Joel Kontinen
Monet uskovat, että Galileo Galilei valmisti ensimmäisen lämpömittarin 1590-luvulla, mutta jotkut antiikin Kreikan filosofit ehtivät keksiä sen periaatteen ennen häntä.
Hekin hävisivät liituruoholle (Arabidopsis thaliana), joka osasi mitata lämpötilan muutoksia jo hamassa muinaisuudessa.
Cambridgen ylipiston tutkijat julkaisivat äskettäin Sciencessä yllättävää tietoa kasvien älykkyydestä.
Kasveilla on lämpötilaa mittaava molekyyli, jonka avulla ne sopeutuvat vuodenaikojen vaihteluun (kylmään tai kuumaan).
Molekyylin nimi on fytokromi, ja kasvi havaitsee sillä päivänvaloa. Yöllä sen funktio muuttuu. Siitä tulee lämpömittari.
Fytokromit valvovat geenikytkimiä. Ne reagoivat sekä lämpötilaan että valoisuuteen ja näin ohjaavat kasvin kehitystä.
Yöllä nämä molekyylit muuttavat tilaa. Muutoksen nopeus on suoraan verrannollinen lämpötilaan.
Tutkijat vertaavat fytokromeja elohopeaan. Molekyyli muuttuu sitä nopeammin, mitä lämpimämpi on ja näin edistää kasvin kehitystä.
Lisäksi fytokromit näyttävät tunnistavan, miten yön pimeys eroaa varjon aiheuttamasta hämäryydestä.
Aiempi tutkimus on osoittanut, että monet kasvin kehitykseen ja kukkimiseen liittyvät seikat tarvitsevat kasvisolun DNA:ta, joka ei koodaa proteiineja.
Kasvien maailma ei toisin sanoen ole kovin darvinistinen.
Niiden yllättävät taidot ovat ennenkin ällistyttäneet tutkijoita. Auringonkukalla on sisäinen kello. Mimosa tietää, koska sitä uhataan. Jotkin kasvit turvautuvat viekkauteen estääkseen tuholaisia syömästä niitä.
Kasvit osaavat myös suojautua auringon ultraviolettisäteilyltä: älykkäät kasvit valmistavat itselleen ison aurinkosuojakertoimen.
Nyt tiedetään, että ihmisten ja eläinten tavoin myös puut nukkuvat.
Lähde:
University of Cambridge. 2016. Plant 'thermometer' discovered that triggers springtime budding by measuring night-time heat. Science Daily (27.10.).
Tekstit
