Kaksoistähdet horjuttavat uskoa vuosimiljardeihin

Taiteilijan näkemys binääritähtijärjestelmästä. Kuva: M. Garlick/University of Warwick/ESO, CC BY 4.0.




Joel Kontinen

Jos universumi olisi niin vanha (13,8 miljardia vuotta) kuin mitä meille koulussa kerrotaan, kaksoistähtiä ei pitäisi olla olemassa.

Kaksoistähdet kiertävät niin lähellä toisiaan, että niiden olisi jo vuosimiljardeja sitten pitänyt sulautua toisiinsa.

Näin meille kertoo Ron Samec, joka on Emmanuel Collegen fysiikan ja astronomian professori.

Hän ei ole aivan keskiverto professori vaan on julkaissut 150 tieteellistä tutkimusta, artikkelia tai abstraktia eri tiedejulkaisuissa.

Professori Samec on tutkimusryhmänsä kanssa havainnoinut kaksoistähtiä 29 vuoden ajan. He laskivat, että kaksoistähdet sulautuvat toisiinsa viimeistään 250 miljoonassa vuodessa. (Lukema on siis ehdoton yläraja).

Japanilaiset tutkijat ovat julkaisseet samansuuntaisia tuloksia.

Samec on Raamattuun uskova tiedemies, joka pitää totena sitä, mitä 2. Moos. 20:11 (”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on”) meille kertoo.

Samecin tutkimukset osoittavat, että alkuräjähdys eli big bang on täysin epätieteellinen näkemys.

Lähde:

Samec, Ronald G. 2016. New Light from Binary Stars. Answers 11 (4): 38–39.

Solujemme pikkuruiset portinvartijat kertovat älykkäästä suunnittelusta

Kuva: alexanderaloy and stargonzales, Public domain.




Joel Kontinen

Pikkuruiset nanokoneet kuljettavat tavaraa solukalvoon ja sieltä pois.

Näitä ATP:tä hyödyntäviä nanokoneita kutsutaan ABC transporttereiksi, mutta niiden toiminta on kaikkea muuta kuin alkeellista.

Ne toimivat ikään kuin portinvartijoina ja päästävät esimerkiksi lipidejä ja peptidejä soluistamme.

Journal of the American Chemical Society julkaisi äskettäin tutkimuksen näistä ahkerista nanokoneista, joita meillä on jokaisessa solussamme.

Nanokoneet kertovat meille luomisesta.

Tällainen järjestelmä ei synny pikkuhiljaa, joten evoluutioprosessit eivät sen syntyä voi selittää.

Lähde:
Ruhr-University Bochum. 2018. Chemistry: Observing biological nanotransporters. Science Daily. (13.4.).

Kuuma eksoplaneetta WASP-104b on hiiltä tummempi

Taitelijan näkemys WASP-12b:stä, toisesta pimeästä kummajaisesta. Kuva: NASA, ESA ja G. Bacon (STScI).





Joel Kontinen

Tähtitieteilijät arvelevat löytäneensä kaikkein himmeämmän eksoplaneetan. 466 valovuoden päässä meistä Leijonan tähdistössä lymyilevä WASP-104b on kuuma Jupiter, joka kiertää aurinkonsa 1,75 vuorokaudessa.

Se on pimeämpi kuin aiemmin uutisissa piipahtanut WASP-12b. Tutkijat sanovan sen olevan hiiltä mustempi.

Evolutionistit uskovat, että elämä voi syntyä spontaanisti missä tahansa, jos olosuhteet ovat suotuisat.

Mutta monet eksoplaneetat ovat niin kummallisia, että ne horjuttavat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita.

Punaiset kääpiötähdet ovat liian epävakaita ja pommittavat potentiaalisia planeettojaan tuhoisalla säteilyllä.

Tähtitieteilijät kutsuvat tulikuumaa NGTS-1b:tä hirviöplaneetaksi, ja OGLE-2016-BLG-1190Lb on 13 kertaa Jupiterin kokoinen.

Lisäksi tuore tutkimus kertoo, että elämän syntyyn tarvitaan veden lisäksi myös fosforia, joka on maapallon yleisimpiä alkuaineita mutta perin harvinainen muualla universumissa.

NASA:n tutkimus myöntää, että meidän aurinkokuntamme on ainutlaatuinen.

Lähde:

Wenz, John. 2018. Distant Jupiter-like world may be the darkest planet ever found. New Scientist (20.4.).

DNA: n korjausmekanismi korjaa säteilyn aiheuttamia vaurioita kasveilla

Darwinille kukkien evoluutio oli inhottava mysteeri. Tuore tutkimus kertoo, että mutaatiot eivät auta kasvien kehitystä, koska DNA:n korjausmekanismit korjaavat säteilyn aiheuttamia vaurioita.




Joel Kontinen

Vuonna 2015 Aziz Sancar jakoi kemian Nobelin kahden muun tutkijan kanssa. He saivat tunnustuksen DNA:n korjausmekanismien selvittämisestä.

Sancar osoitti, miten entsyymit korjaavat ultraviolettisäteiden tai muiden karsinoidien (kasvaimia aiheuttavien tekijöiden) synnyttämiä virheitä.

Hän tutki elävien olentojen korjausmekanismeja.

Äskettäin Nature Communications julkaisi Sancarin ja kollegojen tutkimuksen kasvien samantapaisesta mekanismista. He saivat selville, että kasveilla on vieläkin tehokkaampi mekanismi kuin ihmisillä tai eläimillä.

Kasvit tarvitsevat sitä, kun ne eivät voi välillä mennä varjoon, suojaan auringolta.

Darvinistisessa maailmassa luonnonvalinnan ja mutaatioiden pitäisi kuljettaa kehitystä eteenpäin, mutta nyt tiedämme, että korjausmekanismit estävät virheitä.

Solut osaavat korjata virheitä myös muilla tavoin, ja esimerkiksi jotkin levät ja kalat tuottavat luonnostaan auringolta suojaavaa ainetta.

Lähde:

University of North Carolina Health Care. 2018. How does plant DNA avoid the ravages of UV radiation? The lab of UNC-Chapel Hill Nobel laureate Aziz Sancar reveals first-ever repair map of an entire multicellular organism to illuminate the inner workings of the plant kingdom's highly efficient DNA repair system. Science Daily. (17.4.).

Doctor Whon mielikuvitusliskot kömpivät tieteeseen

Silurialainen. Kuva: mrgarethm, CC BY-SA 2.0.




Joel Kontinen

Faktan ja fiktion ero käy yhä hämärämmäksi valtavirran tiedejulkaisuissa. Äskettäin astrofyysikko Adam Frank (University of Rochester) ja Gavin Schmidt (NASA Goddard Institute for Space Studies) julkaisivat tutkimuksen, joka sai nimekseen The Silurian Hypothesis.

Nimi kertoo ainakin sen, että Frank ja Schmidt tuntevat BBC:n tuottaman Doctor Who -sarjan. Se kuvaa silurialaiset älykkäiksi kahdella jalalla käveleviksi liskoihmisiksi, jotka elivät maapallolla ennen ihmisiä.

Nämä kummajaiset muuttivat maan alle, kun ne saivat tietää, että asteroidi törmäisi Maahan.

Tutkijat pohtivat, jäisikö meidän sivilisaatiostamme merkkejä jälkipolville, jos jostain syystä kaikki tuhoutuisi ja onko maapallolla ollut muita sivilisaatioita ennen meitä oletettujen vuosimiljoonien aikana.

Lähtökohta on siis naturalistinen ja darvinistinen. Se kiistää luomisen ja ihmisen erikoisaseman Jumalan kuvana, ja ajautuu sen vuoksi karille.

Lähde:

Georgiou, Aristos. 2018. The Silurian Hypothesis: How Do We Know That Humans Were the First Civilization on Earth? Newsweek (18.4.).

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee uskonvaraisia elementtejä

Mysteeriplaneetan oletettu synty, Kuva: NASA/JPL-Caltech.





Joel Kontinen

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee monia uskonvaraisia elementtejä, kuten esimerkiksi taivaankappaleita, joiden olemassaolo on kaikkea muuta kuin varma.

Niinpä esimerkiksi Kuun syntyyn tarvitaan Theia -niminen mielikuvitusplaneetta.

Nature Communications julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jossa myös tarvitaan Merkuriuksen tai Marsin kokoista hypoteettista planeettaa.

Tällä kertaa sillä ei ole mitään tekemistä Kuun kanssa.

Tarina sai alkunsa lokakuussa 2008, jolloin nelisen metriä leveä asteroidi räjähti Nubian aavikon yllä osuttuaan Maan ilmakehään. Kappaleet levisivät autiomaahan.

Tutkijoita odotti yllätys, koska näistä meteoriiteista löytyi pikkuriikkisiä timantteja.

Timantit voivat syntyä vain kovassa paineessa, johon tarvitaan isoa taivaankappaletta. Näin tutkijat keksivät uuden vähintään Merkuriuksen kokoisen protoplaneetan, jonka elinkaari jäi lyhyeksi aurinkokuntamme alkuhetkinä.

Genesis kuvaa aurinkokuntamme – ja koko universumin – synnyn paljon uskottavammin.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2018. There Is Evidence That a Planet in Our Solar System Was Destroyed. Live Science (18.4.).

Perhosen evoluutio pysähtyi ”180 miljoonaksi vuodeksi”

Perhosista on turha etsiä merkkejä evoluutiosta.



Joel Koninen

Perhosen evoluutio ei saa ilmaa siipien alle. Tuoreen Science Advances -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ”180 miljoonaa vuotta” vanhoissa perhosfossiileissa on merkkejä samanlaisista nanorakenteista, jotka antavat nykyperhosille niiden kimaltavat värit.

Elektronimikroskooppeja hyödyntänyt tutkimus osoitti, että Exeterin läheltä löydettyjen yöperhosten siipien suomuissa oli samanlaisia pikkuriikkisiä uurteita ja kohoumia, jotka antavat nykyisille yöperhosille niiden värit.

Yöperhoset voivat olla ällistyttävän värikkäitä, vaikka niiden pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita.

Tutkijat ovat jo aiemmin huomanneet, että perhosista on turha etsiä merkkejä evoluutiosta.

Lähde:

University of Exeter. 2018. Fossil study sheds light on ancient butterfly wing colors. Science Daily (11.4.).