Joel Kontinen
Uusi tutkimus on tullut johtopäätökseen, että
nokkasiilin esi-isät kaikki elivät vedessä, eivät maalla. Jotkut planeetan
omituisimmista nisäkkäistä ovat juuri muuttuneet paljon oudommiksi. Uuden
tutkimuksen mukaan nokkasiilien – piikikkäiden, munia munivien nisäkkäiden,
joilla on nokka ja jotka laahustelevat Australian aluskasvillisuuden läpi – on
kehittynyt vedessä elävästä esi-isästä.
Löytö kumoaa
tiedemiesten oletukset epätavallisten nisäkkäiden alkuperästä ja on harvinainen
evoluutiotapahtuma, tutkijat sanovat. "Melko monta nisäkästä on kehittynyt
maalla elävästä vesillä eläväksi, mutta se, että eläin menee toiseen suuntaan,
on hyvin ainutlaatuista", sanoo Sue Hand, selkärankaisten paleontologi New
South Walesin yliopistosta Australiasta.
On olemassa neljä elävää nokkasiilien lajia. Yksi
niistä on piiikkimuurahaiskarhu. Kaikki kuuluvat Tachyglossidae-heimoon. Kolmea
lajia tavataan vain Uudessa-Guineassa, ja neljättä esiintyy siellä ja laajalti
Australiassa. Aiemmin tutkijat ajattelivat, että nokkasiilit ja niiden osittain
vedessä elävät sukulaiset,
vesinokkaeläimet (Ornithorhynchus anatinus), polveutuvat maalla vaeltaneesta
eläimestä, jonka esi-isät sitten uskaltautuvat veteen. Eläimet ovat
monotreemejä, ainoita eläviä nisäkkäitä, jotka munivat munia sen sijaan, että
synnyttäisivät eläviä poikasia.
Saadakseen lisää valoa nokkasiilien evoluutioon, Hand
ja hänen kollegansa tutkivat uudelleen sukupuuttoon kuolleen monotreemi-eläimen
Kryoryctes cadburyi olkaluuta (yläraajan luuta). Kyseinen eläin eli nykyisen
Etelä-Victorian alueella Australiassa 108 miljoonaa vuotta sitten.
Tutkijoiden mukaan tämä laji on saanut olla sekä
nykyisten vesinokkaeläinten että nokkasiilien esi-isä tai sukulainen. On
keskusteltu siitä, elikö K. cadburyi yksinomaan maalla. Aiempi analyysi luusta,
joka löytyy Dinosaur Cove -nimiseltä aluelta 2000-luvun alussa, paljasti, että
se on peräisin nokkasiilin kaltaiselta eläimeltä.
Tämä nokkasiilin kehitystarina on darvinistista spekulaatiota, jolle ei ole tieteellistä perustaa.
Lähde:
Chris Simms 2025