Käsnäjalkaiset ovat kaikkea muuta kuin alkeellisia, tuore tutkimus kertoo

Kuva: Bruno Vellutini, CC BY-SA 2.0.




Joel Kontinen

Käsnäjalkaiset (Onychophora) ilmaantuivat planeetallemme evolutionistien mukaan jo kambrikaudella osapuilleen ”500 miljoonaa vuotta” sitten eivätkä ole juuri muuttuneet sen jälkeen.

He ovat pitäneet niitä hyvin alkeellisina otuksina, mutta hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehti julkaisi niistä tietokonetomografiaan perustuvan tutkimuksen, joka osoittaa, että nämä matomaiset olennot ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.

Käsnäjalkaisen 0,4 millimetrin pituisia jalkoja ei ole tehty hyytelöstä, vaan niissä on pyöreähköjä lihaksia, joiden avulla ne liikuttavat jalkojen kynsiä.

Näyttänee siltä, että myös alkeellisina pidetyt eliöt ovat yllättävän monimutkaisia. Tämä sopii huonosti evoluution sokeaan maailmaan.

Genesikseen perustuvaan malliin ne sen sijaan sopivat mainiosti.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. World of Intricate Muscles Revealed Inside Velvet Worm's Wee Leg. Live Science (12.12.).

Kuun synty on yhä naturalistinen arvoitus

Taiteilijoilta eivät tilaustyöt lopu. Kuva: NASA/JPL-Caltech.



Joel Kontinen

Kuun synty on jäänyt mysteeriksi niille, jotka uskovat vain naturalistisiin prosesseihin. Teoriat ovat tulleet ja menneet, mutta yksikään ei ole kyennyt selittämään, miksi meillä on isohko Kuu mutta esimerkiksi Venuksella ja Marsilla ei sellaista ole.

New Scientist yrittää nyt joka tapauksessa vedota suureen Marsin kokoiseen kiviseen asteroidiin, joka oletettavasti törmäsi Maahan ja muodosti Kuun.

Science ampui jo vuonna 2013 alas tämän viritelmän, joka ei ole sen uskottavampi kuin myyttisen protoplaneetan Theian temput.

Kummastakaan taivaankappaleesta ei ole jäänyt uskottavia todisteita.

Kuu kertoo meille luomisesta.

Genesiksen mukaan Kuun synty ei ollut sattuma.

Lähde:

Hall, Shannon. 2017. Earth was smashed by a rock the size of Mars to make the moon. New Scientist (21.12.).

Eksoplaneetta GJ 436b ei piittaa naturalistisista planeettasyntyteorioista

Taiteilijan näkemys GJ 436b:stä. Kuva NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

Neptunuksen kokoinen eksoplanetta GJ 436b (tunnetaan myös nimellä Gliese 436 b) kiertää viileää kääpiötähteä 33 valovuoden päässä meistä.

Planeetan kiertorata kulkee miltei kohtisuoraan sen auringon eli GJ 436:n päiväntasaajan suuntaisesti, mikä askarruttaa Vincent Bourrieria ja muita Genevan yliopiston astronomeja, jotka julkaisivat äskettäin Naturessa tutkimuksen tästä kummajaisesta.

Tähden läheisyyden olisi jo pitänyt ehtiä muuttaa GJ 436b:n kiertorataa, mutta näin ei ole käynyt.

Monet eksoplaneetat horjuttavat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita. Ne ovat monin tavoin kummajaisia, useat aivan liian kuumia elämälle.

Suurin osa tähdistä, etenkin punaiset kääpiötähdet, eivät suosi elämää, mutta maapallon elämälle suotuisa Aurinko ja iso Kuu tekevät planeetastamme ainutlaatuisen.

Lähde:

Bourrier, Vincent et al, 2017. Orbital misalignment of the Neptune-mass exoplanet GJ 436b with the spin of its cool star. Nature (julkaistu verkossa 18.12.).

Autiomaan hämähäkit rakentavat linnoja maan alle

Cebrennus rechenbergi on yksi neljästä rakentajahämähäkistä. Kuva: Ingo Rechenberg, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Neljän aavikkohämähäkkilajin yksilöt rakentavat pystysuoria tunneleja hiekkaan.

Professori Ingo Rechenberg ja kollegat tarkastelivat hiljattain Pohjois-Marokossa asustavan Cebrennus rechenbergin rakennustaitoja ja julkaisivat havaintonsa Journal of Arachnology lehdessä.

Ensin C. rechenbergi kaivaa maahan kuopan ja vahvistaa sen reunat silkillä. Kun tunnelin seinät olivat tukevasti paikoillaan, se kaivaa toisen kerroksen hiekkaa ja taas vahvistaa seinämiä.

Hämähäkin täytyi kahden tunnin aikana tuoda hiekkaa 800 kertaa maan pinnalle.

Tällainen määrätietoisuus sopii huonosti darvinistiseen maailmaan, etenkin kun C. rechenbergi on vain 2 senttiä pitkä (ilman jalkoja), ja sillä on todella pikkuruiset aivot.

Monilla eläimillä on häkellyttäviä taitoja:

• Ampujakala osuu vesisuihkulla saaliiseensa tarkasti.
• Lummenälvikäs (Galerucella nymphaeae) on varsinainen vesihiihtomestari.
• Pyhät pillerinpyörittäjät suunnistavat linnunradan mukaan.
• Punarinta hyödyntää kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.
• Mantisravun toukka hyödyntää häiveteknologiaa.



Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. Underground Castles? How Desert Spiders Craft Vertical Tunnels. Live Science (20 December).

Laiskiainen – ei evoluution vaan luomisen mestariteos

Evoluution vai luomisen mestariteos? Kuva: Stefan Laube, Public domain.




Joel Kontinen

New Scientist luonnehtii laiskiaista evoluution mestariteokseksi.

Lehti mainitsee 1700-luvun puolivälin tunnetuimman naturalistin George-Louis Leclercin (Comte De Buffonin) näkymyksen tästä elävästä fossiilista, joka on vastustanut evoluutiota ”30 miljoonaa vuotta”.

Buffonin mukaan laiskiaisella oli aivan liian lyhyet jalat, ja eläin oli tyhmä, heikko ja täynnä virheitä.

New Scientist toteaa, että Buffon erehtyi pahasti. Laiskiainen on energiansäästön mestari, joka on sopeutunut erinomaisesti ympäristöönsä.

Mutta evoluutio ei ansaitse siitä kiitoksia vaan Jumala, joka on tehnyt kaiken, mikä elää ja liikkuu – myös laiskiaisen.


Lähde:

Bittel, Jason. 2017. Busy doing nothing: How sloths mastered life in the slow lane. New Scientist (19.12.).

Etelämantereelta löydetty joutsenlisko muistuttaa vedenpaisumuksesta

Plesiosaurus dolichodeirus. Kuva: Dmitry Bogdanov, CC BY 3.0.





Joel Kontinen

Etelämantereelta on viime aikoina löydetty fossiileita, joita siellä ei pitäisi olla, esimerkiksi araukarioiden siemeniä ja kivettynyt metsä.

Sieltä on myös kaivettu esiin ”150 miljoonaa vuotta” vanha joutsenliskon eli plesiosauruksen fossiili.

Evolutionistit uskovat, että joutsenliskot kehittyivät maaeläimistä, mutta fossiilitodisteet eivät tue heidän näkemystään.

Todellisuudessa eläimet lisääntyvät lajiensa mukaan, ja fossiilit ovat todennäköisesti peräisin Nooan ajan vedenpaisumuksesta.

Lähde:

Phys.org. 2017. Giant marine reptile lived in Antarctic 150 million years ago (22.12.).

Punaiset kääpiötähdet eivät suosi elämää, tuore tutkimus kertoo

Näin aurinkomyrskyn otaksutaan tuhonneen Marsin ilmakehän. Kuva: NASA/GSFC.




Joel Kontinen

Monet elinkelpoisiksi mainostetut eksoplaneetat kiertävät punaisia kääpiötähtiä, jotka ovat omaa aurinkoamme himmeämpi ja epävakaampia.

NASA on äskettäin keksinyt yhdistää Marsin punaisia kääpiötähtiä kiertävien planeettojen elinkelpoisuuteen.

NASAN MAVEN-luotain on kiertänyt punaista planeettaa vuodesta 2014 ja mitannut, miten Mars menettää ilmakehäänsä avaruuteen.

Evoluutio kummittelee jo luotaimen nimessä, joka koko komeudessaan on Mars Atmosphere and Volatile Evolution mission.

Tutkijat käyttävät Marsia laboratorionaan ja päättelevät, että punaista kääpiötähteä kiertävän hypoteettisen planeetan pitäisi pysytellä paljon lähempänä tähteään kuin Maa Aurinkoa, jotta se saisi tarpeeksi valoa ja lämpöä, niin että vesi voisi virrata sen pinnalla.

Mutta tällainen planeetta saisi 5 – 10 kertaa enemmän ultraviolettisäteilyä kuin Mars – ja 3 – 5 kertaa enemmän varautuneita hiukkasia, mikä lupailee lyhyttä ikää ilmakehälle.

Vuonna 2016 media elämöi meistä vain reilun 4 valovuoden päässä punaista kääpiötähteä kiertävästä Proxima Centauri b:stä, jonka hypoteettinen ilmakehä on ilmeisesti jo ajat sitten hävinnyt avaruuden tuuliin.

Näyttänee siltä, että sama kohtalo odottaa myös muita punaisia kääpiötähtiä kiertäviä planeettoja.

Tämä korostaa maapallon ainutlaatuisuutta.

Maa on luotu ylläpitämään elämää.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2017. New Data From Mars Further Dampens Prospects for Life Around Red Dwarf Stars. Space.com (18.12.).