Kottaraiset haastavat darvinistiset selitykset

Kuva: Ingrid Taylar, CC BY 2.0.



Joel Kontinen

Kottaraiset haastavat evoluution lentämällä lähellä toisiaan valtavissa parvissa, joissa voi olla yli 300 000 yksilöä.

Ne eivät vahingossakaan törmää toisiinsa. Ne noudattavat älykästä strategiaa, jota voitaneen kutsua törmäyksenestomenetelmäksi.

Jos tuhansia liidokkeja pantaisiin lentämään yhtä lähellä toisiaan, maassa näkyisi pian paljon romua.

Kottaraiset hyödyntävät myös toista nerokasta menetelmää. Vaikka niiden silmät ovat eri puolella päätä, ne pystyvät muodostamaan yhtenäisen kuvan ympäristöstään.

Evolutionisteilla on hauska kottaraistarina: New Scientist kertoo, että kottaraisten käytös auttaa meitä käsittämään, miten suuret lakiuskonnot syntyivät.

Lehti ei tosin kerro selkokielellä, mikä tämä yhdistävä tekijä on, mutta se liittyy jotenkin evoluutioon – niin kuin kaikki muukin darvinistin materialistisessa maailmassa, jossa ei ole tilaa yliluonnolliselle ulottuvuudella eikä pääsiäiselle, sovitukselle eikä ylösnousemukselle.

Lähde:

Barnett, Adrian. 2018. How birds focus even with eyes on opposite sides of their heads. New Scientist (28.3.).

Etelämantereelta löytyi viisi kivettynyttä metsää

Kivettyneitä puita näkyy monin paikoin, esimerkiksi Kreikassa.





Joel Kontinen

Etelämanner on maanosista kuivin ja kylmin, mutta sen lumi ja jää kätkevät alleen kivettyneitä metsiä, mikä viittaa siihen, että siellä on joskus ollut paljon lämpimämpää kuin nykyisin.

Viime vuoden lopulla Etelämantereelle suuntautunut retkikunta löysi sieltä ”280 miljoonaa vuotta” vanhan kivettyneen metsän.

Tutkijat olivat aiemmin kaivaneet esiin trooppisten muiden siitepölyä.

Sieltä on myös löytynyt mosasauruksen kallo.

National Geographic raportoi äskettäin, että uhmatessaan viidenkymmenen kilometrin tuntivauhtia puhaltavaa tuulta viime vuoden lopulla tutkijat löysivät viisi uutta kivettynyttä metsää.

Ilmeisesti ainakin osa kasveista oli lehtipuita.

National Geographic arvelee puiden iäksi 250 miljoonaa vuotta, mutta on loogisempi päätellä, että ne ovat peräisin Nooan ajan vedenpaisumuksesta (noin 4 500 vuotta sitten).

Lähde:

Zachos, Elaina. 2018. Five New Fossil Forests Found in Antarctica. National Geographic (16.3.).

Muistutus vedenpaisumuksesta: syvällä maan sisällä voi olla tonnikaupalla vettä

Timanttitutkimuksessa löytyi vettä. Kuva: Rob Lavinsky, iRocks.com, CC-BY-SA-3.0.





Joel Kontinen

Monet skeptikot epäilevät Nooan ajan vedenpaisumuksen historiallisuutta, koska he eivät ymmärrä, mistä valtavat vesimäärät tulivat ja minne ne menivät.

Luonnontieteellisten tutkimusten lukeminen voisi auttaa heitä ratkaisemaan tämän näennäisen ongelman. Niistä saa tukea vedenpaisumukselle.

Nyt esimerkiksi tiedämme, että Maan vaipassa (eli kuoren ja ytimen välisessä kerroksessa) on massiivinen määrä mineraali ringwoodiittiin sitoutunutta vettä.

Tiedämme myös, että Maa tekee itse oman vetensä.

Äskettäin Science raportoi mineralogi Oliver Tschaunerin ja kollegoiden tutkimuksesta. He löysivät Etelä-Afrikasta ja Kiinasta jää-VII -nimistä kristalloitunutta vettä, jota oli myös timanteissa.
He uskovat löytäneensä todisteita sille, että 610 – 800 kilometrin syvyydessä on valtavat määrät vapaana vellovaa (eli siis nestemäistä) vettä.

Näyttänee siltä, että Genesis oli tuhansia vuosia aikaansa edellä puhuessaan syvyyden lähteistä.

Lähde:

Perkins, Sid. 2018. Pockets of water may lie deep below Earth’s surface. Science (8.3.).

Vesi tuhoaa TRAPPIST-1 järjestelmän planeettojen elinkelpoisuuden?

Taiteilijan näkemys Trappist-1 järjestelmän planeetasta. Kuva: N. Bartmann/spaceengine.org/ESO.





Joel Kontinen

Ulkoavaruuden elämän etsijät kiinnittävät katseensa monesti ensimmäiseksi veteen, vaikka vesi on varsin huono mittari. Esimerkiksi Kuussa on vettä, tosin pinnan alla, mutta elämää ei siellä tiettävästi ole.

Täällä taitaa olla liikaa vettä. Kuva: NASA/JPL-Caltech.

Viime vuosina media on kohissut TRAPPIST-1 järjestelmästä, jossa on seitsemän kiviplaneettaa.

TRAPPIST-1 on himmeä punainen kääpiötähti, jonne täältä on matkaa 39 valovuotta.

Planeettoja mainostettiin elinkelpoisiksi, vaikka punaisten kääpiöiden tiedetään olevan epävakaisia ja lähettävän voimakasta säteilyä.

TRAPPIST-1 järjestelmän planeetat ovat todennäköisesti vuorovesilukkiutuneita eli sama puoli osoittaa aina niiden kotitähteä kohden, niin kuin Merkurius meidän aurinkokunnassamme.

Tuore tutkimus tuo esille yllättävän piirteen: planeetoilla saattaa olla liikaa vettä, jopa tuhat kertaa niin paljon kuin maapallolla.

Vaikka elämä tarvitsee vettä, liika vesi ei ole hyväksi.

Punaisten kääpiöiden järjestelmissä on muitakin ongelmia. Tähden vuorovesivoimat vaikuttavat voimakkaasti planeettoihin, jotka eivät kierrä täysin ympyränmuotoista rataa. Ne lämmittävät planeettoja ja lopulta tekevät niistä kuumia kuin Venus.

Lähde:

Wall, Mike. 2018. The Alien Planets of TRAPPIST-1 May Be Too Wet for Life. Space.com (19.3.).

Lumipallomaapallo: Vuosimiljoonat aiheuttavat villejä spekulaatioita

Kuva: Joe Mastroianni, National Science Foundation, Public domain.




Joel Kontinen

Suuresta iästä koituu ongelmia paitsi ihmisille myös planeetallemme ja Auringolle.

Maapallolla ei oikeastaan pitäisi olla elämää, jos aurinkokuntamme olisi 4,6 miljardin vuoden ikäinen.

Aurinko olisi teoreettisten laskelmien mukaan ollut huomattavasti himmeämpi alkuaikoina, minkä seurauksena maapallon keskilämpötila olisi pitkään ollut pakkasen puolella.

Jotkut spekuloivat, että ”717–636 miljoonaa vuotta” sitten jääkaudet olivat niin ankaria, että jää ulottui navoilta päiväntasaajalle.

Tätä hypoteettista ilmiötä kutsutaan lumipallomaapalloksi (snowball earth).

Ongelman aiheuttaa himmeä nuori aurinko, joka on naturalisteille varsinainen paradoksi. Carl Sagan ja George Mullen pohtivat sitä jo vuonna 1972, eikä kukaan ole vieläkään onnistunut sitä ratkaisemaan.

Jotkut tosin pyrkivät näkemään yhtäläisyyksiä Etelämantereen jääkenttien ja lumisen maapallon välillä. Heidän mielestään elämä pystyy sinnittelemään myös hyvin ankeissa oloissa, joten ehkäpä ankarat jääkaudetkaan eivät ole voineet sitä tuhota.

Mutta naturalistisessa selitysmallissa ei ole uskottavaa mekanismia, joka saisi jääkauden aikaan.

Vain maailmanlaajuisen tuhotulvan jälkimainingit ovat voineet synnyttää jääkauden.

Naturalisteilla/materialisteilla on myös muita paradokseja, esimerkiksi maapallon magneettikenttä.

Ja tutkimusten mukaan Maa oli jo alussa vetinen, joten sekulaarien tiedejulkaisujen markkinoima planeettamme historia ei pidä paikkaansa.

Lähde:

Barras, Colin. 2018. Weird Antarctic ice may explain how life endured on frozen Earth. New Scientist (21.3.).

Kääpiölaiskiainen muistuttaa meitä luomakunnan monimuotoisuudesta

Bradypus pygmaeus. Kuva: Edward Griffith, public domain.



Joel Kontinen

Kääpiölaiskiainen Bradypus pygmaeus elää vain Panamaan kuuluvalla Escudo de Veraguas -saarella. Se muistuttaa isompia sukulaisiaan, mutta sen pituus ilman häntää on vain 48–53 cm, ja se painaa 2,5–3,5 kg.

Jotkut evolutionistit uskovat, että eläminen saarella on pienentänyt tätä laiskiaista. Se on silti kaiken puolin laiskiainen, eikä se ole kehittynyt miksikään muuksi.

Bradypus pygmaeus muistuttaa suuresti tässä kuvattua isompaa laiskiaista. Kuva: Stefan Laube, public domain.

Muiden laiskiaisten tavoin myös tämä pikkuveijari on energiansäästön mestari, joka on sopeutunut erinomaisesti ympäristöönsä.

Sitä voitaneen kutsua luomisen mestariteokseksi.

Laiskiainen on elävä fossiili, joka on vastustanut evoluutiota "30 miljoonaa vuotta".

Lähde:

O'Neill, Sean. 2018. The pint-sized pygmy sloth found only on one island in the world. New Scientist (14.3.).

Big Bangiä epäillään taas

Kuva: NASA / GSFC.




Joel Kontinen

Juuri ennen kuolemaansa Stephen Hawking sanoi, että ennen alkuräjähdystä (big bangiä) ei ollut mitään.

Hawking uskoi universumimme saaneen alkunsa big bangissä, mutta hänen mielestään se oli vain yksi monista räjähdyksistä, joita multiversumissa oli.

New Scientist kertaa modernin kosmologian historiaa ja vie meidät 1920-luvulle, jolloin belgialainen pappi ja tähtitieteilijä Georges Lemaître huomasi, että universumi laajenee.

Hän päätteli, että alussa maailmankaikkeuden on täytynyt olla äärimmäisen pieni.

Vaikka Sir Fred Hoyle ilkkui tätä mallia isoksi pamaukseksi (Big Bang), siitä on sittemmin tullut vallitseva kaiken olevaisen selitys.

NASA:n kolumnisti Elthan Siegel tosin epäili viime syksynä, että big bang ei ollut kaiken alku.

Universumin on alussa täytynyt olla niin kuuma, että edes atomit eivät ole voineet muodostua. Säteily on ollut niin voimakasta, että protonit ja neutronit ovat sulaneet plasmaksi. Tiheys on lämpötila ovat nousseet äärimmäisiksi, ja kaikki universumin aine ja energia ovat mahtuneet singulariteetiksi kutsuttuun pikkuruiseen pisteeseen, jossa fysiikan lait eivät toimineet.

Siegel sanoo, että tämä skenaario ei pidä paikkaansa. Hän uskoo, että big bang tapahtui vasta (myyttisessä) inflaatiovaiheessa.

Mutta edes tällainen selittely ei pysty pelastamaan alkuräjähdystä, joka ei toimi ilman fysiikan historian surkeinta teoreettista ennustetta eli pimeää ainetta eikä ilman illuusioksi kutsuttua pimeää energiaa.

Lähteet:

Cartwright, Jon. 2018. Why the big bang was not the beginning. New Scientist (14.3.).

Siegel, Elthan. 2017.The Big Bang Wasn't The Beginning, After All. Forbes (21.9.).