Ihmisen evoluutio jatkuu, New Scientist väittää

H. G. Wells aloitti spekulaatiot ihmisen tulevasta evoluutiosta. Kuva: Wings Publishing / Allen Anderson, Public Domain.



Joel Kontinen

Jotkut darvinistit puuhastelevat ihmiskunnan tulevaisuuden kimpussa. Tämä trendi alkoi Tieteiskirjailija H. G. Wells (1866–1946) romaanista Aikakone (The Time Machine)

Wellsin nimettömäksi jäänyt sankari matkustaa aikakoneella vuoteen 802 701. Ihmiskunta on jakaantunut kahdeksi alalajiksi. Ystävälliset eloit viettävät joutilasta elämää maan päällä, kun taas hirviömäiset morlokit asuvat maan alla ja tekevät kaikki raskaat työt, mutta syövät eloita.

H. G. Wells (1866–1946) oli darvinisti ja sosialisti, jonka pessimistinen käsitys ihmiskunnan tilasta sai hänet epäilemään Darwinin seuraajien suosimaa rodunjalostusta.

Darvinistit eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, jatkuuko ihmisen evoluutio.

Vuonna 2008 professori Steve Jones ilmoitti muitta mutkitta, että ihmisen evoluutio on loppunut .

Kaksi vuotta myöhemmin (2010) Scientific American vihjasi, että arvostettu professorimme erehtyi pahan kerran. Ihmisen evoluutio jatkuu.

Ja vuonna 2009 evoluutioteoreetikko Oliver Curry arveli, että ihmiskunta jakaantuu joskus kahdeksi lajiksi, niin kuin Wellsin romaanissa Aikakone.

Toukokuussa 2016 Science raportoi, että evoluutio jatkuu ainakin briteissä: heistä on tullut vaaleampia, sinisilmäisempiä ja keskimäärin pidempiä kuin roomalaisaikana 2000 vuotta sitten.

Pari kuukautta myöhemmin Jonathan Beauchamp (Harvard University) väitti, että luonnonvalinta on vaikuttanut korkeasti koulutetuissa amerikkalaisissa viime vuosisadalla.

Hänen perustelunsa oli jokseenkin outo: He saavat vähemmän lapsia kuin ne, joilla on vaatimattomampi koulutus. Lisäksi Beauchamp tarkasteli vain miehiä ja naisia, jotka olivat syntyneet vuosina 1931–1953, mutta hän ekstrapoloi tulokset kattamaan kaikkia amerikkalaisia.

Näin media meille markkinoi evoluutiota.

Uuden viritelmän mukaan ihmisille kehittyy parhaillaan geeni, joka estää heitä juomasta alkoholia. Evoluution sanotaan suosivan geenimuunnosta, joka tekee alkoholista kuvottavaa.

New Scientist muistuttaa meille myös laktoosi-intoleranssista, jolla ei tietenkään ole mitään tekemistä evoluution kanssa, mutta jos parempia argumentteja ei ole, se joutuu tyytymään hatariin selityksiin.

Lähde:

Coghlan, Andy. 2018. We’re evolving a gene that may stop us from drinking alcohol New Scientist (19.2.)

Evoluutio hajottaa, ei rakenna

Emeritusprofessori Matti Leisolan mielestä evoluutio hajottaa, ei rakenna.





Joel Kontinen

Sanaa evoluutio käytetään tavan takaa täysin eri merkityksessä kuin mitä Charles Darwin ja hänen seuraajansa haluaisivat.

Äskettäin tanskalaiset tutkijat raportoivat, että (oletettu) evoluutio estää biotuotantoa. Science Daily onnistui kääntämään evoluution kyvyttömyyden päälaelleen kuvaamalla sitä luovaksi temppujentekijäksi.

Emeritusprofessori Matti Leisola, joka on bioprosessien asiantuntija, pitää raportointia koomisena.

Evoluutio on kaikkea muuta kuin luova. Tässä tutkimuksessa evoluutio kulkee täysin väärään suuntaan.

Auringon alla ei ole mitään kovin uutta. Liki kaikki evoluution "todisteet" kertovat devoluutiosta eli rappeutumisesta.

Evoluutio tunnetaan myös kehitysoppina. Olisi ehkä rehellisempää puhua rappeutumisopista.

Lähteet:

Technical University of Denmark. 2018. Evolution plays many tricks against large-scale bioproduction. Science Daily. (21.2.).

Witt, Jonathan. 2018. Evolution a Creative Trickster? Heretic Bioengineer Says No. Evolution News & Science Today. (23.2.).

Neandertalilaiset keksivät luolamaalaukset

Neandertalilaisten taide ei suuremmin eroa Indonesiasta löydetyistä käsipiirroksista. Kuva: Luc-Henri Fage, Public Domain.




Joel Kontinen

Tuore Science raportoi Espanjasta löydetystä neandertalilaisten luolamaalauksista. Tutkijat uskovat, että kolmesta eri luolasta löytyneiden maalausten ajoitus (yli 64 000 vuotta sitten) osoittaa, että neandertalinihmiset kykenivät ajattelemaan abstraktisti.

Punaisella ja mustalla värillä maalatut piirrokset kuvaavat eläimiä, erilaisia merkkejä, geometrisia kuvioita ja käden painalluksia.

Harva voi tämän jälkeen enää väittää, että neandertalilaiset eivät olleet täysin ihmisiä.

Neandertalinihmiset valmistivat puisia työkaluja, lämmittivät kotiluolansa, käyttivät lämmintä vettä, hautasivat kuolleet, valmistivat soittimia, maustoivat ruokansa kamomillalla ja kärsämöllä, purjehtivat Kreikan saaristossa, olivat taitavia luolataiteilijoita, tekivät taidokkaita työkaluja, käyttivät sulkakoristeita, puhdistivat hampaanvälinsä hammastikuilla ja kykenivät puhumaan.

Genesikseen perustuvan mallin mukaan neandertalilaiset olivat täysin ihmisiä. He olivat Nooan jälkeläisiä, jotka elivät vedenpaisumusta seuranneella jääkaudella Euroopan karuissa oloissa.

Lähde:

Hoffmann, D. L. et. al. 2018. U-Th dating of carbonate crusts reveals Neandertal origin of Iberian cave art. Science 359 (6378), 912–915. (23.2.).

Merisiilit murskaavat graniittia superhampaillaan – ja haastavat uskon vuosimiljooniin

Merisiili Strongylocentrotus purpuratus haastaa darvinistisia käsityksiä. Kuva: Taollan82, CC-BY-3.0.

Joel Kontinen

Merisiili on yllättävän kaunis joskin vaarallinen otus. Sen rakenteessa on hyödynnetty Fibonaccin lukujonoa, mikä tekee siitä symmetrisen viehättävän.

Evolutionistit uskovat, että merisiilit humpsahtivat planeetallemme ordovikikauden puolivälissä eli osapuilleen ”450 miljoonaa vuotta” sitten, eivätkä ne ole vielä ehtineet muuttua.

Tuoreen tutkimuksen mukaan merisiili Strongylocentrotus purpuratus pystyy kaivamaan itselleen kotikolon kovaan kallioon. Laboratoriotestien mukaan se kykenee kaivertamaan 45 kuutiosentin kolon jopa graniittiin pelkillä hampaillaan.

Michael Russell (Villanova University, Pennsylvania) ja kollegat myös arvioivat tässä PLoS ONE:ssa julkaistussa tutkimuksessa, että merisiilit tuottavat yllättävän paljon sedimenttiä vuosittain, ehkä jopa 200 tonnia hehtaaria kohti, mikä vastaan monien jokien mereen kuljettamaa määrää.

Myös tämä viittaa siihen, että maapallo ei voi olla niin vanha kuin mitä useimmat koulukirjat meille kertovat.

Lähde:

Supriya, Lakshmi. 2018. Sea urchins can drill holes in solid rock with just their teeth. New Scientist (21.2.).

Maakasvit ilmaantuivat jo kambrikaudella, uusi tutkimus kertoo – ja haastaa darvinistisia uskomuksia

Nykyisin kasvit viihtyvät myös autiomaassa.





Joel Kontinen

Tuore Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus haastaa evolutionistien käsityksiä kasvien ilmaantumisesta.

Varhaisimmat kasvifossiilit ovat ”420 miljoonaa vuotta” vanhoja, mutta Bristolin yliopiston tutkijatohtorin Philip Donoghuen mielestä maakasvit näkivät päivänvalon jo kambrikaudella puoli miljardia vuotta sitten.

Tutkijat arvelevat, että varhaiset kasvit muistuttivat lehtisammalta ja valmistivat maaperää maaeläimille, jotka heidän mukaansa ilmaantuivat samoihin aikoihin.

Donoghuen ja kollegojen tutkimus perustuu molekyylikellomenetelmään, joka on tavan takaa ristiriidassa fossiiliajoitusten kanssa.

Kukat aiheuttivat päänvaivaa jo Charles Darwinille, joka luonnehti niiden evoluutiota inhottavaksi mysteeriksi.

Varhaisimmat kukat näyttävät aivan nykykukilta, eli niiden evoluutio on jämähtänyt paikoilleen ja dinosaurusten kauden kasvit, esimerkiksi saniaiset, araukariat ja dinopuu eli Wollemia nobilis viihtyvät yhä keskuudessamme.

Lähde:

Briggs, Helen. 2018. Origins of land plants pushed back in time. BBC News (20.2.).

Kari Enqvist ei uskalla väitellä evoluutiosta Matti Leisolan kanssa

Aamulehti julkaisi pitkän jutun emeritusprofessori Matti Leisolasta, joka Evoluutiouskon ihmemaassa jälkeen on Jonathan Wittin kanssa kirjoittanut kirjan Heretic: One Scientist’s Journey from Darwin to Design.



Joel Kontinen


Aamulehti kirjoittaa yllättävän myönteisesti emeritusprofessori Matti Leisolasta, joka luennoi eilen Tampereen kamarimusiikkijuhlilla aiheesta Elämä – ihmeellisesti suunniteltu:

”Matti Leisola on uskovainen tiedemies, jonka näkemys elämän älykkäästä suunnittelusta herättää raivoisaa vastustusta tiedepiireissä.
…
Leisolalle on syytä nostaa hattua sinnikkyydestä ja rohkeudesta.

Leisola tunnetaan Charles Darwinilta lähtöisin olevan evoluutioteorian leppymättömänä arvostelijana, joka pitää darvinismia ateistien uskontona ja koko evoluutioteoriaa ontuvana selityksenä elämän synnylle ja kehitykselle.”

Aamulehti antaa Leisolalle tilaa perustella näkemystään:

”Darvinismin perusteet ovat erittäin heikkoja. Kokeellinen luonnontiede osoittaa, ettei meillä ole mitään tietoa elämän synnystä tai uusien eliökuntaryhmien synnystä molekyylitasolla.”

Leisola selvittää myös, miten suunnittelu liittyy musiikkiin:

”Aivan kuin musiikin informaatio on nuoteissa, joista voi tehdä monenlaisia kappaleita, biologian takana on dna:ssa oleva informaatio, josta biologiset lajit voidaan tehdä. ”

Darvinistinen evoluutio on Leisolan mukaan jotain vallan muuta kuin pieniä muutoksia eliölajeissa:

”Eihän kukaan kiellä jotakin pientä muuntelua ja vaikkapa antibioottiresistenssiä. Mutta kun puhutaan todellista uusien rakenteiden ja uuden informaation synnystä, silloin ei evoluutiolle enää löydykään todisteita. Mekanismia ei yksinkertaisesti tiedetä.”

Biologiassa suunnittelu on yhtä ilmeistä kuin esimerkiksi arkeologiassa, jossa saviruukun kappale ei ole voinut syntyä itsestään.

Aamulehti kertoo myös Leisolan englanninkielisestä uutuuskirjasta Heretic, jonka nimi viittaa toisinajatteluun tai kerettiläisyyteen, ja mainitsee, että kukaan naturalistisen luonnontieteen edustaja, esimerkiksi Kari Enqvist ei suostunut keskustelemaan Leisolan kanssa Tampereen tapahtumassa.

Aiemmin myös Esko Valtaoja kieltäytyi keskustelemasta Leisolan kanssa elämän synnystä.


Lähde:

Hautala, Harri. 2018. Voiko saviruukun tekijää verrata Luojaan? Kiistelty Matti Leisola uskoo älykkääseen suunnitteluun ja vastustaa evoluutioteoriaa. Aamulehti (15.2.).

Lepakoiden ällistyttävät kyvyt eivät mairittele Darwinia

Lepakko pitää myös kaktuksen medestä. Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service Headquarters, CC BY 2.0.





Joel Kontinen

Lepakoiden ällistyttävät kyvyt eivät mairittele Darwinia. Niiden suunnistuskyky on ilmiömäinen, ja ne pystyvät lentämään 160 kilometrin tuntivauhtia. Niiden syke voi vaihdella 200 lyönnistä 1000 lyöntiin minuutissa.

Sikäli kuin tiedämme, jo varhaisin lepakko muistutti nykylepakoita kaikuluotaimineen.

Joillain lepakoilla on karvainen kieli, jolla ne imevät hedelmistä nektariinia. Tuoreen tutkimuksen mukaan nämä lentävät nisäkkäät pystyvät kielensä hiusmaisilla ulkonemilla hörppimään kukkien mettä ihanteellisen tehokkaasti.

Tästä ei voida kiittää darvinistisia prosesseja vaan Jumalaa, joka on kaiken luonut toimivaksi jo alusta lähtien.


Lähde:

Crane, Leah. 2018. Bats’ hairy tongues are perfectly adapted for lapping up nectar. New Scientist (15.2.).