Outo sitruunanmuotoinen eksoplaneetta uhmaa planeettojen muodostumisen sääntöjä

 

Taiteilijan näkemys PSR J2322-2650b:stä. Kuva: NASA, ESA, CSA, Ralf Crawford (STScI)

Joel Kontinen

Eksoplaneetat voivat olla outoja. Jotkut niistä ovat melkein yhtä kuumia kuin aurinko. Ne ovat planeettateorioiden vastakohtia.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet yhden maailmankaikkeuden omituisimmista tunnetuista maailmoista. Se kiertää nopeasti pyörivää neutronitähteä, pulsaria – tämä itsessään on epätavallista, mutta se on kaukana eksoplaneetan PSR J2 322-2650b omituisimmista ominaisuuksista.

Chicagon yliopiston Michael Zhang ja hänen kollegansa havaitsivat James Webb -avaruusteleskoopin avulla oudon planeetan, joka on yli 2000 valovuoden päässä Maasta, ja huomasivat heti, että siinä oli jotain epätavallista. Heidän mittaamansa siitä tulevan valon spektri ei osoittanut tavanomaista vettä ja hiilidioksidia, jota odottaisimme löytävämme Jupiter-massaiselta planeetalta, vaan hiilimolekyylejä.

Koskaan aiemmin ei ole nähty molekyylihiiltä minkään eksoplaneetan ilmakehässä, koska planeetan ilmakehässä oleva hiili sitoutuu paljon todennäköisemmin muihin atomeihin kuin itseensä. "Jotta ilmakehässä olisi molekyylihiiltä, ​​sen on päästävä eroon melkein kaikesta muusta, kaikesta hapesta, kaikesta typestä, emmekä tiedä, miten se tapahtuu", Zhang sanoo. "Emme tunne minkään muun planeetan ilmakehää, joka näyttäisi tältä."

Planeetta on niin lähellä isäntätähteään, ja isäntätähti on niin massiivinen, että pulsarin painovoiman uskotaan vetäneen sen pitkulaiseen, sitruunan kaltaiseen muotoon. Koko vuosi kestää siellä vain 7,8 tuntia, ja jopa planeetan kylmimmät kohdat ovat noin 650 °C. Toisin kuin useimmilla muilla jättiläisplaneetoilla, tuulet siellä puhaltavat vastakkaiseen suuntaan kuin planeetan pyöriminen. ”Voit kuvitella, että tämä planeetta näyttäisi syvänpunaiselta, ja ilmakehässä olisi grafiittipilviä, kuin eräänlainen paha sitruuna”, Zhang sanoo. ”Sanoisin, että se on ehdottomasti omituisin eksoplaneetta.”

Kaikki nämä omituisuudet vaikeuttavat PSR J2322-2650b:n muodostumisen selittämistä – se näyttää uhmaavan vakiintuneita evolutionistien tunnistamia planeettojen muodostumismalleja. Toistaiseksi tämä täysin outo, kaukainen maailma on täydellinen mysteeri.

Lähde:

Leah Crane 2025 Strange lemon-shaped exoplanet defies the rules of planet formation | New Scientist 17.12.

Saturnuksen renkaat muodostavat jättimäisen pölyisen donitsin planeetan ympärille

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/Space Science Institute

Joel Kontinen

Mistä Saturnuksen renkaan koostuvat?

Saturnuksen renkaiden ajatellaan yleensä olevan litteitä, mutta Cassini-luotaimen mittaukset osoittavat, että jotkut niiden hiukkasista lentävät satoja tuhansia kilometrejä ohuiden pääkiekkojen ylä- ja alapuolella.

Saturnuksen renkaiden pölyhiukkaset näyttävät leijuvan paljon kauempana planeetan ylä- ja alapuolella kuin tiedemiehet ajattelivat mahdolliseksi, mikä viittaa siihen, että renkaat muistuttavat enemmän jättimäistä pölyistä donitsia. Saturnuksen renkaiden päärakenne on erittäin ohut, ulottuen ulospäin kymmeniä tuhansia kilometrejä, mutta vain pystysuunnassa noin 10 metriä, mikä luo planeetalle silmiinpistävän ulkonäön Maasta katsottuna.

Tässä muodossa on kuitenkin jonkin verran vaihtelua, kuten esimerkiksi pulleampi ulompi E-rengas, jota ruokkii Saturnuksen kuu Enceladus, joka suihkuttaa jäätä vedenalaisesta merestään.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 Saturn's rings form a giant dusty doughnut encircling the planet | New Scientist 16.12.

Maan ja aurinkokunnan on saattanut muotoutua lähellä räjähtäneen tähden vaikutuksesta

 

Kuva: Claude Cornen/ESA/Hubble & NASA

Joel Kontinen

Maa ja aurinkokunta ovat saattanut muotoutua lähellä räjähtäneen tähden SN R 0519 vaikutuksesta. Tähti on noin 600 vuotta sitten räjähtäneen supernovan jäänne.

Joidenkin evoluutioteorian kannattajien mukaan Maan osa ominaisuuksista on peräisin lähellä olevasta tähdestä, joka räjähti juuri kun aurinkokunta muodostui. Tämä kuvio, jossa supernovakupla ympäröi auringon ja suihkutti sitä kosmisilla säteillä, saattaa olla kaikkialla galaksissa – mikä viittaa siihen, että Maan kaltaisia ​​planeettoja voi olla paljon enemmän kuin aiemmin on ajateltu.

Jotkut tutkijat tietävät muinaisten meteoriittinäytteiden ansiosta, että aurinkokunta oli aikoinaan täynnä lämpöä tuottavia radioaktiivisia alkuaineita, jotka hajosivat nopeasti. Näiden alkuaineiden lämpö ajoi pois suuria määriä vettä avaruuskivistä ja komeetoista, jotka muodostivat Maan, varmistaen, että planeetalla oli oikea määrä vettä elämän myöhempää kehittymistä varten.

On kuitenkin epäselvää, miten nämä alkuaineet pääsivät aurinkokuntaan. Monet niistä löytyvät yleisesti supernovaräjähdyksistä, mutta lähellä olevien supernovien simulaatiot ovat kamppailleet radioaktiivisten alkuaineiden tarkkojen suhteiden tuottamisessa, joiden meteoriittinäytteistä päätellään olleen läsnä varhaisessa aurinkokunnassa. Yksi ongelma on, että nämä lähellä olevat räjähdykset ovat saattaneet olla myös niin voimakkaita, että ne olisivat räjäyttäneet hauraan varhaisen aurinkokunnan ennen kuin planeettoja oli edes muodostunut.

Ryo Sawada Tokion yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa ovat havainneet, että supernova olisi voinut tarjota Maalle tarvittavat radioaktiiviset ainekset häiritsemättä planeettojen muodostumisprosessia, kunhan se oli hieman kauempana.

Heidän mallissaan noin kolmen valovuoden päässä aurinkokunnasta oleva supernova voisi tuottaa tarvittavat radioaktiiviset alkuaineet kahdessa vaiheessa. Jotkut, kuten radioaktiivinen alumiini ja mangaani, syntyisivät suoraan supernovassa ja kulkeutuisivat sitten paineaaltojen mukana räjähtäneestä tähdestä saavuttaakseen aurinkokunnan. Evoluution mukaan supernovasta lähtevät korkeaenergiset hiukkaset, joita kutsutaan kosmisiksi säteiksi, seuraisivat näitä iskuaaltoja ja osuisivat muihin aurinkokunnan yhä muodostuvan kaasu-, pöly- ja kivikiekon atomeihin. Tämä prosessi tuottaisi loput tarvittavat radioaktiiviset alkuaineet, kuten berylliumin ja kalsiumin. ”Aiemmat aurinkokunnan muodostumismallit keskittyivät vain aineen injektointiin. Tajusin, että jätimme huomiotta korkeaenergiset hiukkaset”, Sawada sanoo. ”Ajattelin: ’Entä jos nuori aurinkokunta olisi yksinkertaisesti hukkunut tähän hiukkaskylpyyn?’”

Radioaktiiviset alkuaineet eivät tulisi vahingossa.

Koska tämä prosessi toimii kauempana olevan supernovan kanssa kuin aiemmat tutkimukset, Sawada ja hänen tiiminsä arvioivat, että 10–50 prosenttia auringon kaltaisista tähti- ja planeettakunnista olisi voinut kylvää radioaktiivisia alkuaineita tällä tavalla ja tuottaa planeettoja, joissa on Maan kaltaisia ​​vesipitoisuuksia. Aiemmissa malleissa, joissa oli lähellä olevia supernovia, osuma oli ”kuin lottovoitto”, Sawada sanoo. Mutta supernovan siirtäminen kauemmas viittaa siihen, että ”Maan syntymisen resepti ei todennäköisesti ole harvinainen onnettomuus, vaan universaali prosessi, joka tapahtuu koko galaksissa”, hän sanoo.

Mutta mitä puuttuu: Maan syntymiseen tarvittiin älykäs suunnittelu.

Lähde:

 Alex Wilkins 2025 Earth and solar system may have been shaped by nearby exploding star | New Scientist 11.12.

Puhemies Johnson vahvistaa Israelin raamatullisen vaatimuksen Juudeasta ja Samariasta

Kuva: Wikipedia

Joel Kontinen

Ranska ja Englanti toteavat, että Länsiranta eli Samaria ja Juudea kuuluvat arabeille, mutta ne eivät ota huomioon juutalaisvaltion historiaa.

"Raamattu on selvä: Juudea ja Samaria ovat Israelin maata. En ymmärrä, miksi keskustelemme tästä joka ikinen päivä uudelleen", Mike Johnson sanoi ja lisäsi: "Israelin kansa tietää, kuka seisoo heidän rinnallaan tässä kriisin hetkellä. He tunnustavat sen ja arvostavat sitä. Taistelemme yhdessä oikeuden puolesta. Juudea ja Samaria ovat oikeudenmukaisuus ja turvallisuus. Yhdelläkään kansakunnalla maan päällä ei ole yhtä syvää yhteyttä kotimaahansa kuin juutalaisilla Israelin maahan.

"Kaksi tuhatta vuotta sitten profeetat Jeremia, Aamos ja Hesekiel ennustivat, että Israelin kansa palaisi maahansa, rakentaisi uudelleen Samarian kukkulat, istuttaisi viinitarhoja ja tuottaisi viiniä", Dagan jatkoi.

"Juuri sitä me teemme tänään", hän sanoi. ”Ei ole suurempaa oikeudenmukaisuutta kuin profeettojen sanojen täyttäminen Israelin maassa, erityisesti Raamatun sydänmailla Juudeassa ja Samariassa.Ennen lokakuun 7. päivää ja varmasti sen jälkeen meille kaikille on selvää, että tämä ei ole vain oikeudenmukaisuuden kysymys, vaan myös Israelin valtion suojakilpi”, Dagan sanoi viitaten Hamasin johtamiin 7. lokakuuta 2023 tehtyihin hyökkäyksiin etelärajan kyliin. ”Siksi se tuo myös turvallisuutta länsimaailmaan ja Yhdysvaltoihin”.

Dagan matkusti Yhdysvaltain pääkaupunkiin kolmen päivän maratonkokouksiin, joiden tarkoituksena oli edistää Israelin itsemääräämisoikeutta Juudeassa ja Samariassa, hänen toimistonsa ilmoitti. Hän tapasi lainsäätäjiä, Trumpin hallinnon korkeita virkamiehiä ja johtavia evankelisia henkilöitä.

Keskiviikkona Dagan puhui Lähi-idän alivaliokunnan ”historiallisessa” kuulemistilaisuudessa edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnassa. Kuuleminen, jonka otsikko oli ”Juudean ja Samarian ymmärtäminen: Yhdysvaltojen ja Israelin suhteiden historiallinen, strateginen ja poliittinen dynamiikka”. ”Tarkka ja historiallinen nimi”, Daganin lausunnon mukaan.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on johtanut ennennäkemätöntä pyrkimystä laajentaa Juudean ja Samarian hallintaa hyväksymällä noin 50 000 asuntoa ja yli 50 uutta juutalaisyhteisöä vuoden 2022 lopusta lähtien.

Tammikuun 1. päivänä 2025 Juudeassa ja Samariassa asui 529 704 juutalaista, mikä on noin 5,28 % juutalaisvaltion väestöstä.

Lähes 70 % israelilaisista haluaa Jerusalemin laajentavan täyden laillisen itsemääräämisoikeuden kiistellylle alueelle 29. tammikuuta tehdyn kyselyn mukaan.

Lähde:

JNS 2025 Speaker Johnson Reaffirms Israel’s Biblical Claim to Judea and Samaria | United with Israel 11.12.

Dinosaurukset, kuten Diplodocus, ovat saattaneet olla yhtä värikkäitä kuin linnut

 

Kuva: Tess Gallagher

Joel Kontinen

Jos dinosaurukset näyttävät linnuilta, se ei tarkoita, että linnut olisivat periytyneet niistä. Linnuilla ja dinosauruksilla on erilaiset aivot ja muutkin elimet voivat olla erilaisia.

Sauropodin kivettyneessä ihossa näkyvät mikroskooppiset rakenteet viittaavat siihen, että nämä jättiläisdinosaurukset ovat saattaneet olla yhtä kirkkaanvärisiä kuin jotkut linnut.

Tess Gallagher Bristolin yliopistosta, Iso-Britanniasta, ja hänen kollegansa tutkivat sauropodin ihon fossiileja, joiden uskotaan olevan noin145 miljoonaa vuotta vanhoja ja jotka kerättiin vuosina 2019 ja 2022 äitienpäivälouhoksesta Montanassa. Vaikka fossiileja ei voitu lopullisesti tunnistaa, niiden uskotaan luultavasti olleen Diplodocus-nimisiä.

Tutkijat ottivat pieniä paloja fossiilien neljästä suomusta skalpellilla ja tutkivat niitä sitten pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, minkä ansiosta he pystyivät näkemään yksityiskohtia solutasolla.

Iho oli säilynyt kolmiulotteisesti, eikä se ollut pelkkä jäljennös, Gallagher sanoo. Siinä oli myös merkkejä erilaisista melanosomeista, solujen sisäisistä rakenteista, jotka varastoivat melaniinia ja luovat värin ihoon, hiuksiin, silmiin ja höyheniin.

"Odotin löytäväni ainakin jälkiä melaniinista", hän sanoo. "Löysimme kuitenkin todisteita siitä, että sauropodeilla voi olla erilaisia ​​melanosomien muotoja, mikä lopulta tarkoittaa potentiaalia erilaisille väreille."

Jokaisella tutkimallamme näytteellä oli melanosomeja, ja niitä oli kahta päätyyppiä: pitkulaisia ​​ja kiekonmuotoisia. Ei kuitenkaan ole vielä mahdollista sanoa tarkalleen, minkä värinen näiden sauropodien iho olisi ollut – vain se, että rakenteiden monimuotoisuus viittaa useisiin mahdollisiin sävyihin. ”Diplodocus olisi ollut huomattavan tekstuurinen eläin, jolla olisi ollut potentiaalisia värikuvioita ja monipuolisia värejä”, Gallagher sanoo.

Lähimmät vertailukohdat kiekonmuotoisille rakenteille ovat nykylintujen höyhenissä esiintyvät verihiutalemelanosomit. Gallagherin mukaan nämä voivat olla todisteita siitä, että Diplodocuksella oli kyky luoda erilaisia ​​värejä melanosomien avulla. ”Näillä eläimillä voi olla silmiinpistävämpiä värikuvioita, eikä harmaita, kuten näemme vanhassa paleotaiteessa.”

Mike Benton, joka on myös Bristolin yliopistossa, mutta ei osallistunut tutkimukseen, sanoo, että kuvattujen rakenteiden muoto ja tapa, jolla ne ovat säilyneet, tarkoittavat, että ne ovat uskottavasti melanosomeja.

Tutkijat ovat ”perustellusti varovaisia ​​esityksessään, mutta se vaikuttaa mahdolliselta ensimmäiseltä havaitulta väriä kantavista melanosomeista sauropodi-dinosauruksessa”, hän sanoo.

Lähde:

James Woodford 2025 Dinosaurs like Diplodocus may have been as colourful as birds | New Scientist 10.12.

Supernovaräjähdyksen parittomat alkuaineet saattavat vaikuttaa vieraaseen elämään

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/O. Krause (Steward Observatory)

Joel Kontinen

Voiko supernovasta tulla elämän alku? Avaruuden muukalaiselämän aineet on löydetty supernova Cassiopeia A:sta.

Räjähtäneet tähdet – supernovajäänteet – sisältävät runsaasti alkuaineita, kuten happea ja magnesiumia, ja niiden ytimissä on parillinen määrä protoneja. Ytimet, joissa on pariton määrä protoneja – ne, jotka kuuluvat "parittomiin Z"-alkuaineisiin – ovat luonnostaan ​​vähemmän stabiileja, joten niitä syntyy vähemmän tähtien fuusion aikana. Tämä heijastuu galaksimme kemiallisen kehityksen malleissa, jotka yleensä ennustavat hyvin alhaisia ​​parittomien Z-alkuaineiden pitoisuuksia.

Cassiopeia A:n, galaksimme nuorimman tunnetun räjähtäneen tähden, sisältä tähtitieteilijät ovat löytäneet yllättävän korkeita kloori- ja kaliumpitoisuuksia. Näiden alkuaineiden atomiytimissä on pariton määrä protoneja, ja vaikka niiden uskotaan olevan harvinaisempia maailmankaikkeudessa, ne ovat välttämättömiä planeettojen muodostumiselle ja eläville järjestelmille. Tämä tarkoittaa, että Cassiopeia A:n löydöllä voi olla merkitystä sille, missä Linnunradassa saattaa esiintyä vierasta elämää.

Lähde:

Victoria Corless 2025 Odd elements in supernova blast might have implications for alien life | New Scientist 8.12.

Koralliriutat ovat kiihdyttäneet voimakasta ilmaston lämpenemistä Maan historiassa

 

Kuva: Einhard Dirscherl/Alamy

Joel Kontinen

Evolutionistit ovat keksineet, miten saada vuosimiljoonat sopimaan Darvinistisen ajattelun kanssa. Se käy ilmi tästä tutkimuksesta, jossa korallien väitetään olevan yli 250 miljoonaa vuotta vanhoja.

Koralliriutat ovat hiilidioksidin nettotuottajia, koska kasvihuonekaasu on kalsiumkarbonaatin muodostumisen sivutuote, josta korallien luuranko koostuu.

Jotkin planktonlajit rakentavat myös kuoriaan kalsiumkarbonaatista, ja kun ne kuolevat, tämä mineraali hautautuu merenpohjaan. Kun laajoja alueita matalassa meriympäristössä peittyy koralleihin, kalsium- ja karbonaatti-ioneja, joita syvänmeren plankton normaalisti ottaisi, ei ole enää saatavilla.

Tristan Salles Sydneyn yliopistosta Australiasta ja hänen kollegansa mallinsivat matalan veden korallien ja syvänmeren planktonin välistä vuorovaikutusta viimeisten 250 miljoonan vuoden aikana integroimalla laattatektoniikan rekonstruktioita, ilmastosimulaatioita ja mereen virtaavan sedimentin muutoksia.

He havaitsivat, että korallien ja planktonin välinen tasapaino on häiriintynyt, kun laattatektoniikka ja geomorfologia johtavat ajanjaksoihin, jolloin on laajoja alueita matalaa mannerjalustaa, joka on ihanteellinen elinympäristö riuttoja rakentaville koralleille.

Kun koralliriutat ovat harvempia, kalsiumia ja emäksisyyttä kertyy mereen, planktonista tulee tuottavampaa ja syvänmeren alueelle hautautuu enemmän karbonaattia, mikä auttaa alentamaan hiilidioksidipitoisuuksia ja laskemaan lämpötiloja.

Tutkijat havaitsivat, että viimeisten 250 miljoonan vuoden aikana hiilen kiertokulku häiriintyi vakavasti kolmessa pääjaksossa. Näissä keskitriaskauden, keskijurakauden ja myöhäisliitukauden tapahtumissa laajat koralliriutat käyttivät valtavia määriä kalsiumkarbonaattia, mikä johti meren lämpötilan suuriin nousuihin.

Sallesin mukaan, kun tasapaino matalien vesien koralliriuttojen ja syvänmeren planktonin välillä häiriintyy, tasapainon palauttaminen voi kestää satoja tuhansia tai miljoonia vuosia.

"Joten vaikka järjestelmä onnistuisikin toipumaan valtavasta kriisistä, uudelleentasapainottuminen tapahtuu todella pitkän ajan kuluessa, joka on paljon pidempi kuin ihmisen aikaskaalat", Salles sanoo.

Positiivisena puolena Salles sanoo, että jos planktoniset ravinnekukinnat joskus riistäytyvät käsistä, korallit ovat loistavia ottamaan ylimääräisiä ravinteita koralliriuttojen rakentamiseen. Ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt aiheuttavat nyt ilmaston lämpenemistä ja valtamerten happamoitumista ennennäkemättömällä nopeudella, mikä tappaa sekä koralleja että planktonia, Salles sanoo. Seuraukset ovat tuntemattomia, mutta ne ovat todennäköisesti ekologisesti katastrofaalisia, hän sanoo.

"Mallintamamme syvän ajan palautteet eivät päde tänä päivänä – nykyajan muutoksen vauhti on aivan liian nopea, jotta karbonaattialustojen palautteilla olisi mitään vastaavaa merkitystä."

Alexander Skeels Australian kansallisesta yliopistosta Canberrasta sanoo tutkimuksen osoittavan, että elämän ja ilmaston välillä on "syvästi toisiinsa kietoutunut takaisinkytkentäkierto".

Hän sanoo, että ihmiset usein ajattelevat, että lajit kehittyvät ja sopeutuvat vastauksena Maan ilmastoon, jota säätelevät "muuttumattomat fysikaaliset ja kemialliset prosessit".

"Yhä useammin näemme kuitenkin esimerkkejä siitä, kuinka biologiset lajit vaikuttavat suoraan itse ilmastoon luoden rinnakkaiskehityksen takaisinkytkentäsilmukan", Skeels sanoo. ”Ei pelkästään korallit, vaan myös vanhemmat mikrobiyhdyskunnat, kuten stromatoliitit, ovat olleet avainasemassa ilmakehän hiilen säätelyssä.

”Tiedämme, että hiili lämmittää ilmastoamme, kuten se tekee niin nopeasti tänä päivänä, ja riutat ovat saattaneet vaikuttaa tähän prosessiin hyvin pitkillä aikaskaaloilla, mikä selittää värähteleviä lämpimiä ja kylmiä intervalleja.

 Lähde:

James Woodford 2025 Coral reefs have fuelled severe global warming in Earth's past | New Scientist 1. 12.

Asteroidi Bennu kantaa mukanaan kaikki tuntemamme elämän ainekset

 

OSIRIS-REx-näyte. Kuva: NASA/Erika Blumenfeld & Joseph Aebersold

Joel Kontinen

Kaikki tuntemamme elämän käynnistämiseen tarvittavat ainekset, myös sokeria, joita tarvitaan DNA:n ja RNA:n muokkaamiseen, on nyt löydetty asteroidi Bennu -näytteistä. Tämä osoittaa, että asteroidit ovat voineet toimittaa kaikki elämän edellytykset Maahan – ja ehkä muuallekin.

Vuonna 2020 NASAn OSIRIS-REx-operaatio otti näytteitä Bennusta, asteroidista, joka kiertää aurinkoa satojen miljoonien kilometrien päässä Marsin ja Jupiterin välillä. Lento palautti näytteet Maahan vuonna 2023. Siitä lähtien pieniä määriä kerätystä 121 grammasta on lähetetty laboratorioihin ympäri maailmaa analysoitavaksi, jotta erityyppisten biologisten yhdisteiden havaitsemiseen erikoistuneet asiantuntijat ovat voineet ryhtyä työhön.

Ensimmäiset tutkimukset paljastivat veden, hiilen ja useiden orgaanisten molekyylien läsnäolon. Seuraavaksi havaittiin aminohappoja, formaldehydiä ja kaikkia viittä RNA:ssa ja DNA:ssa esiintyvää nukleoemästä sekä fosfaatteja. Tämä ei kuitenkaan aivan riitä kokoamaan yhteen molekyylejä, jotka kantavat geneettistä tietoa. RNA:n ja DNA:n portaat sisältävät sokerin, joka on riboosi RNA:ssa ja deoksiriboosi DNA:ssa – ja se puuttui Bennu-materiaalin ensimmäisistä analyyseistä. Nyt Yoshihiro Furukawa Tohokun yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa ovat murskanneet pienen osan näytteestä ja sekoittaneet sen hapon ja veden kanssa. Sitten he käyttivät kaasukromatografia-massaspektrometriaa seoksen komponenttien erottamiseen ja tunnistamiseen.

Tämä paljasti riboosin sekä muiden sokereiden, kuten lyksoosin, ksyloosin, arabinoosin, glukoosin ja galaktoosin, läsnäolon – mutta ei deoksiriboosia.

"Tämä on uusi löytö sokereista maan ulkopuolisissa materiaaleissa", Furukawa sanoo ja lisää, että lähes kaikki elämä on riippuvainen glukoosista aineenvaihdunnassaan.

”Tämä on todella loistava tulos OSIRIS-REx-lennolta”, sanoo Sara Russell Lontoon Luonnonhistoriallisesta museosta, joka ei ollut osa tiimiä, mutta työskentelee myös Bennu-näytteiden parissa. ”Yksi puuttuva ainesosa oli sokeri, josta on nyt raportoitu, joten nyt kaikkien RNA:n ainesosien tiedetään olevan alkeellisissa asteroideissa.”

Furukawa ja hänen kollegansa uskovat, että sokerit muodostuivat formaldehydiä sisältävistä suolaliuoksista emoasteroidissa, josta Bennu on peräisin. Asteroidin uskotaan kuljettaneen enemmän nestettä ja esiintyneen enemmän reaktioita.

”Aiemmin tänä vuonna raportoimme löytäneemme suoloja palautetusta näytteestä ja ehdotimme, että Bennun emokappaleessa olisi ollut suolaisia ​​vesilammikoita”, Russell sanoo. ”Tällaisissa ympäristöissä olisi täydellisiä paikkoja kypsentää monimutkaisia ​​orgaanisia aineita, joita näemme Bennussa.”

Saturnuksen kuussa Enceladuksessa ja kääpiöplaneetta Cereksessä on todisteita suolaliuoksista, mikä viittaa siihen, että elämän ainesosia saattaa olla runsaasti aurinkokunnassa, Russell sanoo.

Furukawan työssä on aiemmin havaittu riboosia ja muita sokereita Maasta löydetyissä meteoriiteissa, mutta hän sanoo, että aina oli huoli siitä, että nämä yhdisteet olisivat voineet päästä kallioon saastumisen seurauksena saavuttuaan Maan. "Tämä Bennu-näytteen löydös takaa, että nämä tulokset olivat totta", hän sanoo.

Uusi työ osoittaa, että asteroidit ovat todellakin voineet toimittaa kaikki elämälle välttämättömät ainekset Maahan tai muille aurinkokunnan kappaleille, kuten Marsiin, Furukawa sanoo. Se tukee myös RNA-maailman hypoteesia elämän alkuperästä, koska riboosia löydettiin, mutta doksiriboosia ei.

Tämä ajatus esittää, että evoluution mukaan varhaisin elämä Maassa, kauan ennen solujen tai DNA-pohjaisen elämän syntyä, koostui RNA-molekyyleistä, jotka sisälsivät geneettistä tietoa ja pystyivät replikoitumaan.

 Lähde:

Chris Simms 2025 Asteroid Bennu carries all ingredients to kick-start life as we know it | New Scientist 2. 12.

Varhaisessa maailmankaikkeudessa saattoi piileksiä supermassiivisia pimeän aineen tähtiä

 

Kuva: NASA / WMAP Science Team.

Joel Kontinen

Pimeää ainetta pitäisi olla paljon, mutta siitä ei ole todisteita. 

Ydinfuusion sijaan pimeästä aineesta lähtevät tähdet voisivat ratkaista useita varhaisen maailmankaikkeuden mysteerejä, ja olemme saattaneet havaita ensimmäiset vihjeet niiden todellisuudesta.

Olemme saattaneet nähdä ensimmäiset vihjeet oudoista tähdistä, joita pimeä aine käyttää voimanlähteenä. Nämä niin kutsutut pimeät tähdet voisivat selittää useita maailmankaikkeuden salaperäisimmistä kohteista, ja samalla antaa meille vihjeitä itse pimeän aineen todellisesta luonteesta.

Evolutionistien mukaan normaalit tähdet muodostuvat, kun kaasupilvi romahtaa itsensä päälle ja sen keskustasta tulee niin tiheä, että se käynnistää ydinfuusion. Tämä fuusio antaa tähdelle voimaa pumppaamalla valtavia määriä lämpöä ja energiaa ympäröivään plasmaan ja kaasuun.

Lähde:

Leah Crane 2025 Supermassive dark matter stars may be lurking in the early universe | New Scientist 28. 11.