Microraptor gui: lintujen hilse ei ole kehittynyt “125 miljoonaan” vuoteen

Microraptor gui. Kuva: Fred Wierum, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Evoluutioyhteisössä kuhisee, ja kuhinan keskipisteenä on maailman varhaisin hilse. Darvinistit löysivät sen ”125 miljoonaa vuotta” vanhasta Microraptor guista.

Paleobiologi Maria McNamara (University College Cork) ja kollegat kuvailevat Microraptor guin ja kolmen muun muinaisen siipiveikon hilsettä Nature Communications -lehdessä.

Microraptor oli variksen kokoinen lintu, jota moni evolutionisti pitää dinosauruksena, vaikka sen fossiloitunut hilse muistuttaa nykylintujen hilsettä, eikä suinkaan matelijoiden.

Dinot ja linnut menevät evolutionisteilta monesti sekaisin muuallakin kuin Wikipediassa.

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

McNamaran ja kollegojen tutkimus kertoo ainakin sen, että lintujen hilse on vastustanut evoluutiota todella pitkään – vaikka he paisuttelevat Microraptorin iän yli äärirajojen.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. World's Oldest Dandruff Left Behind by Very Embarrassed Dinosaurs. Live Science (26.5.).

Muurahaiset pystyvät laskemaan nopeimman reitin epätasaisessa maastossa

Haavoittunutta taistelutoveria viedään hoitoon. Kuva: ETF89, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Muurahaiset pystyvät epätasaisessa maastossa valitsemaan nopeimman reitin paikasta toiseen sen sijaan, että kulkisivat suorinta tietä, uusi Experimental Biology -lehdessä julkaistu tutkimus selvittää.

Erik Frank (Würzburgin yliopisto) ja kollegat huomasivat, että Norsunluurannikolla elävä termiitinsyöjämuurahainen Megaponera analis pystyi kulkemaan päämääräänsä keskimäärin 35 prosenttia nopeammin valittuaan optimaalisen reitin nurmen poikki.

Ne pystyvät toisin sanoen liikkumaan suhteellisesti nopeammin paikasta toiseen kuin ihminen, joka luottaa navigaattoriin.

Muurahaisissa on monia yllättäviä piirteitä, joita ei voida selittää darvinistisilla tarinoilla. Ne keksivät ekologisen ilmastoinnin, pystyvät hyödyntämään huipputeknologiaa, ovat kemiallisen sodankäynnin mestareita ja torjuvat sieni-infektioita vetyperoksidilla.

Lähde:

Nature. 2018. Ants’ route-finding abilities put mapping software to shame. (18.5.).

Lisää naturalistista toiveajattelua: tutkijat uskovat voivansa muodostaa elämän rakennuspalikoita – säteilyttämällä

Elämää on huomattavasti vaikeampi synnyttää kuin legolinnaa. Kuva: Porfitron, CC BY 3.0.





Joel Kontinen

Tutkijat säteilyttivät elektronitykillä ohuita jäälevyjä, jotka koostuivat metaanin, ammoniakin ja hiilidioksidin perusmolekyyleistä.

Näitä pidetään elämän rakennuspalikoina, vaikka elämään tarvitaan paljon muutakin.

Mutta The Journal of Chemical Physics -lehdessä kirjoittavat tutkijat toivovat, että sopivissa oloissa, joissa tähtipölyä ja säteilyä on juuri oikea määrä, nämä molekyylit voivat muodostaa mutkikkaampia yhdisteitä, kuten esimerkiksi RNA:ta ja DNA:ta.

Tässä kokeessa tutkijat onnistuivat saaman aikaan glysiiniä, joka on yksi geneettisen koodin aminohapoista, joskin niistä pienin ja yksinkertaisin.

He luottavat siihen, että avaruudessa on aikaa yllin kyllin, joten naturalistisia ihmeitä saattaa tapahtua ja elämä tupsahtaa esiin.

Mutta elottomat kaasut tai kuolleet kalliot eivät edes miljardissa vuodessa kykene loihtimaan esiin eläviä olentoja, vaikka niitä kuinka säteilyttäisi.

Scientific Americanin kolumnisti John Horgan myöntää, että tiedemiehillä ei ole hajuakaan siitä, miten elämä syntyi.

Mutta tarinoita riittää ja elämän rakennuspalikat tupsahtavat milloin mistäkin.

Ja toisinaan jopa elämä tippuu ulkoavaruudesta.

Logiikka on tosin lentänyt ikkunasta jo ajat sitten.

Lähde:

American Institute of Physics. 2018. Molecular evolution: How the building blocks of life may form in space: New research offers evidence that humans -- and the rest of life on Earth -- may have been able to form with the right combination of star dust and radiation. Science Daily. (25.4.).

Tutkijat yrittävät nostaa jo kertaalleen kuopatun RNA-maailman haudasta

Vasarahain ribotsyymi on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Kuva: William G. Scott, CC BY-SA 3.0.





Joel Kontinen

Elämän synty on darvinistinen ongelma, jota ei saada ratkaistua. Se on niin paha dilemma, että jotkut ovat spekuloineet, että maapallon elämä tuli ulkoavaruudesta.

Tämä ei ole ratkaisu, vaan se työntää ongelman muutaman kymmenen, sadan tai tuhannen valovuoden päähän.

Äskettäin tutkijat yrittivät nostaa kovia kokeneen ja jo kertaalleen kuopatun RNA-maailman haudasta.

RNA on DNA:n tavoin nelikirjaiminen geneettistä informaatiota kuljettava säie, mutta toisin kuin DNA:ssa, siinä on vain yksi jouste. Tutkijat ovat arvelleet, että elämän oli helpompi kehittyä RNA:sta kuin DNA:sta.

Philipp Holliger ja kollegat joutuivat peukaloimaan RNA:ta, jotta he olisivat kyenneet poistamaan esteet, jotka luonnollisissa oloissa tekevät sen rakennusaineen riboosin (C5H10O5)) kahdentumisen eli replikaation mahdottomaksi silloin, kun se on laskostunut eli saanut kolmiulotteisen muotonsa.

Replikoituminen edellyttää kolmiulotteista muotoa, joka voi muodostaa ribotsyymiksi kutsutun entsyymin. Mutta koska ribotsyymi on kolmiulotteista RNA:ta, sen replikaatio estyy.

Tutkijat joutuivat siirtämään kolme sokeriosaa kerralla tavanomaisen yhden asemasta, jotta temppu onnistuisi, ja lisäksi tekemään kokeensa -7°C:ssä.

Koe muistuttaa pikemmin älykästä suunnittelua kuin evoluutiota. Kuka olisi alkuliemen aikoihin voinut vääntää termostaattia sopivan viileäksi ja peukaloida siirretyn informaation määrää?

Lähde:

Medical Research Council. 2018. Scientists crack how primordial life on Earth might have replicated itself. Science Daily (15.5.).

Dinosaurusten kanssa kävellyt jättisalamanteri on vaarassa kuolla sukupuuttoon

Uhanalaisen jättisalamanterin japanilainen serkku Andrias japonicus näyttää tältä. SMcCandlish, CC BY-SA 2.5.




Joel Kontinen

Darvinistisen tarinan mukaan toiset matelijat kuolivat äkillisesti sukupuuttoon ”65 miljoonaa vuotta” sitten, kun taas esimerkiksi salamanterit, tuatarat, gekkot ja kameleontit ovat säilyneet hengissä meidän päiviimme saakka.

Salamanteri ei ole sanottavasti muuttunut ”170 miljoonaan vuoteen”, mutta nyt maailman suurin sammakkoeläin eli Kiinan jättisalamanteri on sukupuuton partaalla.

Se oli aiemmin yleinen Kiinan joissa.

Luonnonvaraisia jättisalamantereita ei saisi pyydystää, mutta niitä on ruvettu kasvattamaan ja kasvattamoissa varttuneita yksilöitä tarjotaan gourmet-ravintoloille. Suuresta yksilöstä voi saada 1 500 USA:n dollaria.

Kiinalaiset kutsuvat sitä vauvakalaksi, koska sen hätäkutsu kuulostaa vauvan itkulta.

Elävät fossiilit sopivat huonosti evoluution maailmaan. Ne ovat evolutionistien mukaan sopeutuneet niin hyvin ympäristöönsä, että niiden ei ole tarvinnut muuttua.

Mutta kun olot ovat ehtineet sinä aikana muuttua monta kertaa, niin argumentti ontuu – ja vielä pahasti.

Lähde:

Briggs, Helen. 2018. Living fossil' giant salamander heading for extinction, BBC News (22.5.).

Darwininsirkut rikkovat lajirajoja ja darvinistisia odotuksia

Isokaktussirkkunaaras. Kuva: Harvey Barrison, CC BY-SA 2.0.





Joel Kontinen


Lukion biologian kirjoista tutut darwininsirkut kuuluvat koivumittarin, Lucyn (Australopithecus afarensis), Tiktaalikin ja Archaeopteryxin kanssa evoluution ikonien kärkikastiin – lähinnä siksi, että valovoimaisempia ehdokkaita ei ole ilmaantunut.

Englanninkielisessä kirjallisuudesta näitä sirkkuja kutsutaan Darwininpeipoiksi (Darwin’s finches), ja ne muistuttavat niin paljon toisiaan, että vain lintutieteilijät pystyvät erottamaan eri sirkkulajit toisistaan.

Darwininsirkut ovat pieniä varpuslintuja, joilla on markkinoitu evoluutiota jo Charles Darwinin päivistä lähtien. Niiden piti osoittaa nopeaa lajiutumista, mutta kehitysopin markkinamiesten hämmästykseksi lajien rajat ovat varsin häilyviä, ja eri sirkkulajit pystyvät lisääntymään keskenään.

Ne eivät todista evoluutiosta, vaan niistä käy ilmi, että eri sirkut kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Lähde:

Webb, Jonathan. 2015. Genomes reveal Darwin finches' messy family tree. BBC News (11.2.).

Maapallon kaltaiset eksoplaneetat saattavat jäätyä umpeen, uusi tutkimus kertoo

Pienille vihreille miehille voi tulla vilu puseroon. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Ulkoavaruuden elämän etsijöillä on monesti ollut hyvin naiivi käsitys elämän perusedellytyksistä. Elämän syntyyn tarvitaan paljon muutakin kuin vettä ja suotuisat olot.

Vuonna 2012 Washingtonin yliopiston astrobiologi Rory Barnes totesi Nature newsissa, että punaisten kääpiötähtien elinkelpoinen vyöhyke saattaa olla vain puolet siitä, mitä ennen kuviteltiin.

Elinkelpoinen vyöhyke eli kultakutrivyöhyke on alue, jossa aurinkoaan kiertävällä planeetalla voi potentiaalisesti olla nestemäistä vettä, ei niin kylmää, että se jäätyy eikä niin kuumaa, että se höyrystyy.

Kultakutrivyöhyke ei vielä takaa sitä, että planeetalla on elämää. Meidän aurinkokunnassamme Venus, Maa ja Mars ovat elinkelpoisella vyöhykkeellä, mutta naapuriplaneetoillamme ei ole näkynyt elämää.

Monet elinkelpoisiksi mainostetut eksoplaneetat kiertävät punaisia kääpiötähtiä, jotka ovat omaa aurinkoamme himmeämpi, epävakaampia ja luultavasti hengenvaarallisia.

Nyt myös tiedetään, että elämä ei synny eikä säily ilman fosforia.

Tuoreen tutkimuksen mukaan eksoplaneetan liian suuri kaltevuus ja /tai elliptinen kiertorata voivat saada planeetan potentiaaliset valtameret jäätymään.

Maan akselin kaltevuus on osapuilleen 23,5°, mikä takaa varsin tasaisen ja elämälle suotuisan ilmaston.

Lisäksi meidän aurinkokuntamme on ainutlaatuinen, luultavasti ainoa, jossa on sekä pienehköjä kiviplaneettoja että isoja kaasuplaneettoja.

Jupiter ja muut kaasuplaneetat suojaavat Maata komeetoilta ja asteroideilta.

Ulkoavaruuden elämän etsijöiden toiveet ovat himmenneet kerta toisensa jälkeen, ja sama trendi näyttää jatkuvan.

Lähde:

Gohd, Chelsea. 2018. Brrr! Earth-Like Alien Planets Could Experience 'Snowball States' Space.com (16.5.)