tiistai 2. elokuuta 2016

Viikon evoluutiotarina: karvattomuus saattoi olla avain ihmisen menestykseen


Nelisormimangusti (Suricata suricatta) uhmaa darvinistisia selityksiä.





Joel Kontinen

Turkki on hyödyllinen. Se eristää ja suojelee ihoa. Miksi meillä ei siis ole kunnon karvapehkoa niin kuin simpanssilla ja muilla isoilla apinoilla?

Ihmisen karvattomuus on BBC Earthin tämänkertaisen ihmetyksen aihe.

Anglosaksisessa maailmassa BBC Earth kilpailee monesti National Geographyn kanssa villeimmistä evoluutiojutuista. BBC on aiemmin peridarvinistiseen tapaan pohtinut esimerkiksi kirahvin kaulan pituutta ja ihmisen parran evoluutiosalaisuuksia.

H. sapiensin niukka karvoitus ei darvinistisessa maailmassa ole kovinkaan tuore keksintö.

Jo Charles Darwin pohdiskeli sen syitä kirjassaan Descent of Man (1871). Hän tarjosi selitykseksi seksuaalista valintaa, mutta monet myöhempien aikojen evolutionistit ovat hylänneet oppi-isänsä opetuksen ainakin tältä osin.

Liki sata vuotta Darwinin jälkeen eläintieteilijä Desmond Morris käsitteli ihmisen statusta kirjassaan The Naked Ape (suom. Alaston apina: eläintieteilijän tutkimus eläimestä nimeltä ihminen).

Morrisillakaan ei ollut viimeistä sanaa tästä darvinistisesta arvoituksesta.

Nyt BBC Earth pyrkii ratkaisemaan pulman, mutta aivan liian usein toimittaja erehtyy Darwinstanian ryteiköissä satuilemaan villisti.

Mutta selitykset eivät jää riippumaan piikkipensaan oksalle, vaan ne jatkavat safariaan osapuilleen näin:

Ihmisen muinaisella esi-isällä oli paksu turkki, josta savannilla koitui riesa poikineen. Patriarkkapoloinen ei pystynyt jahtaamaan saaliseläimiä päiväntasaajan helteessä kuin vasta illalla.

Mutta onneksi hän keksi ratkaista pulman hikoilemalla. Se viilensi ihoa ja vähensi samalla karvoitusta.

Kun patriarkka ponnistautui kahdelle jalalle, karvoitus väheni entisestään. Hänen piti tosin illalla sytyttää nuotio, jotta hän ei olisi hytissyt kylmästä.

Kypsennetty liha saattoi edistää patriarkkamme henkistä kehitystä, niin kuin myös juokseminen, jonka tiedetään olevan hyväksi aivoille.

Toimittaja Melissa Hogenboom marssittaa tarinaansa Lucyn (Australopithecus afarensis) ja H. erectuksen lisäksi koko joukon tutkijoita, jotka eivät läheskään aina ole yhtä mieltä muusta kuin siitä, että isot apinat ovat sukulaisiamme.

Hän muistaa tietenkin mainita täit, jotka kuuluivat evolutionistien kalustoon jo ihmiskunnan aamunkoitteessa.

Uskottava selitys pysyy siitä huolimatta ryteikön pimennoissa. Hän ei sitä löydä.

Mekään emme löydä sitä.

Lähde:

Hogenboom, Melissa. 2016. Our weird lack of hair may be the key to our success. BBC Earth (2.8.).

PS. Evolutionistit ovat aiemmin kehitelleet tarinan kaljupäisyyden kehitysopillisista eduista, mutta he perustelevat sitä hieman eri syillä kuin turkittomuutta.