Joel Kontinen
Pekka Reinikainen kirjoittaa tuoreessa Raamattu Kansalle -järjestön uutiskirjeessä kameleista, joita ilman aavikoiden asukkaiden olisi vaikea tulla toimeen.
Ynseältä vaikuttava kameli pystyy taivaltamaan 200 kilometriä vuorokaudessa ratsastaja selässään.
Kameli on luotu elämään autiomaassa: ”Kamelin tuuheat silmäripsit suojaavat tuulessa pöllyävältä erämaan hiekalta. Sieraimet sulkevat pölyn ulos. Huulet ovat paksut ja kestävät erämaan karheiden kasvien hamuamista. Ne raajojen kohdat, jotka joutuvat kuuman hiekan kanssa kosketuksiin kamelin käydessä makuulle, on suojattu paksulla nahalla. Kyttyrä on pehmytkudosta, jonka sisällä ei ole luustoa, ja toimii rasvavarastona. - - Rasva on kyttyrässä eikä nahan alla parhaan mahdollisen lämmönsäätelyn turvaamiseksi.”
Reinikainen mainitsee monia muita ominaisuuksia, jotka kertovat luomisesta: kameli pystyy juomaan suolapitoista vettä ja kestää ällistyttävän hyvin nestehukkaa – se voi menettää jopa 40 prosenttia painostaan ja silti säilyä hengissä. Veren punasolujen soikeus ja solukalvojen kestävyys takaavat sen, että kameli selviytyy äärioloissa.
”Paksu turkki ja rasvakyttyrä eristävät kamelin kehon ja estävät sen lämpötilan nousun hikoilulämpötilaan, jossa vedenhukka olisi suurimmillaan.”
Kameli on kaikin tavoin luotu selviytymään autiomaassa.
Lähde:
Reinikainen, Pekka. 2013. Kameli – Jumalan luoma apu erämaassa idän tietäjille. Raamattu Kansalle -uutiskirje 4/2013.
Tekstit
