Lähde:

Ristau, Carolyn A. 2016. Wild things. Science 352: 6292, 1402. (17.6.).

Darvinistit vauhdissa: kiittäkäämme parrakasta liskoa hiuksistamme ja lintujen sulista

Minä syön nyt voikukan lehteä. Kuva: Stabby Joe, public domain.




Joel Kontinen

Hiusten ja sulkien alkuperä on mysteeri evoluution suosijoille. He eivät tiedä, mistä ja miten ne ovat tupsahtaneet keskuuteemme.

Evoluutio edellyttää monia mahdottomia hyppyjä, joten ei ole ihme, että ratkaisut ovat yhä piilossa.

Evoluution sokea kelloseppä käyttää alhaalta ylös -strategiaa. Se ei pysty ennakoimaan kehitystä vaan se käyttää niitä palikoita, jotka ovat tarjolla.

Äskettäin parrakas ja suomuton australialainen lisko inspiroi tutkimuksen, joka pyrki selvittämään hiusten alkuperän.

Geneven yliopiston geneetikko Michel Milinkovitch osti lemmikiksi tällaisen liskon ja rupesi tutkimaan sen DNA:ta. Hän huomasi, että geeni ectodysplasin-A:n (EDA:n) mutaatio oli saanut aikaan sen suomuttomuuden.

Tämän geenin mutaatioiden tiedetään aiheuttavan myös kaljupäisyyttä, joten seurattuaan parrakkaiden liskojen varttumista tutkijat päättelivät, että ihmisten hiukset ja lintujen höyhenet kehittyivät "300 miljonaa vuotta" sitten eläneen liskon suomuista.

Tutkimus julkaistiin Science Advances -lehdessä.

Suomuista ei tosin saa höyheniä muuta kuin saduissa.

Tutkimus on lisäksi yksipuolisen geenikeskeinen. Genomimme on moninkertaisesti dynaamisempi kuin mitä evolutionistit kuvittelivat.

Nykyisin epigentiikka ohjaa tutkimusta darvinistien harmiksi.

Nature on kuvannut epigenomiamme solujen sinfoniaksi.

Jopa Nature on myöntänyt, että darvinismi ei toimi.

Tämä ei kuitenkaan ole estänyt villejä spekulaatioita. Mutta tieteen kanssa niillä ei ole juuri mitään tekemistä, vaikka niitä markkinoidaan tieteen nimissä.

Lähde:

Panko, Ben. 2016. Human hair, bird feathers came from reptile scales. Science (24.6.).

P.S. Keruulla on Ison Kirjan juhannuskonferenssissa nähtävissä luomisnäyttely, johon kannattaa tutustua.

Napasiiseli ja muut kylmäveriset nisäkkäät sotkevat darvinistista ajattelua

Napasiiseli havittelee sientä iltapalaksi. Kuva: Ianaré Sévi, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Monet kuvittelevat, että kaikki nisäkkäät ovat lämminverisiä. Eläinkunta on kuitenkin paljon monimuotoisempi. Siinä on esimerkiksi melko lämminverinen kala ja kylmäverisiä nisäkkäitä.

Evolutionistien on vaikea selittää, mistä nämä kummajaiset kehittyivät, koska darvinismin alhaalta ylös -strategia ei tuota toimivia ratkaisuja.

Kylmäveriset nisäkkäät eivät ole niin kylmäverisiä kuin vaikkapa matelijat, mutta napasiiseli (Spermophilus parryii) säilyy jäätymättä ja hengissä, vaikka sen ruumiinlämpö laskisi pakkasen puolelle.

Tutkijat ovat mitanneet yhdestä talvihorrosta viettäneestä siiselistä -2,9C. Eläin selvisi hengissä.

Hiirimaki, kotipäästäisopossumi ja kaljurotta pystyvät myös laskemaan ruumiinlämpöään reilusti.

Darvinistit voivat uskoa, että raju ruumiinlämmön lasku on adaptaatio eli sopeutuminen ympäristön oloihin, mutta kuinka monta esi-isää kuoli ennen kuin ne sopeutuivat? Samantapainen ongelma on esimerkiksi tikan iskunvaimentimessa.

Evolutionisti uskoo, että tikan esi-isälle ei ollut iskunvaimenninta, joten se olisi kuollut aivotärähdykseen ennen kuin sai siirrettyä geeninsä seuraavalle sukupolvelle.

Luomakunta on täynnä eläimiä, jotka sopivat huonosti darvinistiseen maailmaan.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus), maasika (Orycteropus afer) ja nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) eivät kunnioita evolutionistien luokitteluja.


Lähde:

Nicholls, Henry. 2016. Time to bust a myth: not all mammals are warm-blooded. BBC Earth (10.6.).

ISIS pelaa evoluutiopeliä ja hyödyntää mutaatioita, ainakin Live Sciencen mukaan

Terroristien uhreja muistettiin myös Moskovassa. Kuva: Stolbovsky, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

ISIS:tä kannattavat ryhmät pystyvät hyödyntämään mutaatioita ja jälleensyntymään estääkseen cyberpoliisia saamasta niitä kiinni.

Näin tieteellistä tekstiä saamme lukea Live Science -sivustolla, jossa raportoidaan uudesta tavasta selvittää, miten ISIS värvää jäseniä Internetissä.

”Huomasimme, että he [ISIS-terroristit] pelaavat eräänlaista fiksua evoluutiopeliä”, fyysikko Neil Johnson Miamin yliopistosta selittää. Hän kuuluu ryhmään, joka suunnitteli Sciencessä julkaistun tutkimuksen.

Darvinistit voivat kuvailla evoluutiota fiksuksi, mutta sitä se ei ole. Dawkinsin kelloseppä ei vieläkään ole saanut näköään takaisin vaan hapuilee yhä pimeässä.

Tšernobyl, Bhopal ja Fukushima opettivat meille, että yleensä mutaatioista ei seuraa mitään hyvää.

Itse tutkimus oli suunniteltu älykkäästi, mutta sen kuvaaminen darvinistisin termein tuntuu kaukaa haetulta.

Darwin ja evoluutio ovat monesti täysin tarpeettomia selityksiä.

Toisaalta ISIS ja darvinismi eivät ole kovin kaukana toisistaan: molemmat turvautuvat kuolemaan ja vastustavat kristinuskoa.

ISIS muistuttaa meitä syntiinlankeemuksen karmeista seurauksista.

Lähde:

Deamer, Kacey. 2016. ISIS Plays 'Evolutionary Game' to Avoid Online Shutdown. Live Science (16.6.).

Tuulahdus Eedenistä: vegaanilisko

Näihin poskiin sopii paljon pinaattia ja muuta vihertävää.





Joel Kontinen

Journal of Experimental Biology kertoo yllättävästä kokeesta: tutkijat päättivät äskettäin selvittää, selviytyisivätkö iguaanit pelkillä kasviksilla.

Luonnossa nämä puissa viihtyvät liskot syövät sekä pikkuötököitä että kasveja.

Neljänkymmenen päivän kuluttua pelkkiä kasveja syöneet iguaanit painoivat yhtä paljon kuin sekasyöjät. Niiden ohutsuoli oli 17 prosenttia pidempi kuin muilla ja niiden mikrobipopulaatio oli monipuolistunut. Ne voivat kaiken puolin hyvin.

Darvinistinen ajattelu on sumentanut näkömme siinä määrin, että meidän voi olla vaikea uskoa tällaiseen.

Mutta petoeläimen näköinen eläin ei välttämättä ole peto. Panda syö bambua, ja vampyyrin näköinen hedelmälepakko popsii vain banaaneja ja muita trooppisia hedelmiä.

Myös krokotiilit voivat toisinaan syödä kasveja, ja Bagheera kiplingi -hämähäkin mieliruoka kostuu akasian lehdistä.

Olemme viime vuosina kokeneet myös muunlaisia tuulahduksia Eedenistä: irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpojat, ja venäläisessä eläintarhassa tiikeristä tuli vuohen paras kaveri.

Vaikka syntiinlankeemus toi kuoleman ja kärsimyksen maailmaan, näemme toisinaan välähdyksiä siitä, millainen alun täydellinen maailma oli – ja millaiseksi se kerran ennallistetaan.

Lähde:

Mohanan, Patrick. 2016. How does a lizard go vegetarian? By growing its gut. Science (15.6.).

Tutkijat löysivät jääkauden jättimajavasta alkuperäistä proteiinia

Kuva: Charles R. Knight: Jättimajavia New Jerseyssä (1904), public domain.




Joel Kontinen

Proteiinien säilyminen fossiileissa jaksaa hämmästyttää vuosimiljooniin uskovia tiedemiehiä, niitä kun löytyy miltei kaikista ja kaikenikäisistä eläimistä.

Tuorein esimerkki julkaistiin äskettäin Proceedings of the Royal Society B:ssä.

Jättimajava Castoroides ohioensisin fossiili oli majaillut 170 vuotta New York State Museumissa, kun tutkijat päättivät katsoa, löytyisikö siitä vielä alkuperäisiä proteiineja.

Massaspektrometrin avulla he löysivät siitä kollageenia, proteiinia, jota on elävien olentojen tukikudoksissa. Kollageenin arvellaan säilyvän enintään miljoona vuotta.

Museomajavan ikää ei tiedetä, mutta evolutionistit uskovat jättimajavien eläneen pari miljoonaa vuotta sitten ja kuolleen sukupuuttoon osapuilleen 10 000 vuotta sitten.

Fossiilit eivät läheskään aina ole niin fossiloituneita kuin mitä luulisi.

Dinosauruksen luusta on löytynyt esimerkiksi verisoluja, kollageenia ja radiohiiltä.

Pehmeät kudokset horjuttavat uskoa vuosimiljooniin. Niistä on tullut evolutionistien painajaisia – ja kreationistien ystäviä.

Niitä on viime vuosina löytynyt yllättävän paljon (Lue lisää tästä, tästä, tästä ja tästä).


Lähde:

Phys.org. 2016. Historic fossils find new life telling the story of ancient proteins (15.6.).