Pohjois-Dakotasta löytyi dinosaurusten hautausmaa

Näyttääkö tämä vedenpaisumukselta? Kuva: Robert DePalma, UC Berkeley.


Joel Kontinen

Pohjois-Dakotassa on löydetty dinosaurusten hautausmaa. Mutta dinojen surman piti tapahtua tuhansien kilometrien päässä Chicxulubin kraatterilla, joka on Meksikossa.

Nyt avatussa surmapaikassa on fossilisoituneet kalat, kasvillisuus, nisäkkäät, hyönteiset, meren matelijat ja jopa suurikokoisia triceratopsia kasaantuneena toinen toisensa päälle, kun kymmenmetrinen vesiseinä peitti ja hautasi kaikki elävät olennot alleen.

Paleontologi Robert DePalma kertoo, että se on ensimmäinen suurten elämänmuotojen massakuolemakokoelma, joka on koskaan löydetty dinosauruksen sukupuuttoon liittyvästä tapahtumasta.

Nämä massakuolemat kumoavat Genesiksen aukkoteorian.

Ainoa asia, joka liittää dinot joukkosurmaan oli lapasammet, joilla oli tektiiteissä eli suurissa asteroiditörmäyksissä syntynyttä jähmettynyttä lasimeteoriittia suussaan. Kalat etsivät ruokaa. Asiantuntijat sanovat, että ne olivat syöksyn ensimmäiset uhrit.

Näin evoluutio taas ottaa kunnian itselleen, vaikka Pohjois-Dakota on tuhansien kilometrien päässä Meksikosta, jossa dinojen joukkosurma havaittiin. Nyt oli kyseessä sekä vesi, jota tarvittiin vedenpaisumuksessa, josta on jälkiä Kiinasta, Australiasta, Siperiasta ja Madagaskarilta.

Lähde:

Macdonald, Cheyenne. 2019. The day the dinosaurs died: Palaeontologist discovers incredible 66 million-year-old graveyard packed with fish, mammals, and a Triceratops that were buried by tsunami from the asteroid that wiped out 75% of life on Earth .Daily Mail.com (29.3.).

Muinaisella liitukaudella syntynyt linnulla oli jo lintujen siivet

Kuva: Nobu Tamura, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

125 miljoonan ikäiseksi luonnehdittu Los Hoyasin alue, josta on löytynyt Espanjan varhaisen hiilikauden fossiileja: tuhansia kaloja ja matelijoita. Nyt on löytynyt muuan fossiili – melkein täydellinen linnunpojan luuranko.

Käyttämällä omaa laser-kuvantamistekniikkaansa tohtori Michael Pittman Hongkongin yliopiston maantieteen laitokselta ja USA: n tieteellisen kehityksen säätiöstä Thomas G Kaye määrittelivät tämän osapuilleen 3cm pitkän linnun elämäntavan paljastamalla fossiilissa säilyneet höyhenet.

Kanat ja ankat seisovat ja liikkuvat jo noin tunnin sisällä munasta ulos tultuaan. Mutta kyyhkyset ja kotkat pysyvät paikallaan ja niiden vanhemmat huolehtivat niistä. Mutta mistä voi tietää, liikkuuko vastakuoriutunut poikanen vai onko se paikallaan avuttomana?

Höyhenet sen kertovat.

Kun jotkut linnut kuoriutuvat, ne ovat kehittäneet untuvia ja suuriakin höyheniä. Ne voivat pysyä lämpimänä ja liikkua ilman emon apua. ”Aiemmat tutkimukset etsivät, mutta eivät löytäneet Los Hoyasin hautomossa höyheniä Tämä merkitsi sitä, että sen alkuperäinen elämäntapa oli mysteeri,” sanoo Pittman.

Höyhenet sisältävät hiiltä, jolla on alhainen fluoresenssi. Käyttäen laserstimuloitua fluoresenssia (LSF), voidaan höyhenet saada erottumaan dramaattisessa tummassa siluetissa. ”Aikaisemmat UV-valot ja synkrotronipalkit eivät pystyneet havaitsemaan höyheniä, mikä korostaa, että lasertekniikka on uusi työkalu paleontologiassa,” lisäsi tutkimuksen johtaja Tom Kaye.

Tämän uuden teknologian löytäminen osoittaa, että joillakin varhaisilla linnuilla oli munasta kuoriutumisvaiheessa yhtä kehittynyt höyhenpeite, kuin nykylinnuilla. ”Yksi löydetyistä höyhenistä oli huomattavan kokoinen. Se viittaa siihen, että jo kuoriutuneella linnulla oli kohtuullisen hyvin kehittyneet lentohöyhenet syntymähetkellä ”, sanoo Madridin yliopiston Universidad Autónoma yhteistyökumppani Jesús Marugán-Lobón.

Tämä tutkimus vahvistaa se, että ”vuosimiljoonia” sitten eläneet linnut käyttäytyivät kuin nykylinnut.

Lähde:

Ancient Birds Out of the Egg Running. 2019. The University of Hong Kong (21. 3. 2019).

Kärpäsloukut ja muut lihansyöjäkasvit kertovat älykkäästä suunnittelusta, eivät evoluutiosta

Kärpäsloukku (Dionaea muscipula). Image courtesy of Noah Elhardt, CC BY-SA 2.5.



Joel Kontinen

Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) laskee, kuinka monta kertaa potentiaalinen ateria koskettaa sitä. Se sulkeutuu vasta, kun kosketuksia on vähintään kaksi.

Tämä ei kuulosta darwinismilta vaan pikemminkin älykkäältä suunnittelulta. Näyttää siltä, että tämä on joidenkin kasvien selviytymisstrategia syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa, jossa taistelut ovat usein normi.

Äskettäin The American Naturalist kaivoi esiin kärpäsloukkujen taidot. Ensin hieman teoriaa; ”Kasvitieteellinen lihansyöjä on ruokintastrategia, joka on syntynyt ainakin yhdeksän eri kertaa kasvien evoluutiohistoriassa. Ansat, joissa hyönteinen putoaa ansaan, kehittyivät itsenäisesti vähintään kuusi kertaa ja tarttuvat ansat viisi. Kärpäsloukun tapaiset napsahtavat ansat ovat kuitenkin todennäköisesti kehittyneet vain kerran esi-isäntäryhmässä. Charles Darwin oli ensimmäinen, joka dokumentoi todisteita Kärpäsloukun pyydystämistavasta, ja huomasi, että häkin kaltainen rakenne parantaa saalistamisen onnistumista."

Freiburgin yliopisto on myös kertonut, miten veden alla viihtyvä Aldrovanda vesiculosa tappaa pieneläimet. Evolutionistit olettavat, että tämä strategia kehittyi vain kerran kasveissa, joten heidän on oletettava, että yksi strategia kehittyi toisesta. Fossiilit eivät kuitenkaan tue heidän näkemystään.

Myös muitakin hienoja kasveja on löytynyt.

Lähde:

A Varied Menu; Freiburg biologists have analyzed in detail for the first time which animals are captured by the carnivorous waterwheel plant. Freiburgin yliopisto (25.3. 2019).

Venus Flytrap "Teeth" Form A 'Horrid Prison' For Medium-Sized Prey. The American Naturalist.

Useita pehmeitä soluja yli ”518 miljoonaa vuotta” vanhoissa eläimissä

Kuva: Xingliang Zhang, Fair Use.





Joel Kontinen

Nyt tuli taas uutinen kambrikauden räjähdyksestä. Kiinasta, Qingjiangista kerättiin lähellä Danshui-jokea Hubeiin maakunnassa suuri joukko fossiileja. Nämä fossiilit ovat arvioita ”518 miljoona vuotta vanhoja”, ja ovat erityisen epätavallisia, koska monien eliöiden
pehmeä kudos, kuten niiden iho, silmät ja sisäelimet, on "erityisen" hyvin säilynyt.

"Suurin osa eliöistä on pehmeitä organismeja, kuten meduusoja ja matoja, jotka eivät yleensä päädy fossiiliksi,” sanoi geologian professori Robert Gaines, joka myös osallistui tutkimukseen.

Yli 20 000 yksilöä kerättiin ja tähän mennessä on analysoitu yhteensä 4 351 eläintä ja muuta merielävää, kuten matoja, meduusoja, merivuokkoja ja leviä.

Näistä tulee "erittäin tärkeä lähde eliöiden alkuvaiheen tutkimuksessa", yksi kenttätyön johtajista, professori Xingliang Zhang Kiinan Luoteis-yliopistosta sanoo.

Näyttää siltä, että eliöt hautautuivat nopeasti. Näyttää silti, että Nooan ajan vedenpaisumus jätti ne meille. Siitä on löytynyt
todisteita myös Australiasta.

Tiedot havainnoista julkaistiin Science-lehdessä perjantaina.

Lähde:

Cheung, Helier. 2019. Huge fossil discovery made in China's Hubei province. BBC News (24.3.).

Ihminen voi suunnistaa Maan magneettikentän avulla

Linnut voivat suunnistaa Maan magneettikentän avulla. Nyt näyttää siltä, että ihmiset pystyvät siihen kanssa.




Joel Kontinen


Linnut, mehiläiset, madot, banaanikärpäset, sudet ja kalat: kaikilla näillä on kyky suunnistaa Maan magneettikentän avulla. Nyt näyttää siltä, että voisimme myös tehdä niin.

Joseph Kirschvink (California Institute of Technology) ja kollegat totesivat, että läheisten magneettikenttien suuntien muuttaminen aiheutti tilapäisiä muutoksia ihmisen aivojen toiminnassa.

Kun osallistujat istuvat vielä pimeässä huoneessa aivotoiminta kirjattiin käyttäen aivosähkökäyrää (EEG), kun taas magneettikenttien luomiseksi käytettiin sähkömagneettisia keloja.

Koe jäljitteli magneettikentän muutoksia, joihin olemme joutuneet, kun siirrymme todellisessa maailmassa, sanoo Kirschvink.

Tulokset julkaistiin eNeurossa.

Mutta ihmisellä on myös ominaisuuksia, joita ei ole eläimillä – esimerkiksi on leuka.

Yksi darvinismin ongelmista on siinä, että kaikilla piirteillä pitäisi olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio.

Leualla ei sitä ole.

Jos uskomme Luojaan tai vaikka vain jonkinasteiseen suunnitteluun, ongelma häipyy. Suunnittelija voi tarkoituksellisesti lisätä olioihin piirteitä, jotka korostavat niiden kauneutta ja lisäävät elämän laatua ja sopusuhtaisuutta.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.

Luomakunta on täynnä ällistyttävää kauneutta ja ylisuunnittelua.


Ne kertovat meille luomisesta.


Lähde:

Lu, Donna. 2019. Our brains might sense Earth's magnetic field just like birds do. New Scientist. (18.3.).
,

"110 miljoonaa” vuotta täyttänyt dinoajanlintu synnytti poikasen

Barbara Marrs, fair use.


Joel Kontinen

"Ensimmäinen" fossiilinen lintu, jossa on muna säilynyt kehon sisällä, on löydetty.

Tiedemiehet sanovat, että "uskomattoman hyvin säilynyt" fossiili, joka on peräisin dinosaurusten aikakaudesta, tuo uutta valoa lintujen lisääntymiselle.

Lintu, joka edustaa uutta lajia, nimeltään Avimaia schweitzerae, löydettiin ”110 miljoonan” vuoden ikäisistä kalliosta Luoteis-Kiinassa.

Lintujen sulat eivät ole kehittyneet 120 miljoonaan vuoteen tai 100 miljoonaan tai 130 miljoonaan.

Evolutionistit eivät ole varmoja ajankohdasta.

He uskovat, että se kuuluu ryhmään nimeltä Enantiornithes - "vastalinnut", jotka olivat yleisiä kaikkialla maailmassa liitukauden aikana ja elivät dinosaurusten rinnalla.

Löydön teki Kiinan tiedeakatemian selkärankaisten paleontologian ja paleoantropologian instituutin tohtori Alida Bailleulin ja tohtori Jingmai O'Connorin johtama tutkijaryhmä.

Tohtori Bailleul sanoi: "Uusi fossiili on uskomattoman hyvin säilynyt, mukaan lukien munan jäänteet vatsan sisällä."

Linnussa ollut munankuori oli erittäin ohut - ohuempi kuin paperiarkki - eikä näyttänyt terveeltä munalta. Tällaiset poikkeamat viittaavat siihen, että muna on voinut olla tämän äitilintujen kuoleman aiheuttaja, sanoo tohtori Bailleul.

Tulokset julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Lähde:

Bell, Victoria. 2019. Ancient bird that died 110-million-years-ago is found perfectly preserved with an egg inside its body Mail Online (20.3.)

Evolutionistin ongelma: Miksi kambrikauden eläimet näyttivät niin oudoilta?

Kuva: Jose Manuel Canete CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen


Charles Darwinille monimutkaisten eläinten äkillinen esiintyminen kambrikaudella oli valtava ongelma. Ja sen on nyt hänen seuraajiensa painajainen.

Monet eläimet, jotka kehittyivät kambrikauden aikana, noin 541 miljoonaa - 485 miljoonaa vuotta sitten, näyttävät oudoilta verrattuna nykyisiin elämänmuotoihin.

Evolutionistit uskovat, että miljoonia vuosia ennen kambrikauden aikaa yksinkertaiset vedenalaiset mikro-organismit olivat ainoat elävät eläimet maan päällä. Kambrikauden alkuun asti pienet eläimet olivat ilmestyneet syömään näitä mikrobeja. Mutta ne pysyivät merenpohjan tasaisella pinnalla, eivät kyenneet liikkumaan sen ylä- tai alapuolella.

Madon kaltaiset eläimet kehittivät ensimmäiset yksinkertaiset lihakset. ’Se on todella muuttanut koko peliä’, Harvardin Javier Ortega-Hernández kertoi Live Scienceille. 'Voima liikkua auttoi matoja putoamaan merenpohjaan, jolloin ne tekivät happea. ’Ja yhtäkkiä, pam,’ Ortega-Hernández sanoi. ’Meillä on nämä meren sedimentit, jotka ovat vain täynnä toimintaa ja elämää.’

Hän uskoo tämän hapen tehneet ihmeitä aikaan.

Tässä on Opabinia regalis.

Mutta sienet, meduusat ja merivuokot näyttävät verrattain samanlaisilta kuin niiden kambrikauden esi-isät ja karhukainen, joka on ”530 miljoonaa vuotta vanha, ja sammaleläimet ja okapäämato Eokinorhynchus rarus ovat edelleen keskuudessamme.

Ja joissain on kovasti pehmeitä kudoksia ja myös niiden aivot ovat löytyneet.

Lähde:
Grunbaum, Mara. 2019. Why Do Cambrian Creatures Look So Weird? Live Science (16 March).