Darwin ei pysty selittämään tuhannen metrin syvyydessä elävän merililjan kauneutta

Syvänmeren kauneutta. Kuva: NOAA Office of Ocean Exploration and Research, 2016 Deepwater Exploration of the Marianas.




Joel Kontinen

Riikinkukon upea pyrstö sai Charles Darwinin voimaan pahoin, koska se ei sopinut hänen käsitykseensä luonnonvalinnasta. Ratkaistakseen ongelman hän kehitti teorian seksuaalisesta valinnasta.

Hänen teoriansa perustui pitkälti riikinkukon näyttävään pyrstöön.

Tutkimukset ovat jo ajat sitten kumonneet Darwinin näkemyksen. Toisin kuin hän kuvitteli, riikinkanat eivät valitse puolisoaan pyrstön perusteella.

Kauneus ja muut ylisuunnittelun muodot puhuvat luomisesta.

Joskus häkellyttävää kauneutta näkyy paikoissa, joissa tuskin kukaan sitä huomaa, vaikkapa viruksissa, galakseissa, pikkuruisissa hämähäkeissä ja meren syvyyksissä.

Ja Taitelija, joka suunnitteli meidät, tunsi kultaisen leikkauksen.

Äskettäin tutkijat kuvasivat Guamin vesillä yli kilometrin syvyydessä eläviä merililjoja. Myös niiden kauneus jää darvinistilta mysteeriksi.

Mutta jo Saarnaajan kirjassa kerrotaan, että Jumala teki kaiken kauniiksi aikanaan.

Lähde:

NOAA. 2016. NOAA Ship Okeanos Explorer. Dive 8: Northwest Guam Seamount (29.4.).

Mikrometeoriittien rautaoksidit tuhoavat Millerin-Ureyn elämänsyntykokeen

Tutkijat löysivät Länsi-Australiaan iskeytyneistä mikrometeoriiteista rautaoksideja. Kuva: Nicola Angeli/MUSE, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Tutkijat ovat löytäneet Länsi-Australiaan iskeytyneistä mikrometeoriiteista rautaoksideja. He uskovat, että ne ovat säilyneet ”2,7 miljardia vuotta” kalkkikivikerrostumassa.

Tämä viittaa siihen, että planeetallamme oli reilusti happea jo hyvin varhain.

Evolutionistit olivat luulleet, että syanobakteerit eli sinibakteerit alkoivat yhteyttämällä tuottaa runsaasti happea vasta ”400 miljoonaa vuotta” myöhemmin.

( Sinibakteerit ovat eläviä fossiileja, jotka ovat vastustaneet evoluutiota alusta alkaen.)

Monet viime aikojen tutkimukset ovat kumonneet evolutionistien vanhan uskon siihen, että maapallo oli pitkään tulikuuma. Ikivanhoissa kallioissa on merkkejä vedestä. Myös jotkut sekulaariset tiedemiehet uskovat, että Maa oli vetinen alusta lähtien.

Vesi ja happi tuhoavat darvinistisen käsityksen elämän synnystä. Vaikka elämän syntyyn tarvitaan vettä, siihen tarvitaan paljon muutakin.

Vuonna 1953 Stanley Miller ja Harold Urey tekivät kuuluisan elämänsyntykokeen. Vaikka koe onkin säilyttänyt propaganda-arvonsa, tohtori Jonathan Wells ja useat muut Darwiniin skeptisesti suhtautuvat tiedemiehet ovat osoittaneet sen puutteet. Wells sanoi:

”Miller-Ureyn kokeessa käytettiin simuloitua ilmakehää, jonka koostumus oli geokemistien mukaan väärä. Se ei ollut ’ensimmäinen onnistunut yritys, joka osoitti, miten orgaanisia molekyylejä on voinut syntyä Maan varhaishistoriassa.’ Kun oloja muutetaan niin, että ne vastaavat paremmin tietämystämme Maan alkuaikojen ilmakehästä, koe ei toimi.”

Happi olisi pilannut koko kokeen. Australian mikrometeoriitit iskivät viimeiset naulat Millerin-Ureyn kokeen arkkuun.

Elämän synty on evolutionistille edelleenkin arvoitus. Darvinistit ovat kehitelleet monia muita viritelmiä, esimerkiksi meteoriitteja, syvänmeren savuttajia ja jäistä merta, mutta mikään niistä ei ole toiminut. Jotkut ovat päätyneet siihen, että elämän legopalikat tippuivat taivaalta.

Todellisessa maailmassa elämä voi syntyä vain elävästä. Genesis on edelleenkin elämän loogisin selitys.

Lähteet:

Hecht, Jeff. 2016. Shooting stars show Earth had oxygen eons before we thought. New Scientist (11.5.).

Wells, Jonathan. 2002. Inherit The Spin: Darwinists Answer “Ten Questions” with Evasions and Falsehoods. Discovery.org.

Viikon evoluutioaforismi: Kottaraisten käyttäytyminen selittää lakiuskontojen synnyn

Kottaraisen käytös selittää uskonnon kehitystä? Kuva: Klaaschwotzer, Creative Commons (CC0 1.0).





Joel Kontinen


Evoluutiolla voidaan selittää miltei mitä vain – ainakin evolutionistien mielestä. Scientific American kertoi Darwinin juhlavuoden aattona (eli vuonna 2009), että evoluutio auttaa ymmärtämään kalan hintaa.

Nyt New Scientist jatkaa samoilla linjoilla. Sen mukaan kottaraisten käytös auttaa meitä käsittämään, miten suuret lakiuskonnot syntyivät.

Evolutionisti etsii vastauksia suuriin kysymyksiin elinympäristöstä ja eläinlajien käyttäytymisestä. Kun esimerkiksi kottaraiset joutuvat kohtaamaan vaaroja, ne elävät vain tätä päivää eivätkä jouda ajattelemaan pidemmän ajan hyvinvointia.

New Scientist soveltaa kottaraisten taipumusta ihmisyhteisöihin. Se löytää yhteiskunnan vakaudesta selityksen. Moraalia painottavat uskonnot syntyivät lehden mukaan vakaissa, suhteellisen vauraissa oloissa, joissa yksilöiden ei enää tarvinnut kamppailla saadakseen riittävästi ruokaa.

Uskonnon tarjoamat pelisäännöt edistivät yhteisön yhteishenkeä ja saivat yksilöt vetämään yhtä köyttä – ja vielä samaan suuntaan.

Lehti ei muista kertoa meille, että kottaraisten parvet haastavat evoluution tai että lintujen käyttäytymisestä on uskomattoman pitkä harppaus uskonnon kehitykseen.

Mutta darvinisti ei halua uskoa, että ihminen olisi evoluutioselitysten yläpuolella. "Kaikkeen löytyy oikeastaan evoluutiosta syy.” Näin akateemikko, hammastutkija Irma Thesleff ilmaisi asian viime vuonna YLE:n tiedeykkösessä.

Tällainen näkemys ei ole lainkaan harvinaista evoluutioyhteisössä.

Muutama vuosi sitten kuollut USA:n tiedeakatemian jäsen Philip Skell kritikoi darvinistista tarinointia siitä, että sillä voidaan selittää oikeastaan mitä tahansa. Tällaisen mallin haittapuoli on siinä, että sitä ei voida testata, joten se on kokeelliseen luonnontieteen ulkopuolella.

Lähde:

Baumard, Nicolas. 2016. Why are religions so judgemental? Ask evolution. New Scientist (27.4.).

Tuorein elävä fossiili: pyhä pillerinpyörittäjä eli jo dinosaurusten aikana

Pyhät pillerinpyörittäjät eivät ehdi laiskottelemaan. Kuva: Hectonichus, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen


Elävien fossiilien veljeskunta sai taas uuden jäsenen. Tuoreen PLOS ONE:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan pyhät pillerinpyörittäjät elivät jo ”115 miljoonaa vuotta” sitten.

Tutkijat arvelevat nykypyörittäjien DNA:n ja muinaisten sontiaisten fossiilien perusteella, että pyhät pillerinpyörittäjät hyödynsivät aikoinaan dinosaurusten jätöksiä.

Vaikka vuosimiljoonat ovat pitkälti naturalistinen fiktio, eläinten stasis eli evoluution puuttuminen on darvinistinen päänsärky – tai ainakin sen pitäisi olla.

Kambrikauden räjähdys, dinosaurusten radiohiili ja roska-DNA:n paljastuminen myytiksi eivät liioin lievitä darvinistin angstia tai edes kognitiivista dissonanssia.

Lehtisarvisiin kuuluva kovakuoriainen Scarabaeus sacer ei muuten ole mikään typerys. Se osaa suunnistaa linnunradan mukaan yöllä.


Lähde:

Monahan, Patrick. 2016. Dung beetles may have evolved to eat dinosaur poop. Science (5.5.).

Media äityi satuilemaan evoluution ikonista: ”Darwininsirkkujen evoluutio jatkuu yhä”

Kaktussirkku eli Geospiza scandens. Kuva: putneymark, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Darwininsirkut kuuluvat koivumittarin, Lucyn (Australopithecus afarensis), Tiktaalikin ja Archaeopteryxin kanssa evoluution ikonien kärkikastiin – lähinnä siksi, että valovoimaisempia ehdokkaita ei ole ilmaantunut.

Huhtikuun lopulla The Washington Post ilmoitti muitta mutkitta, että darwininsirkkujen evoluutio jatkuu yhä.

Otsikon takaiset faktat ovat huomattavasti karumpia. Science julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin, mikä geeni ratkaisee sirkun nokan koon. Sopivin ehdokas tunnetaan nimeltä HMGA2.

Galapagossaaret kärsivät kovasta kuivuudesta vuonna 2003, ja silloin monet keskimääräistä isonokkaisemmat maasirkut (Geospiza fortis) kuolivat nälkään. Niitä suuremmat isomaasirkut (Geospiza magnirostris) ehtivät napsia suuret siemenet ennen niitä, joten niiden kävi köpelösti.

Kuivuudesta hengissä selvinneillä maasirkuilla oli pienempi nokka kuin vainajilla: ne pystyivät popsimaan myös pieniä siemeniä, joita isommat sirkut karttoivat.

Toisin sanoen: sirkun nokan koko vaikuttaa siihen, miten hyvin se sopeutuu syömään tietynkokoisia siemeniä.

Tällainen adaptaatio ei kuitenkaan ole evoluution synonyymi.

Sirkkujen käyttö evoluution ikonina on muutenkin ongelmallista, koska niiden oletettu evoluutio kulkee välillä väärään suuntaan ja koska muuntelulla on rajansa. Sirkku ei esimerkiksi voi kasvaa edes harakan kokoiseksi.

Lähteet:

Kaplan, Sarah. 2016. 200 years after Darwin, this is how the iconic Galapagos finches are still evolving. The Washington Post (22.4.).

Rogers, Nala. 2016. Evolution of Darwin’s finches tracked at genetic level. Nature News (21.4.).

”Älä enää kerro meille, miten meidän tulee käyttäytyä”: New Scientist etsii uskonnon ja moraalin alkuperää evoluutiosta

Jeesukselle ei jää tilaa New Scientistin uskontojutussa.





Joel Kontinen

”Älä enää kerro meille, miten meidän tulee käyttäytyä.”

Vaikka New Scientist on tunnettu yläilmoissa lentävistä otsikoistaan ja jutuista, jotka välillä ärsyttävät myös hartaita darvinisteja, lehti on enimmäkseen pyrkinyt vähättelemään kristinuskon painoarvoa, toisinaan varsin heppoisin perustein.

Uusin pääkirjoitus ei tuota yllätyksiä. NS tunnustaa, että suurin osa ihmisistä on aina uskonut Jumalaan tai jumaliin. Darvinistisen käsityksen mukaan uskonnolla on siis eloonjäämistä edistävä funktio.

Nyt evolutionistien missio on ennustaa, miten uskonnot syntyivät ja kehittyivät. Moraalia painottavat suuret uskonnot syntyivät heidän mukaansa 2 500 vuotta sitten yhteiskunnallisten myllerrysten avittamina.

Monet evolutionistit, esimerkiksi tunnettu skeptikko Michael Shermer, arvelevat uskonnon nähneen päivänvalon Afrikan savanneilla hamassa menneisyydessä.

NS tohtii ennustaa myös tulevaisuutta. Sen mukaan uskonto ei katoa minnekään, mutta suurten uskontojen vaikutus vähenee. ( Tämä ei täysin pidä paikkaansa.)

Lehti ei silti ole huolissaan. Sen mukaan ihmiset voivat olla eettisiä myös ilman uskontoa, mutta tämä taas johtuu siitä, että kristilliset arvot vaikuttavat yhä yhteiskunnassa.

New Scientistin pääkirjoituksesta heijastuu ihmiskunnan ikivanha pyrkimys kapinoida Luojaansa vastaan.

Jumala on jo ratkaissut tämän perusongelman, joka ei spekuloimalla parane.

Lähde:

Thou shalt not tell us how to behave any more. New Scientist 27.4. 2016.

Baabelin kieltensekoitus päihittää darvinistisen käsityksen kielen kehityksestä

Pieter Brueghel vanhempi: Baabelin torni (1563), public domain.





Joel Kontinen

Vuonna 2010 tuolloin 13-vuotias kroatialaistyttö Sandra Ralic huomasi herättyään koomasta, ettei hän enää ymmärtänyt äidinkieltään. Hän pystyi sen sijaan puhumaan saksaa sujuvasti, vaikka oli opiskellut vasta alkeita.

Kolmisen vuotta sitten Australiassa kohistiin, kun tasmanialainen bussikuski Leanne Rowe alkoi pahan autokolarin jälkeen ääntää englantia perin oudosti.

Myöhemmin kävi ilmi, että hän puhui ranskalaisella korostuksella eikä hän enää osannut ääntää kunnon aussienglantia.

New Scientist kertoi äskettäin 17-vuotiaasta belgialaispojasta, joka pystyy puhumaan äidinkieltään hollantia vain vahvalla ranskalaiskorostuksella. Lehti mainitsi myös brittinaisen, joka saatuaan aivoinfarktin puhui englantia vahvasti jamaikalaisittain murtaen. Toinen taas rupesi puhumaan kiinalaisella korostuksella.

Lääketiede tuntee nykyisin osapuilleen 140 tapausta, joissa kieli tai ääntämys on esimerkiksi vakavan sairauden iskettyä muuttunut äkkiä, täysin selittämättömästi.

Evoluutiolla ei tällaisia hyppäyksiä voi selittää. Kielen synty ja kehitys ovat darvinistille kovia pähkinöitä purtaviksi. Toiset tarjoavat lääkkeeksi paleodieettiä, mutta toiset hakevat Noam Chomskyn tavoin ratkaisua universaalisesta eli yleismaailmallisesta kieliopista.

Ihmisen puhe on valovuosien päässä eläinten kommunikaatiosta. Luolamiesten oletetuista murahteluista on liian pitkä harppaus H. sapiensin sujuvaan kieleen.

Kielet sitä paitsi yksinkertaistuvat ja rappeutuvat eivätkä kehity.

Loogisin selitys kielen synnystä on edelleenkin Genesiksessä: Luodessaan ihmisen kuvakseen Jumala antoi Aadamille myös luontaisen kyvyn viestiä älykkäästi. Kun ihmiset myöhemmin Baabelissa taas kapinoivat Luojaansa vastaan, Hän sekoitti heidän kielensä.

Lähde:

Coghlan, Andy. 2016. The teenager who can’t help speaking in a French accent. New Scientist (29.4.).