Tuonenkielo: Maan alla viihtyvän kasvin oikkuja ei voida selittää darvinistisella tarinalla

Tuonenkielo (Aspidistra elatior). Kuva: Peter Woodard, public domain.



Joel Kontinen

Tuonenkielo (Aspidistra elatior) ei ole aivan tavanomainen kasvi. Se viihtyy miltei jatkuvasti liki maan alla.

Niiden pölyttäminen on pitkään ollut täysi arvoitus, koska ne pysyttelevät piilossa joko maan tai lehtikasojen alla.

Japanilaiset kasvitieteilijät Kenji Suetsugu ja Masahiro Sueyoshi seurasivat kahden vuoden ajan ja huomasivat, että etenkin harsosääsket kävivät niitä pölyttämässä.

Raportoidessaan löytöä New Scientist kumarsi Darwinille ja kertoi, että tuonenkielo keksi kehittyä sienen näköiseksi voidakseen hämätä pölyttäjiä.

Tällainen darvinistinen tarinointi on yleistä, mutta tiedettä se ei ole vaan silkkaa satuilua.

Tuonenkielo ei edes ole ainoa kukka, joka viihtyy maan alla.

Jotkin kasvit viihtyvät äärimmäisen kuumassa, toiset taas hirveän kylmässä.

Kasvien monimuotoisuus on osoitus luomisesta.

Lisäksi kasveissa on huipputeknologiaa, ja niillä on oma sähköpostinsa.

Tällaisia piirteitä ei voida uskottavasti selittää darvinistisilla tarinoilla.

Tutkimattomia ovat evolutionistien ajatukset. Monet heistä kiistävät ihmisen vapaan tahdon, mutta samalla he uskovat, että kasvi pystyy halutessaan kehittämään sen eloonjääntiä edistävän piirteet.

Lähde:

Buehler, Jake. 2017. Weird ‘underground’ flower has evolved to look like a mushroom. New Scientist (29.11.)

Myös dopamiini erottaa ihmisen apinoista

Kuva: Oscar Arias-Carrión1, Maria Stamelou, Eric Murillo-Rodríguez, Manuel Menéndez-González ja Ernst Pöppel. Dopaminergic reward system: a short integrative review. International Archives of Medicine 2010, 3:24 doi:10.1186/1755-7682-3-24 http://www.biomedcentral.com/1755-7682/3/24, CC BY 3.0.



Joel Kontinen

Science julkaisi viime viikolla etupäässä Yalen yliopiston tutkijoiden tutkimuksen (Molecular and Cellular Reorganization of Neural Circuits in the Human Lineage), jossa he vertasivat ihmisten, simpanssien ja makakien aivoja.

He huomasivat, että ihmisen aivot tuottavat paljon enemmän dopamiinia kuin ainoiden aivot.

Dopamiini on hormoni, joka toimii keskushermoston välittäjäaineena.

Eri tiedelehdet suhtautuvat tutkimukseen hiukan eri tavalla. New Scientist näkee dopamiinissa keinon, joka tekee meistä fiksuja. Psychology Today taas kysyy, tekeekö tämä välittäjäaine meistä peräti ihmisiä.

Oleellisinta on se, että tutkijat löytävät entistä enemmän eroja ihmisen ja apinoiden välillä.

Jos he uskoisivat, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi, heidän ei tarvitsisi hämmästyä niin paljon, kun uusia eroja ilmenee.

Geneettisten tekijöiden lisäksi myös monet isot ja pienet seikat erottavat ihmiset eläimistä. Vain me kävelemme vaivattomasti kahdella jalalla. Vain me pystymme puhumaan.

Eläimillä ei ole leukaa.

Leuka on darvinistille täysi mysteeri, koska sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan se kertoo ylisuunnittelusta.

Myös silmän valkuainen erottaa meidät eläimistä. Apinoiden silmistä ei näy vilahdustakaan valkoisuudesta.

Ylisuunnittelu näkyy meissä myös kultaisena leikkauksena. Se ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä.

”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa,” sanotaan Saarnaajan kirjassa (3:11).

Lähteet:

Bergland, Christopher. 2017. What Makes Us Human? Dopamine and the Cerebellum Hold Clues. Psychology Today (24.11.).

Coghlan, Andy. 2017. Huge dose of brain chemical dopamine may have made us smart. New Scientist (23.11.).

Tietokirjailija Jussi Viitala satuilee evoluution kyvyistä

Episyklit. Ptolemaioksen maakeskeisen mallin tavoin evoluutiota yritetään pönkittää apukeinoilla, koska se muuten luhistuisi. Kuva: Fastfission, Public domain.





Joel Kontinen

Darvinistisen kehitysopin puolustajilla on tapana väittää, että evoluutio on luonnonlaki siinä, missä esimerkiksi painovoima.

Jostain syystä hyvin harva fyysikko sanoo, että fysiikan lait ovat yhtä paljon luonnonlakeja kuin evoluutio.

Eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija Jussi Viitala markkinoi äskettäin evoluutiota luonnonlakina YLE:ssä.

Viitala uskoo luonnonvalinnan ja mutaatioiden kykenevän tekemään ihmeitä, kunhan aikaa on miljardeja vuosia.

Hän pitää evoluutiota mekaanisena tapahtumasarjana, ”jossa sattumanvaraiset mutaatiot tuottavat ainesta luonnonvalinnalle.”

Viitala esittelee darvinistien perusargumentteja:

”Evoluutiolla ei ole tavoitetta. Se on päättymätön prosessi, joka jatkuu niin kauan kuin maapallolla on elämää. Mikään laji ei ole evoluution päätepiste – ei myöskään ihminen.”

Hän nostaa esiin Richard Dawkinsin suosiman argumentin ihmisen silmästä osoituksena huonosta suunnittelusta.

Viitalan kannattaisi perehtyä Sonyn insinöörien näkemykseen: ihmisen silmä on suunniteltu niin erinomaisesti, että he hyödynsivät sen periaatteita rakentaessaan parempia kameroita.

Lopuksi Viitala esittää kummallisen päätelmän:

”Jo yli 160 vuotta evoluutiotutkijat ovat koettaneet osoittaa Darwinin teoriaa vääräksi onnistumatta.
Tiedon lisääntyessä siihen on tehty korjauksia ja täsmennyksiä, mutta evoluution periaate on pitänyt pintansa ja todistusaineisto on kasvanut niin musertavaksi, ettei sitä millään saivartelulla enää voi kumota.”

Evoluutio on todellisuudessa falsifioitu eli osoitettu vääräksi mennen tullen. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston emiritusprofessori Dennis Noble, saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig ja vuoden takainen Royal Societyn konferenssi tyrmäsivät uusdarvinismin tieteellisillä argumenteilla.

Evoluutiolle on käynyt kuin Ptolemaioksen tunnetuksi tekemälle maakeskeiselle käsitykselle aurinkokunnasta. Tämän mallin mukaan planeetat kiersivät maata, mutta ne eivät kiertäneet sitä suoraan vaan tekivät pienen ympyränmuotoisen kierroksen eli radallaan samalla, kun ne kiersivät maata.

Malliin tarvittiin lopulta kymmeniä episyklejä (näitä pieniä kierroksia), ennen kuin se pystyi selittämään planeettojen kiertoa kutakuinkin tyydyttävästi.

Myös darvinistit ovat joutuneet turvautumaan melko samanlaisiin temppuihin, jotka kertovat, että sen parasta ennen päivä on mennyt jo ajat sitten.


Lähde:

Viitala, Jussi. 2017. Evoluutio on luonnon laki. Yle uutiset (17.10.).

Kulttijohtaja Charles Manson sai vaikutteita Darwinilta, Nietzscheltä ja Hitleriltä

Charles Manson. Kuva: California Department of Corrections and Rehabilitation, public domain.





Joel Kontinen

Äskettäin kuollut kulttijohtaja Charles Manson sai vaikutteita Charles Darwinilta, Nietzscheltä ja Hitleriltä, mutta valtamedia ei näitä yhteyksiä ole juuri tuonut julki, vaikka hänellä oli hakaristi tatuoituna otsaansa.

Näin kävi myös Texasin kirkkoampujan Devin Kelleyn ja Norjan joukkosurmaajan Anders Breivikin tapauksessa.

Esimerkiksi Newsweek tohtii sentään kertoa, että Manson oli valkoisen ylivallan kannattaja, mutta sekään ei tohdi paljastaa, että rasismi kumpuaa suurelta osin Darwinin ajattelusta, etenkin kirjasta Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871).

Kannattaa muistaa, että huonoista aatteista koituu huonoja seurauksia.

Kesällä 1969 Manson innoitti seuraajiaan murhaamaan näyttelijätär Sharon Taten ja kuusi muuta. Hänet tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta kuolemaan, mutta tuomio muutettiin myöhemmin elinkautiseksi.

Lähteet:

Gill, Lauren. 2017. Remember, Charles Manson Was a White Supremacist. Newsweek (16.11.).

Coppedge, David F. 2017. Charles Manson Was an Evolutionist. Creation Evolution Headlines. (22.11.).

Kävelevä hai ei tue evoluutiota

Epolettihai. Kuva: Strobilomyces, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Epolettihai (Hemiscyllium ocellatum) on vajaan metrin pituinen otus, joka viihtyy Australian, Indonesian ja Uuden-Guinean matalikoissa. Se on yksi PBS:n dokumentin Nature's Miniature Miracles päätähdistä.

Jos aalto huuhtoo tämän pikkuhain maalle, se säilyy hengissä tunnin verran yhdellä sisäänhengityksellä ja se voi käyttää eviään ryömiäkseen takaisin veteen.

Se ei toisin sanoen oikein viihdy maalla.

Vaikka evolutionistit voivat uskoa näkevänsä darvinistisia periaatteita kävelevissä kaloissa, Chaunax pictus ja muut “kävelevät” kalat eivät auta evoluutiota.

Ne eivät ole välimuotoja eivätkä ne edes selviäisi hengissä kuivalla maalla.

Evolutionistin on kuitenkin uskottava, että tällainen ihme on joskus tapahtunut.

Jumala loi äärimmäisen rikkaan kalamaailman, josta riittää meille ihmettelemistä moneksi päiväksi.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. Ever Seen a Shark Walk? Tiny Animals Amaze on PBS. Live Science (17.11.).

Cityeläimet: Muutos ei aina ole evoluutiota

Pihapunavarpunen (Carpodacus mexicanus). Kuva: John Benson, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Kehittyvätkö cityhiiret syömään pitsaa? New Scientist kysyi viime lokakuussa. Syyskuussa samainen lehti tiesi kertoa kiivien ”regressiivisestä” eli takaperoisesta evoluutiosta ikään kuin jonkin ominaispiirteen (näkökyky) menetys olisi evoluutiota.

Darvinistien kiusaksi evoluutio kulkee joskus väärään suuntaan.

Toisinaan he käyttävät hienoja sanoja hämäykseksi.

Evolutionisti voi puhua darvinistisesta preadaptaatiosta silloin, kun hän uskoo, että luonnonvalinta keksii jollekin jo olemassa olevalle ominaisuudelle uuden käytön.

Ja monesti he käyttävät sanaa evoluutio härskisti väärin. Tuorehko tapaus on luettavissa Sciencessä, joka luonnehtii pihapunavarpusessa (Carpodacus mexicanus) ja muissa cityeläimissä tapahtuneet muutokset evoluutioksi.

Kun evoluutio määritellään näin löyhästi, se lakkaa olemasta darvinistista. Lajit eivät muutu toisiksi, vaan ne sopeutuvat eli adaptoituvat uusiin oloihin.

On loogisempaa ajatella, että eri lajeihin on ohjelmoitu tällainen kyky kuin pitää sitä evoluutiona.

Lähde:

Dengler, Roni. 2017. Birds, bobcats, and even humans may be evolving because they live in cities. Science (2.11.).

Maailman ”vanhimmat” eliöt elävät yhä Tasmaniassa

Kuva: Ruth Ellison, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Tutkijat ovat löytäneet Tasmaniasta jäänteitä elämänmuodoista, joita evolutionistit pitävät kaikkein vanhempina.

He uskovat, että ne eivät ole muuttuneet ainakaan ”3,5 miljardiin” vuoteen.

Näitä muinaismuistoja kutsutaan stromatoliiteiksi.

Stromatoliitit ovat syanobakteerien ja muiden bakteerien rakentamia kupumaisia muodostelmia.

Syanobakteerit ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Niissä on esimerkiksi nanotason suunnittelusta kertovia tylakoideja eli energiaa kerääviä elimiä, DNA:ta ja ribosomeja.

Löytö haastaa evoluution vuosimiljardeineen, koska stromatoliitteja muodostaneet bakteerit elävät yhä.

Evoluutio ei ole ehtinyt niitä muuttaa, vaikka aikaa on evolutionistin mielestä ollut yllin kyllin.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. 'Living Fossils' of Earth’s Oldest Life-Forms Found in Tasmania. Live Science (16.11.).